Dracula (Suomen kansallisooppera ja -baletti)

Suomen kansallisooppera ja -baletti esittää päänäyttämöllään Dracula-balettia. Kyseessä on Bram Stokerin vuonna 1897 julkaisema tarina kreivi Draculasta. Koreografian on tehnyt Krzysztof Pastor. Musiikin on säveltänyt Wojciech Kilar - osa tämän baletin musiikista on samaa kuin Francis Ford Coppolan ohjaamassa elokuvaversiossa, osa on Kilarin muuta tuotantoa. Musiikin johtaa Patrick Fournillier.

Michal Krčmář ja Abigail Sheppard. Kuva: Roosa Oksaharju

Näin alkuun lienee kohtuullista mainita, että vaikka käyn teatterissa paljon, monenlaisia esityksiä katsomassa, balettia olen nähnyt valitettavan vähän. Oikeita termejä en siis tekstissäni osaa käyttää, eikä minulla ole silmää arvioida suoritusten puhtautta tms, mutta sen sijaan tarjoan muuten innokkaan kulttuuriharrastajan "maalikkonäkemyksen".

Vaan nähtävää, kuultavaa ja nautittavaa tässä kyllä oli yllin kyllin! Tanssi on kaiken kaikkiaan komeaa katsottavaa; voimakasta, sulokasta, herkkää, vimmaista... Mitä milloinkin tarvitaan. Liikkumisen keveys ja liikelaajuudet ovat vaikuttavia. Yhtälailla tanssi ilmaisee iloa, pelkoa, rakkautta, epätoivoa, himoa, ystävyyttä, raivoa... Pastorin koreografia on vaihtelevaa ja monipuolista. Kohtaukset rakentuvat välillä vain yhden tanssijan varaan, välillä suurenkin joukon näyttävyyteen. Samoin liikekieli on moninaista - kuten pyrin tekstissä kuvaamaan.

Abigail Sheppard. Kuva: Roosa Oksaharju

Kun on enimmäkseen tottunut katsomaan esityksiä, joissa suullisella ilmaisulla - on se sitten laulua tai puhetta - on iso merkitys, baletin sanattomuus tuntuu hetken oudolta - mutta vain hetken. Elekieli, kehonkieli ja ilmeet ovat paljonpuhuvia, ja myös musiikki on kertovaa. Jos juonen seurantaan tarvitsee apua, se löytyy käsiohjelmasta.

Päähenkilön eli Draculan roolia tanssivat tässä esityksessä Martin Nudo (Nuori Dracula) sekä Johan Pakkanen (Vanha Dracula). Heidän yhteistyönsä on hienoa; siinä missä Nudo nuorena Draculana on voimakas ja liikkeissään viittoineen hyvin näyttävä, Pakkanen vanhana Draculana ilmentää erilaista liikekieltä luihumpana hahmona. Vaihdot heidän välillään on tehty taitavasti niin, että välillä ihan ihmettelin, mistä tuo toinen nyt putkahti ja mihin se edellinen hävisi.

Michal Krčmář ja Miao Miao Liu. Kuva: Roosa Oksaharju

Seo Yeun Kim kaksoisroolissaan Minana ja Elisabetana sekä Yuka Masumoto Lucyna tuovat kumpikin nuorten neitojen suloisuuden ja sydämellisyyden kauniisti esiin tanssissaan. Masumoto pääsee myös ilmentämään liikkeissään hyvin mielenkiintoisesti riivattuna olemista. Kummankin rooleihin kuuluu nostoja, joissa nostettavan tulee olla jäykkänä kuin puunukke - näyttävää ja erilaista nähtävää nämäkin.

Giulio Diligente ja Jaime Almaraz. Kuva: Roosa Oksaharju

Haamuína ja palvelijoina tässä esityksessä nähtiin Shunsuke Arimizu ja Giulio Diligente. He toimivat kuin identtiset kaksoset, yhden kokonaisuuden kaksi osaa, joko tehden täsmällisesti samoja asioita tai täydentäen toinen toistaan.

Lähes kaikki merkittävimmät roolit on kaksoismiehitetty, mutta mielisairaalapotilas Renfieldinä nähdään aina Atte Kilpinen. Kilpisen tanssi roolissaan on hyvin heittäytyvää ja vimmaista - paikoin, etten sanoisi, kuin riivattua - kuten rooliin hyvin sopii. Kilpinen saa myös hyvin innokkaat väliaplodit.

Juntaro Coste, Atte Kilpinen ja Nikolas Koskivirta. Kuva: Roosa Oksaharju

Tarinaan kuuluu suuria Lontooseen sijoittuvia tanssiaiskohtauksia, jotka ovat hyvin näyttäviä. Näitä on ilo katsoa sellaisenaankin, mutta erityisen mielenkiintoisiksi nämä tilanteet tekee se, että vaikka tanssijoita on paljon, usein kohtauksissa on myös ikäänkuin sisällä toinen juoni; se kertovampi, joka vie tarinaa eteenpäin. Draculan linnassa nähdään sitten toisenlaiset "tanssiaiset", joissa niin tunnelma kuin liikekielikin on hyvin erilaista, mutta komeaa katsottavaa tämäkin! 

Kilarin musiikki on hyvin ilmaisuvoimaista ja vaihtelevaa. Siinä missä Lontoon tanssiaisissa on iloisen kepeä tunnelma, Draculan linnassa raskas sointi ja hidas, uhkaava patarumpu luovat painostavan ilmapiirin.

Kuva: Roosa Oksaharju

Dracula-baletin lavastus- ja pukusuunnittelun ovat tehneet Charles Cusick Smith ja Phil R. Daniels. Teoksen sivuilla netissä kerrotaan, että lavasteet ja puvut on vuokrattu Puolan kansallisbaletista sekä osa puvuista Queensland Ballet Companysta ja Länsi-Australian baletista. Lavastus ja puvustus ovat näyttävyydessään todellinen ilo silmälle. Ne myös tukevat merkittävästi tarinankerrontaa selventäen henkilöitä ja paikkoja. Komea lavastus tarjoaa tanssille paljon tilaa näyttämöllå, mutta toisaalta siinä on käytetty hienosti tilaa myös ylöspäin. Lavasteet ja niiden myötä tapahtumapaikat vaihtuvat jouheasti. Puvustuksessa on paljon sekä pienempiä että suurempia näkemisen arvoisia elementtejä. Draculan liehahteleva viitta, erilaisten ja eri paikoissa pidettyjen tanssiaisten toisiinsa sävytetyt pukukokonaisuudet, vampyyritarten riekaleiset puvut... Oivaltava idea on myös mielisairaalan potilaiden pakkopaitojen nauhojen käyttö osana koreografiaa. Olennainen osa lavanäkymää on Jon Buswellin suunnittelema valaistus. Valoilla luodaan taitavasti tunnelmia, johdatellaan katsojan huomiota, ylläpidetään tunnekuljetusta.

Edita Raušerová, Lucie Rákosníková, Jun Xia ja Francesca Loi. Kuva: Roosa Oksaharju

Kaikkiaan Dracula-baletti oli kerrassaan sykähdyttävä, nautittava, mieleenpainuva ja suositeltava elämys! Myös yleisö tuntui olevan hyvin ihastunutta näkemäänsä; esityksen lopussa aplodit olivat pitkät ja innokkaat säestettyinä kannustushuudoilla, vihellyksillä ja tömistyksillä. Esiintyjät käyvät kiitettävinä erilaisin kokoonpanoin moneen kertaan.

Koska tämä uusintaensi-ilta oli ajoitettu Halloweeniin, osa yleisöstä oli panostanut todella hienosti teeman mukaiseen pukeutumiseen - myös näitä asuja oli ilo katsella!

Dracula-baletti Suomen kansallisoopperan ja -baletin sivuilla (linkki). Sivulta kannattaa katsoa ainakin traileri! 

---