keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Katsaus lähihistoriaan

eli kuinkas tähän on Eturivin Kuningattareksi päädytty


Elokuun alku: huomaan, että Jyväskylän kaupunginteatteri on julistanut kilpailun nimeltä Eturivin Kunkku. Kas, mielenkiintoista. Sittemmin parikin ystävää jakaa tiedotteen Facebookissa seinälleni, mm. seuraavin saatesanoin: "Mä haluun sut tähän! Olisit tehtävään täydellinen." Täydellisyys on ehkä hieman liikaa, mutta kiinnostaahan tuo, kovasti, joten sitä esivalintatekstiä sorvaamaan.

Elokuun puolenvälin paikkeilla: lähetin hakemuksen Kunkuksi, ja perustelin seuraavasti:
Teatteri. Minä olen nähnyt sitä alle kouluikäisestä, yli 30 vuotta. Heikoimmillaan se on falskia, "tää nyt esittäis näin ja noi nyt kattois". Mutta harvoin se heikkoa on. Parhaimmillaan teatteri liikuttaa, viihdyttää, ajattelututtaa. Muistan vieläkin, miten muissa maailmoissa olin monta päivää Hirviön lahjan jälkeen. Pienikin asia voi olla henkeäsalpaava, kun se tehdään taidolla; Jouni Salon suoritus aloittaa Fundamentalisti. Ei se tuntunut näyttelemiseltä, henkilö lavalla eli sitä hetkeä sellaisenaan. Minä osaan arvostaa lavastusta; hoitajien eristävä muovikuutio varsinaisen elämän yläpuolella, poissa "hullujen" todellisesta maailmasta näytelmässä Yksi lensi yli käenpesän. Näyttämöratkaisut voivat olla yksinkertaisuudessaan hyvinkin vaikuttavia; juna, jonka alle Anna Karenina heittäytyi tai vauvanvaunuista nousevat tyhjien haaveiden ilmapallot Haikaranpolskassa. Minä osaan arvostaa suoritusta; kellontarkka replikoinnin yhtäaikaisuus 33 variaation ensimmäisen näytöksen lopussa. Minä rakastan teatteria, miten siihen uppoutuu, miten se vie mukanaan ohi ja yli kaikkien taitavien yksityiskohtienkin. Minä haluan istua edessä ja keskellä, kadottaa itseni näyttämön tapahtumiin, nähdä pienetkin vivahteet, elää ja hengittää tarinaa. Ja minä osaan kirjoittaa näkemästäni ja kokemastani, kertoa ja kutsua näkemään ja kokemaan.
25. elokuuta: sähköposti kertoo, että olen yksi viidestä finaaliin päässeestä! Jei! Jo tämä tuntuu hyvältä saavutukselta, kun hakijoita oli lähes sata.

3. syyskuuta: Jekyll&Hyden ennakkonäytös, josta pitäisi ohjeellisen toiveen mukaan puristaa 1000 merkin kilpailuteksti. Ikinä ei ole jännittänyt näin kovasti mennä katsomaan teatteria, mutta nyt tietää, että tästä pitäisi osata sanoa jotain niin sulavaa, että äänestäjät hurmaantuvat. On kuulkaa tuhat merkkiä todella, todella vähän - yli menee kaikilla finalisteilla. Mutta näin minä sen muotoilen:
Dr.Jekyll/Mr.Hyde.
Näkemässäni ennakossa roolissa oli Henri Halkola.
Kuva: Jiri Halttunen
Jekyll ja Hyde, ihmismielen klassinen ristiriita. Musikaali alkaa muistutuksella hauraudesta, jonka edessä ihminen on keinoton. Tästä kumpuaa pyrkimys hyvään, mutta yritys on ylivoimainen ja vapauttaa riivattua pahuutta. Esitys tarjoaa komeita kokonaisuuksia ja löytämisenarvoisia yksityiskohtia puvuissa, lavasteissa, liikekielessä... Se on synkkä ja kimaltava, keskittynyt ja vimmainen, herkkä ja mahtipontinen. Joukkokohtausten voimasta välähdetään intiimeihin hetkiin ja yhden henkilön lavantäyttävään karismaan. Bordellin räyhäkäs, viettien viemä maailma. Yläluokan hallittu elämä, jossa sykkii myös oma tahto. Jekyllin ja Hyden alkuvoimainen henkiinjäämiskamppailu. Huumori tuikahtelee, mutta ei pyri peittämään tarinan syvyyttä. Laulut - kerronnan olennainen osa - soivat komeasti kuten musiikki muutenkin. Lavasteet tarjoavat tutkailtavaa ja Lontoon kujat ovat sokkeloiset ja vinksallaan kuin ihmisen mieli. Nuoret laulajat ja tanssijat sädehtivät, pääosakolmikko tekee vaikuttavan työn. Jekyll ja Hyde, valo ja pimeys samassa ruumiissa. Naiset, erilaiset ja rakkaushaaveissaan samanlaiset; bordellin tähti ja yläluokan herranterttu - yhden miehen kahden mielen kaksi kiinnekohtaa. Loppu hiljentää, kunnes hiljaisuus räjähtää aplodeiksi; kiitos.
9.-23. syyskuuta: äänestys. Äänimäärän kasvaessa totean vilpittömästi, että toki voitto olisi ihan huippujuttu, mutta olen joka tapauksessa tosi otettu siitä, miten upeaa kannatusta olen saanut. Ja voitin tai en, sitä tunnetta ei minulta viedä. Kiitos teille kaikille, jotka äänestitte ja kannustitte!

30. syyskuuta: sähköposti kertoo, että olen voittanut! Jaiks! Puheluita lähimmille ja yleistä hihkumista Facebookissa!

12.lokakuuta: ensimmäinen edustustehtävä Eturivin kunkkuna - tai kuningattarena. Olen Timo Lievemaan haastateltavana Radio Jyväskylässä. Ensin puhutaan minusta ja suhteestani teatteriin, ja toisessa pätkässä jutellaan Jekyll&Hyde -musikaalista Sipriina Kaurasen kanssa. En ole ikinä aiemmin käynyt radiossa, joten kokemus on uusi. Jonkin verran jännittää (ääreisverenkierto palautuu sitten haastattelun jälkeen), ja pientä jäätymistä tapahtuu, mutta ei pahasti.
(Haastattelut jäävät nettiin kuultaviksi: sekä kuningattareen keskittyvä osuus että Jekyll&Hyden osuus.)

Radiokäynnin jälkeen minulla on ensimmäinen varsinainen tapaaminen teatterilla; juttelen Jouni Huhtaniemen ja Marjo Vihavaisen kanssa kuningattaren tulevista tehtävistä. Puhumme harjoituksista, esityksistä, teatterin henkilökunnan tapaamisista, haastatteluista, kevään ensi-illoista… Kaikenlaista mielenkiintoista mukaanpääsemistä on tulossa.

14.lokakuuta: Fanfaareja! Kuningattaren ensimmäinen blogipostaus on lähtemäisillään!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti