Eturivin kuningattaren blogi

Aina välillä tulee tilanteita, että jonkun näyttelijän roolia joudutaan paikkaamaan hyvinkin nopealla aikataululla - yleisimmin tämä johtuu äkillisestä sairastumisesta. Jo syksyllä kirjoitin Juhlista jaloin -näytelmän paikkaamisesta , mutta tutkaillaanpa nyt uudempia tapauksia. Taannoin tarvittiin paikkausta Jekyll&Hyde -musikaaliin John Uttersonin rooliin sekä Elämänmeno-näytelmään Alpo Niemisen rooliin. Paikkausten miehitykset päättivät teatterinjohtaja Hilkka Hyttinen yhdessä ohjaajien kanssa; Jekyll&Hyden osalta siis Anssi Valtosen kanssa ja Elämänmenon osalta Kaisa Korhosen kanssa. Jekyll&Hyde Jekyll&Hydessä John Uttersonin, Henry Jekyllin uskollisen ystävän ja lakimiehen, roolin paikkasi Henri Halkola, joka muuten esittää samassa musikaalissa Jekylliä/Hydea vuorotellen Joni Leponiemen kanssa. Tieto paikkaustarpeesta tuli noin vuorokautta ennen esitystä, ja siinä ajassa ehdittiin pitää yhdet harjoitukset lavasteiden kanssa. Paikkausnäytöksiä oli kaksi, joissa...

Pääsin seuraamaan Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä -monologinäytelmän harjoituksia. Näytelmä tulee ensi-iltaan syyskuun 1. päivä, eli avaa tuolloin teatterin syyskauden. Teksti on Bengt Ahlforsin kirjoittama, monologin ohjaa Anssi Valtonen ja miestä näyttelee Jorma Böök. Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä on lämminhenkinen, liikuttava, joskus surumielinen, usein ilahduttava teksti, jossa vanha mies muistelee elämäänsä, siihen kuuluneita tärkeitä henkilöitä (ainakin itse voin nimittää myös nelijalkaista ystävää henkilöksi, etenkin tällaisessa yhteydessä), sattumuksia ja ajatuksia. Kyseessä on näytelmän viides harjoituskerta. Aluksi Jorma lukee plarista aiemmin läpikäytyjen kolmen ensimmäisen kohtauksen tekstin ääneen istualtaan. Sitten mukaan tulevat liike, eleet, ilmeet, kun nämä kolme kohtausta mennään kerralla läpi. Plaria ja kuiskaajaa tarvitaan tietenkin vielä tässä vaiheessa, mutta kohtauksia toistettaessa näyttelemistä tulee mukaan aina vain enemmän. Kolmen ko...

Ruokahissi sai kaksi ehdokkuutta Vuoden Teatteriteko 2016 -äänestyksessä. Toinen ehdokkuus on näyttelijöiden eli Henri Halkolan ja Sauli Suonpään suorituksista ja toinen ehdokkuus audiovisuaalisesta kokonaisuudesta; Karmo Menden lavastus, Asko Konttisen valot ja Tuukka Toijanniemen äänet. Enkä ihmettele yhtään. Olen toki nähnyt Ruokahissin aiemmin ja kirjoittanutkin siitä muutamaan otteeseen . Mutta suurella innolla ja kiinnostuksella menin katsomaan sen uudelleen; pitääkö se otteessaan edelleen yhtä lailla? Pitää se. Musiikki yleisön asettuessa katsomoon - tätä valitettavan harva taitaa edes kuunnella, vaikka se sopii näytelmän alkuun loistavasti ja virittää tunnelmaan. Musiikki miesten saapuessa lavalle - omanlaisensa, erikoisenlainen, kiehtova intro näytelmään. Lavastus, joka luo kuvan epämiellyttävästä loukosta. Hämärää, tunkkaista, likaista, nuhruista. Pari karua punkkaa. Valumajäljet ilmastointiputken päällä. Äänet, jotka täydentävät vaikutelman; kurluttava vessa, putkien...

Vuorossa on Ansa-musikaalin harjoitus. Tosin tämä on puhtaasti lukuharjoitus, nyt ei lauleta eikä liikuta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun olen mukana lukuharjoituksessa, ja samalla ensimmäinen Ansan harjoitus, jota olen seuraamassa. Harjoitus pidetään harjoitushuoneessa (suurella näyttämöllä on sinfonian konsertti), jossa tietysti tilaakin on vähemmän. Näyttelijät, ohjaaja Fiikka Forsman, kuiskaaja, koreografi ja järjestäjä istuvat rinkiin asetetuilla tuoleilla. Muutamilla on käytössään pöytä, osalla plari on nuottitelineessä tai vain käsissä. Lukuharjoituksessa siis luetaan teksti läpi, repliikki repliikiltä. Osa näyttelijöistä eläytyy rooliinsa jo hieman enemmän, osa vähemmän. Hahmojen kehittely on alkuvaiheissaan, mutta niihin  alkaa jo löytyä joitakin piirteitä - osa herättää porukassa hilpeyttäkin. Ohjaaja kertoo harjoituksen edetessä muutoksista, joita hän haluaa tekstiin; tässä vaiheessa kukin kirjoittelee muutokset omaan plariinsa. Ohjaaja puhuu myös siitä, mihin mikäkin ...

Pienen näyttämön lava on tyhjä ja musta. Näyttämön äärirajoja ei näy, pimeys sekoittuu mustaan samettiin. Pimeyttä leikkaa vain yksi kelmeänvihreä valospotti. Hiljaisuuden rikkoo vain yksi ääni. Työläs hengitys. Lavan sivusta kohti valoympyrää rahjustaa vaikeasti liikkuva, rollaattoriin tukeutuva hahmo puuskuttaen ponnistuksesta. Parin metrin matka on hidas ja pitkä, kunnes vanha mies saa ponnisteltua itsensä perille. Istahtaa vaikeasti huokaisten rollaattorin istuimelle. Ottaa taskustaan silmälasikotelon ja avaa sen. Lasit luiskahtavat lattialle. Mies huokaisee väsyneesti, yrittää kurottaa laseja. Ei yltä. Yrittää uudestaan. Kurottaa vielä hieman - tasapaino pettää, ja mies kaatuu lattialle. Yrittää nousta ähkäisten ylös, ei pääse. Yrittää uudelleen. (Minä huomaan pidättäväni hengistystäni ja ponnistavani miehen mukana.) Poimii silmälasit käteensä lattialla maaten, kapuaa monen ponnistuksen jälkeen puuskuttaen takaisin rollaattorin penkille istumaan. Huokaisee raskaasti. (Minä huokais...

Lauantaina 9. huhtikuuta koettiin Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä ainutlaatuinen Unelmien ilta; viihteellinen konsertti, jossa solisteina lauloivat Maria Lund, Saara Jokiaho, Henri Halkola ja Joni Leponiemi - jotka kaikki myös soittivat jotain soitinta. Säestyksestä vastasi Lasse Hirvi Trio kapellimestari Lasse Hirven johdolla. Konsertin avasi yksin lavalle akustisen kitaran kanssa saapuva mies - Joni Leponiemi, joka esitti kappaleen Out on the Weekend soittaen myös huuliharppua. Yksinkertaista ja yksinkertaisesti vangitsevaa. Joni, akustinen kitara ja huuliharppu. Konsertti käsitti kaikkiaan parikymmentä kappaletta. Suuri osa oli musikaalisävelmiä, mutta mukaan mahtui myös pari kunnon rokkilekaa - ja vielä vähän muutakin. Alkuun jokainen solisti sai oman kappaleensa. Avauksen jälkeen Maria Lund esitti viettelevän kappaleen A Night in Tunisia, Henri Halkola kertoi aiheesta 50 Ways to Leave Your Lover ja Saara Jokiaho eläytyi vakuuttavasti nuoren naisen elämä...

Minulla oli tänään todellinen ilo ja kunnia päästä seuraamaan Unelmien ilta -konsertin viimeisiä harjoituksia - konserttihan on huomenna, lauantaina 9.4. klo 19 Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Solisteina ovat Saara Jokiaho, Maria Lund, Henri Halkola ja Joni Leponiemi, ja säestyksestä vastaa Lasse Hirvi Trio. Kyselin jo ennakkoon solisteilta heidän suosikkikappaleitaan ja odotuksiaan konserttia koskien. Henrin suosikkikappale on R.E.M.:in Find the River. Henkka kertoo, että "se on kulkenut mukana jostain syystä aina yhdeksänkymmentäluvun alusta lähtien tähän päivään ja ylikin. Ajaton klassinen aihe lähtemisestä ja löytämisestä. Musa ja melodiat laulussa lävistävät helposti paatuneenkin sielun." Joni sanoi, ettei osaa nimetä suosikkia. Sen sijaan hän kertoi, että "jo ensimmäisissä bänditreeneissä oli ihan älyttömän kivaa. Mukavaa kun musisoidaan myös muutenkin kuin laulamalla, eli saadaan soittaa ja yhdessä musisointi on, jos ei parasta, niin k...

Parisen viikkoa sitten käynnistyi kilpailu, jossa sai ehdottaa aiheita tähän blogiin. Ehdotuksia tuli kaikkiaan yhdeksän, kiitos kaikille ehdottajille! Pääpalkinnon eli teatteriliput kahdelle voitti anonyymina jätetty ehdotus "Koko henkilökunnan haastatteluja." Onnettarena toimi Hertta-rotta. Numeroin ehdotukset saapumisjärjestyksessä, kirjoitin numerot paperiliuskoille, sekoitin liuskat, laitoin ne matolle numeropuoli alaspäin ja Hertta valitsi omansa. Onnittelemme voittajaa! Hertta suoritti arvonnan asian vaatimalla harkinnalla ja vakavuudella. (Muu lauma kannusti kuvan ulkopuolella.) Lisäpalkinnoilla haluan palkita seuraavat (myöskin anonyymeina saapuneet) ehdotukset: "Miten vuoden ohjelmisto valitaan?" Tämä on aihe, joka minuakin on kiinnostanut alusta asti, vaikken siitä vielä juttua ole tehnytkään. Jotain minulle on matkan varrella jo valjennut, mutta kokonaisuudesta hankin vielä lisää faktaa ennenkuin alan siitä kirjoittamaan. "Katsaus va...

Aleksis Kivi julkaisi näytelmänsä Nummisuutarit vuonna 1864. Näytelmä on esitetty ensimmäisen kerran 1875, ja siitä lähtien sitä on nähty Suomen teattereissa lukuisia kertoja. Tällä kertaa Jyväskylän kaupunginteatterissa siitä nähdään Sakari Hokkasen uusintakäsikirjoittama ja ohjaama versio nimeltä Nummibodarit. Hahmot ja heidän suhteensa, samoin kuin tarinan kulku, ovat tavallaan ennallaan - ja kuitenkin ihan jotain erilaista. Olen saanut seurata näytelmän valmistumista, ja nyt on vuorossa ennakkonäytös. Esko Numminen (Hannu Lintukoski) haaveilee ihanasta Kreetasta (Maija Andersson). Kuva: Jiri Halttunen Käsikirjoitus ja ohjaus tuovat katsojien eteen reikäpäistä tekemisen riemua, epäsovinnaisia ratkaisuja, oivaltamisen iloa ja reipasta meininkiä. Kuvia ei kumarreta, mutta toisaalta ohjauksesta välittyy lämpö hahmoja kohtaan. Nykyaikaistaminen tuo tullessaan asioita, jotka Kiven aikana olisivat varmasti olleet kovin kummallisia. Käsikirjoitukseen ja lavalle on ripoteltu monia p...

Niin sitten tiistaina koittivat minun osaltani viimeiset Nummibodareitten harkat. Sopivasti kyseessä on nyt läpimenoharjoitus - ja vieläkin riittää uusia yllätyksiä uusien kohtausten myötä! Harjoitus alkaa ohjaajan sanoin: "Olkaa hyvä!" On antoisaa nähdä nyt kokonaisuus - osa kohtauksista on hyvinkin tuttuja jo ensimmäiseltä harjoitusviikolta lähtien, ja kaikki nivoutuu lopulta jatkumoksi. Käsikirjoituksen olen toki lukenut, mutta etenkin tällaisessa näytelmässä toteuma lavalla on niin paljon enemmän kuin teksti. Näytelmän loppua on sitten viime näkemäni hieman muutettu, ennenkaikkea tunnelmaltaan. Tästä se lähtee. Voisko aamu enää ihanammin alkaa? Kristo ja Jaana - ja yhteistä venyttelyä? Enkelkuoron tie / kohta luokse vie / Eskoa suurinta katsomaan? Sepeteus, kanttori. Vilpitön ja vaatimaton. "Sinä poljet, minä...ohjaan?" Lemmikkinsä kullakin. Mikko selostaa ja Esko eskoilee. Tukkahevihetki? Se on kiva kun kesken näytöks...