Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä - harjoitukset
Pääsin seuraamaan Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä -monologinäytelmän harjoituksia. Näytelmä tulee ensi-iltaan syyskuun 1. päivä, eli avaa tuolloin teatterin syyskauden. Teksti on Bengt Ahlforsin kirjoittama, monologin ohjaa Anssi Valtonen ja miestä näyttelee Jorma Böök.
Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä on lämminhenkinen, liikuttava, joskus surumielinen, usein ilahduttava teksti, jossa vanha mies muistelee elämäänsä, siihen kuuluneita tärkeitä henkilöitä (ainakin itse voin nimittää myös nelijalkaista ystävää henkilöksi, etenkin tällaisessa yhteydessä), sattumuksia ja ajatuksia.
Kyseessä on näytelmän viides harjoituskerta. Aluksi Jorma lukee plarista aiemmin läpikäytyjen kolmen ensimmäisen kohtauksen tekstin ääneen istualtaan. Sitten mukaan tulevat liike, eleet, ilmeet, kun nämä kolme kohtausta mennään kerralla läpi. Plaria ja kuiskaajaa tarvitaan tietenkin vielä tässä vaiheessa, mutta kohtauksia toistettaessa näyttelemistä tulee mukaan aina vain enemmän. Kolmen kohtauksen jälkeen ryhdytään käymään läpi seuraavia kohtaus kohtaukselta; ensin Jorma lukee ääneen, sitten lähtee liikkeelle, näyttelemään.
Ohjaaja pyytää joistakin kohtauksista ja yksittäisistä repliikeistäkin erilaisia tulkintoja. "Otapa hieman kevyemmin." "Anna sen murheellisen tunteen tulla." "Voit tulla tähän yleisön lähelle, uskoutumaan." Yhdessä miehet pohtivat asemoitumisia, liikettä, liikkeen ja katseiden suuntia, hitaita ja nopeita siirtymiä. Pohditaan myös puheen sävyä, nopeutta, äänenvoimakkuutta... Sekä tunteiden syvyyttä; kuinka paljon näyttelijä tuo ulos, esille, kohtauksessa kokemaansa tunnetta? Kun tunne on sisällä, se on yleisön aistittavissa vaikkei sitä näyttäisikään. Pohditaan myös sitä, missä kohtaa esityksessä on enemmän kerrontaa, missä näyttelemistä. Näin saadaan vaihteleva, kiinnostava rakenne. Välillä etsitään aivan yksittäisiinkin eleisiin sitä osuvinta tapaa tehdä.
Jormassa voi jo tässä vaiheessa nähdä paitsi miehen, myös pikkupojan - silloin kun hänen kertomansa tarina liikkuu pienen pojan maailmassa. Kun hän esittää poikaa satuttanutta tilannetta, hän sanookin jälkeenpäin "ei tätä tarvitse vain kertoa, nämä hetket voi elää".
Jorma ja Anssi kommentoivat, että esityksestä tulee vahva ja varma, kun sen tekee pala kerrallaan, rauhassa. Tässä vaiheessa ajatellaan vasta prosessia, ei lopputulosta - se tulee sitten aikanaan.
Nämä monologin harjoitukset ovat jälleen uusi kokemus minulle. Erona muihin näkemiini on tietysti ainakin se, miten vähän väkeä on paikalla; vain ohjaaja, näyttelijä ja kuiskaaja. Ja kun muita näyttelijöitä ei ole, Jorma voi milloin vain katkaista kohtauksen ja ottaa uusiksi - siis kun on se vaihe, että kohtausta hiotaan ees taas. Erilaisia kokeiluja on hyvin mielenkiintoista seurata, miten syvempi tai kevyempi tunnetila näkyy ja vaikuttaa, miten tapahtuu vaihtelu kertomisen ja näyttelemisen välillä, miten Anssi ja Jorma vertailevat näkemyksiään eri toteutustavoista. Kun olen ohjaajan lisäksi ainoa ihminen katsomon keskivaiheilla (kuiskaaja istuu hieman sivummalla), monta kertaa Jorma ottaa katsekontaktin ja puhuu suoraan minulle, kun on hetki jolloin puhutaan yleisölle. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, ikäänkuin olisin pikkuhetken itsekin osa näytelmää.
Pienellä näyttämöllä on jo alustava lavastuskin näytelmää varten. Anssi kertoo, että se on lavastaja Karmo Menden, puvustaja Merja Levon ja hänen itsensä kimppatyö, syntynyt yhdessä ideoiden ja ehdotuksia heitellen. Eritasoisissa lattioissa on käytetty Avoin liitto -näytelmän elementtejä, ja taustalla oleva hieno levysoitin/radio löytyi teatterin varastosta. Lavastus on vielä kesken, ja Anssi kuvailee minulle mitä siihen on tulossa lisää, mitä siitä muutetaan. Toimivalta pohjalta se kyllä vaikuttaa, ja voin kuvitella, miten se elää kun nyt päällä olleiden työvalojen sijaan siinä aikanaan on kunnon valaistuskin.
Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä on minulle tärkeä teksti, tärkeä näytelmä. Odotan hyvillä mielin sitä, että pääsen taas seuraamaan näytelmän valmistumista ja sitten aikanaan valmista esitystä.
Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä on lämminhenkinen, liikuttava, joskus surumielinen, usein ilahduttava teksti, jossa vanha mies muistelee elämäänsä, siihen kuuluneita tärkeitä henkilöitä (ainakin itse voin nimittää myös nelijalkaista ystävää henkilöksi, etenkin tällaisessa yhteydessä), sattumuksia ja ajatuksia.
Kyseessä on näytelmän viides harjoituskerta. Aluksi Jorma lukee plarista aiemmin läpikäytyjen kolmen ensimmäisen kohtauksen tekstin ääneen istualtaan. Sitten mukaan tulevat liike, eleet, ilmeet, kun nämä kolme kohtausta mennään kerralla läpi. Plaria ja kuiskaajaa tarvitaan tietenkin vielä tässä vaiheessa, mutta kohtauksia toistettaessa näyttelemistä tulee mukaan aina vain enemmän. Kolmen kohtauksen jälkeen ryhdytään käymään läpi seuraavia kohtaus kohtaukselta; ensin Jorma lukee ääneen, sitten lähtee liikkeelle, näyttelemään.
 |
| Mies (Jorma Böök) ja elämän tärkeät kuvat. |
Ohjaaja pyytää joistakin kohtauksista ja yksittäisistä repliikeistäkin erilaisia tulkintoja. "Otapa hieman kevyemmin." "Anna sen murheellisen tunteen tulla." "Voit tulla tähän yleisön lähelle, uskoutumaan." Yhdessä miehet pohtivat asemoitumisia, liikettä, liikkeen ja katseiden suuntia, hitaita ja nopeita siirtymiä. Pohditaan myös puheen sävyä, nopeutta, äänenvoimakkuutta... Sekä tunteiden syvyyttä; kuinka paljon näyttelijä tuo ulos, esille, kohtauksessa kokemaansa tunnetta? Kun tunne on sisällä, se on yleisön aistittavissa vaikkei sitä näyttäisikään. Pohditaan myös sitä, missä kohtaa esityksessä on enemmän kerrontaa, missä näyttelemistä. Näin saadaan vaihteleva, kiinnostava rakenne. Välillä etsitään aivan yksittäisiinkin eleisiin sitä osuvinta tapaa tehdä.
Jormassa voi jo tässä vaiheessa nähdä paitsi miehen, myös pikkupojan - silloin kun hänen kertomansa tarina liikkuu pienen pojan maailmassa. Kun hän esittää poikaa satuttanutta tilannetta, hän sanookin jälkeenpäin "ei tätä tarvitse vain kertoa, nämä hetket voi elää".
Jorma ja Anssi kommentoivat, että esityksestä tulee vahva ja varma, kun sen tekee pala kerrallaan, rauhassa. Tässä vaiheessa ajatellaan vasta prosessia, ei lopputulosta - se tulee sitten aikanaan.
Nämä monologin harjoitukset ovat jälleen uusi kokemus minulle. Erona muihin näkemiini on tietysti ainakin se, miten vähän väkeä on paikalla; vain ohjaaja, näyttelijä ja kuiskaaja. Ja kun muita näyttelijöitä ei ole, Jorma voi milloin vain katkaista kohtauksen ja ottaa uusiksi - siis kun on se vaihe, että kohtausta hiotaan ees taas. Erilaisia kokeiluja on hyvin mielenkiintoista seurata, miten syvempi tai kevyempi tunnetila näkyy ja vaikuttaa, miten tapahtuu vaihtelu kertomisen ja näyttelemisen välillä, miten Anssi ja Jorma vertailevat näkemyksiään eri toteutustavoista. Kun olen ohjaajan lisäksi ainoa ihminen katsomon keskivaiheilla (kuiskaaja istuu hieman sivummalla), monta kertaa Jorma ottaa katsekontaktin ja puhuu suoraan minulle, kun on hetki jolloin puhutaan yleisölle. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö, ikäänkuin olisin pikkuhetken itsekin osa näytelmää.
 |
| Osa alustavaa lavastusta. |
Pienellä näyttämöllä on jo alustava lavastuskin näytelmää varten. Anssi kertoo, että se on lavastaja Karmo Menden, puvustaja Merja Levon ja hänen itsensä kimppatyö, syntynyt yhdessä ideoiden ja ehdotuksia heitellen. Eritasoisissa lattioissa on käytetty Avoin liitto -näytelmän elementtejä, ja taustalla oleva hieno levysoitin/radio löytyi teatterin varastosta. Lavastus on vielä kesken, ja Anssi kuvailee minulle mitä siihen on tulossa lisää, mitä siitä muutetaan. Toimivalta pohjalta se kyllä vaikuttaa, ja voin kuvitella, miten se elää kun nyt päällä olleiden työvalojen sijaan siinä aikanaan on kunnon valaistuskin.
Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä on minulle tärkeä teksti, tärkeä näytelmä. Odotan hyvillä mielin sitä, että pääsen taas seuraamaan näytelmän valmistumista ja sitten aikanaan valmista esitystä.
Kommentit
Lähetä kommentti