Teatteri Harakka: Tapaus Hamlet
Vuorossa on esitys, johon en ole perehtynyt sen kummemmin ennen kuin näen sen nyt: Teatteri Harakka on vierailulla Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä, ja tutkailtavana on Tapaus Hamlet. William Shakespearen tekstiin pohjautuvan näytelmän on käsikirjoittanut ja ohjannut Sakari Hokkanen ja Hamletina onko vaiko eikö ole - on! - Mikko Virtanen. Työryhmään kuuluu myös nukketeatteritaiteilija Outi Herrainsilta, jolla on useampikin rooli esityksessä. Loppuunmyydyille katsomoille vielä muutaman kerran esitettävä Papin perhe on niin ikään Hokkasen ja Herrainsillan yhteistyö, joten olin hyvin kiinnostunut näkemään myös Tapaus Hamletin.
Yleisön tullessa katsomoon lavalla seisoo hyvin keskittynyt nuori mies; Hamlet. Yllään hänellä on harmaa huppari, jonka muotoilusta tulee ensimmäisenä mieleen kuvat entisaikain ritarin hupullisesta metallilenkkipaidasta, jollaista pidettiin haarniskan alla.
Näytelmä alkaa pienimuotoisella mutta hyvin kiehtovalla näkymällä; onko käsittelyssä Hamletin omakuva? Ihminen tai ihmiskuva yleensä? Elämä? Niin vähällä voi saada aikaan niin hienon näyn kun oivaltaa mitä ja miten tehdä.
Näytelmän teksti on osittain Shakespearea käsittääkseni sellaisenaan, osittain muokattuna, ja osa tekstistä on selkeästi Hokkasta - kaikki yhtenäisenä dialogina. Hamletin ilmaisu on väkevää, ja hän pyörittelee paljolti samoja teemoja joita nykyajan nuoret miehet - ja naiset - pohtivat.
Päällisin puolin näytelmä vaikuttaa melko yksinkertaisesti esillepannulta, mutta se sisältää viljalti oivaltavia ja hykerryttäviä visualisointeja! Paperinuket, videot - niin livenä kuin tallenteena esitetyt -, valot ja äänet tuovat esitykseen huimia lisäelementtejä. Erityisen hienot ovat tallenteena esitettävät videokasvot, jotka projisoidaan aitojen ihmiskasvojen edessä olevalle minivalkokankaalle. Video elää näyttelijän mukana ja näyttelijä videon - tämä on todellista ajoituksen juhlaa! Vastaavia hetkiä on kyllä muitakin. Useinhan ohjaajan työsarka on ensi-illassa jo lopuillaan, mutta Tapaus Hamletissa ohjaaja on kiinteä osa esitystä huolehtiessaan tekniikan ajamisesta - ja on hänellä muutama vuorosanakin.
Eräässä kohtauksessa Hamletin liikekieli vastaa enemmän sellaista, minkä itse äkkiseltään mieltäisin elokuvissa tai tv:ssä esitetyksi naisen liikehtimiseksi eroottisessa kohtauksessa - tässä on jopa jotain hämmentävää kaikkine kohtaukseen sisältyvine elementteineen. (Ja ei sillä, etteikö mieskin niin voisi liikehtiä, mutta elokuva-/tv-maailmassa kuvaukset ovat usein sterotypisempiä.) Ilahdun aina suuresti, kun jokin onnistuu hämmentämään - etenkin kun se tapahtuu olematta kiusallista! Ja tämäkin kohtaus on taitavasti rakennettu kääntymään räävittömäksi nauruksi.
Iso osa huumorista onkin melko turskia, mutta yleisö ei kysele "saako tälle muka nauraa" vaan räkättää aidon ilahtuneesti. Terapeutin hahmon hauskuus vaikuttaa hieman kliseiseltä - "näin tehdään hassu terapeutti ja terapiahan on hassua" - mutta tarjoaa siitä huolimatta useat hyvinkin remakat naurut.
Mikko Virtanen tekee vakuuttavaa työtä nuorena miehenä, jolla on liikaa ajatuksia ja liian vähän ratkaisuja. Outi Herrainsilta vaihtelee kätevästi roolista roolin, ja esittää myös hulvattomia käsinukkehahmoja.
Ilkamoinnin ja hyvällä tavalla huonon maun makustelun yli mieleen jäävät kuitenkin vahvat ajattomat teemat, joiden kanssa Hamlet painiskelee. Hän pohtii olevaisuutta, kuolevaisuutta, mielenterveyttä, ihmisyyttä, elämänpelkoa ja elämää. Ja tekee sen uskottavalla herkkyydellä kaiken nuoren miehen uhonsa keskellä.
Kansaa enemmänkin olis' mukaan mahtunut. Voi teit' houkkia, jotka ette paikal' saapuneet! Näyn hienon menetitte, kuvajaisen kuta kiehtovimman! Jos joskus kohtalo polullans' suo teidän Tapaus Hamlet kohdata -- menkää! Nähkää!
 |
| Ensemble. Kuva: Tapaus Hamlet -työryhmä |
Yleisön tullessa katsomoon lavalla seisoo hyvin keskittynyt nuori mies; Hamlet. Yllään hänellä on harmaa huppari, jonka muotoilusta tulee ensimmäisenä mieleen kuvat entisaikain ritarin hupullisesta metallilenkkipaidasta, jollaista pidettiin haarniskan alla.
Näytelmä alkaa pienimuotoisella mutta hyvin kiehtovalla näkymällä; onko käsittelyssä Hamletin omakuva? Ihminen tai ihmiskuva yleensä? Elämä? Niin vähällä voi saada aikaan niin hienon näyn kun oivaltaa mitä ja miten tehdä.
Näytelmän teksti on osittain Shakespearea käsittääkseni sellaisenaan, osittain muokattuna, ja osa tekstistä on selkeästi Hokkasta - kaikki yhtenäisenä dialogina. Hamletin ilmaisu on väkevää, ja hän pyörittelee paljolti samoja teemoja joita nykyajan nuoret miehet - ja naiset - pohtivat.
Päällisin puolin näytelmä vaikuttaa melko yksinkertaisesti esillepannulta, mutta se sisältää viljalti oivaltavia ja hykerryttäviä visualisointeja! Paperinuket, videot - niin livenä kuin tallenteena esitetyt -, valot ja äänet tuovat esitykseen huimia lisäelementtejä. Erityisen hienot ovat tallenteena esitettävät videokasvot, jotka projisoidaan aitojen ihmiskasvojen edessä olevalle minivalkokankaalle. Video elää näyttelijän mukana ja näyttelijä videon - tämä on todellista ajoituksen juhlaa! Vastaavia hetkiä on kyllä muitakin. Useinhan ohjaajan työsarka on ensi-illassa jo lopuillaan, mutta Tapaus Hamletissa ohjaaja on kiinteä osa esitystä huolehtiessaan tekniikan ajamisesta - ja on hänellä muutama vuorosanakin.
 |
| Päänäyttämöllä tapahtuu. Kuva: Tapaus Hamlet -työryhmä |
Eräässä kohtauksessa Hamletin liikekieli vastaa enemmän sellaista, minkä itse äkkiseltään mieltäisin elokuvissa tai tv:ssä esitetyksi naisen liikehtimiseksi eroottisessa kohtauksessa - tässä on jopa jotain hämmentävää kaikkine kohtaukseen sisältyvine elementteineen. (Ja ei sillä, etteikö mieskin niin voisi liikehtiä, mutta elokuva-/tv-maailmassa kuvaukset ovat usein sterotypisempiä.) Ilahdun aina suuresti, kun jokin onnistuu hämmentämään - etenkin kun se tapahtuu olematta kiusallista! Ja tämäkin kohtaus on taitavasti rakennettu kääntymään räävittömäksi nauruksi.
 |
| Gene Simmonsille terveisiä, osataan sitä Tanskan hovissakin! Kuva: Tapaus Hamlet -työryhmä |
Iso osa huumorista onkin melko turskia, mutta yleisö ei kysele "saako tälle muka nauraa" vaan räkättää aidon ilahtuneesti. Terapeutin hahmon hauskuus vaikuttaa hieman kliseiseltä - "näin tehdään hassu terapeutti ja terapiahan on hassua" - mutta tarjoaa siitä huolimatta useat hyvinkin remakat naurut.
Mikko Virtanen tekee vakuuttavaa työtä nuorena miehenä, jolla on liikaa ajatuksia ja liian vähän ratkaisuja. Outi Herrainsilta vaihtelee kätevästi roolista roolin, ja esittää myös hulvattomia käsinukkehahmoja.
Ilkamoinnin ja hyvällä tavalla huonon maun makustelun yli mieleen jäävät kuitenkin vahvat ajattomat teemat, joiden kanssa Hamlet painiskelee. Hän pohtii olevaisuutta, kuolevaisuutta, mielenterveyttä, ihmisyyttä, elämänpelkoa ja elämää. Ja tekee sen uskottavalla herkkyydellä kaiken nuoren miehen uhonsa keskellä.
 |
| Hamlet (Mikko Virtanen) ja keskustelukumppani. Kuva: Tapaus Hamlet -työryhmä |
Kansaa enemmänkin olis' mukaan mahtunut. Voi teit' houkkia, jotka ette paikal' saapuneet! Näyn hienon menetitte, kuvajaisen kuta kiehtovimman! Jos joskus kohtalo polullans' suo teidän Tapaus Hamlet kohdata -- menkää! Nähkää!
Kommentit
Lähetä kommentti