Kolme koeponnistavaa sisarta
Vuorossa oli Kolme sisarta -näytelmän läpimenoharjoitus, joka avattiin pienelle koeyleisölle. (koeyleisönäytös). Kyseessä oli 2. valmistava harjoitus, ja yleisöä oli viitisenkymmentä katsojaa. Ennen yleisön saapumista katsomoon tehtiin jälleen soundcheck, jossa näyttelijät lauloivat näytelmän ensimmäisen laulun - ja siihen ohjaaja ohjeisti pienen muutoksen loppuun.
Edelliselläkin kerralla ihastelin laulua, ja on se sydämeenkäypä. Tiedän, että katsomossa oli joitakin muitakin ihmisiä minun lisäkseni tuossakin vaiheessa - työryhmän jäseniä siis - mutta koska istuin lähimpänä lavaa, tuntui, kuin kappale olisi laulettu vain minulle. Liikuttava, hieno hetki johon uppoutua.
Soundcheckin jälkeen tuntuikin hieman hassulta kun katsomoon yht'äkkiä tulvahti ihmisiä, puheensorinaa, ihmisten tuoksuja... Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen (tuttujen kesken Hili) esitteli itsensä, kertoi lyhyesti mistä on kyse ja muistutti, että tämä on harjoitus, ensi-ilta on vasta syksyllä.
Näytelmä alkaa Andrein (Aaro Vuotila) monologilla, jonka aikana hänen kolme sisartaan (Hanna Liinoja, Natalil Lintala ja Saara Jokiaho) saapuvat lavalle. Tapahtumat lähtevät etenemään, uusia hahmoja esitellään, tarina ja henkilökuvat rakentuvat. Näytelmään kuuluu muutamia muitakin lauluja, jotka osaltaan kuljettavat tarinaa.
Tellervo Syrjäkarin suunnittelema puvustus on klassisen hieno, näyttävä olematta pröystäilevä tai blingbling kuten nykyään aina sanotaan (sanonta, josta en oikeastaan pidä mutta joka on silti kuvaava). Kunkin näyttelijän puku ja koko ulkoinen olemus kuvaavat hyvin roolihahmojen asemaa ja jopa luonnetta.
Visuaalinen kokonaisuus rakentuu kiinteässä yhteistyössä suunnittelijoiden ja ohjaajan kesken. Kaisu Koposen lavastus on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä kalustusta ja taustalla käytettäviä videoprojisointeja. Videon ja valon avulla luodaan tiloja, tuodaan muistoja ja ajatuksia näkyväksi sekä jopa kuljetetaan tarinaa. Videosuunnittelusta vastaa Tuukka Toijanniemi ja valosuunnittelusta Jukka Väisänen.
Näyttelijäntyöstä ja muusta kirjoitan tarkemmin sitten, kun esitys on valmis suurelle yleisölle. Mutta jo nyt voin todeta, että taitavaa työtä tämä on. Rooleissa on paljon osaavia, kokeneita näyttelijöitä, joiden osaaminen kyllä näkyy. Kaksi uutta kiinnitystäkin on mukana, Aaro Vuotila ja Natalil Lintala. He molemmat tekevät hyvää työtä, ja tuovat hienon lisän myös lauluihin.
Väliajalla lavasteet vaihdetaan läpinäkyviin. (Omalta osaltani täytyy sanoa, että siinä olisi jo haastetta, että aina kiinnittää huomiota onko läpinäkyvä ovi auki vai kiinni kun siitä yrittää kävellä. Nimim. Kerran kävellyt suoraan päin lasiovea.) Näyttämökuva on edelleen mielenkiintoinen, ja nyt siihen saadaan uudenlaista syvyyttä kun tilaa on paitsi lavaste-elementin edessä, myös sen takana.
Ja niin ihmiset etsivät elämäänsä onnea, sisältöä ja mielekkyyttä. Elämä kantaa ja kuluu, antaa ja ottaa, eikä koskaan palaa.
Koeyleisölle avattavassa harjoituksessa pääsee paitsi näkemään näytelmän sellaisena kuin se on harjoitusten tässä vaiheessa, myös tarkkailemaan muun yleisön reaktioita. Tällä kertaa tulin jälleen ajatelleeksi, miten eri tavoin ihmiset eri asiat kokevat. Kun näytelmässä vanhempi mies ahdistelee nuorta naista ja vitsailee siitä, minä kavahdin tilannetta nuoren naisen puolesta, mutta koeyleisön nuorisokeskittymä nauroi tilanteelle hilpeästi - kuten monelle muullekin kohtaukselle. Osa niistä oli kyllä minustakin huvittavia. Siinä missä itse haluaisin unohtaa reaalimaailman, keskittyä ja eläytyä lavan tapahtumiin, takanani istunut vanhempi rouvashenkilökolmikko keskusteli jatkuvasti keskenään - ja kuitenkaan en usko, että minä olen ainoa joka arvostaa keskittymisrauhaa katsomossa.
Harjoituksen jälkeen ohjaaja pyysi, että katsojat tulisivat kertomaan kommentteja mikäli heillä jotain kommentoitavaa on. Muutamia meni juttelemaan, ja "sivukorvalla" kuulin että kehuja tuntui tulevan.
Kyselin ohjaaja Hililtä vielä joitakin asioita liittyen Kolmen sisaren toteutukseen Jyväskylän kaupunginteatterissa. Hili kertoi, että Kolme sisarta valikoitui hänen ohjattavakseen siten, että hän oli johtaja Hilkka Hyttisen kanssa pohtinut useita tekstejä suurelle näyttämölle. Hili haluaa tehdä isolle näyttämölle voimakkaan visuaalista ja dramaattista tarinaa. "Tunnevoima ja rakkauden teemat tuntuvat tärkeimmältä asialta teatterissa juuri nyt", Hili sanoo. Kolme sisarta oli kummitellut Hilin mielessä siitä lähtien kun hän vuonna 2012 ohjasi näytelmän pohjalta nykyaikaan sijoittuvan lyhytelokuvan. Jyväskylän kaupunginteatteriin Hili kuitenkin ohjaa klassisemman tulkinnan, joka ei sijoitu nykyaikaan. Jyväskylän kaupunginteatterissa Tsehovia ei puolestaan ole viime vuosina esitetty, mikä oli varmasti yksi syy siihen, että näytelmä valikoitui ohjelmistoon.
Kysyn mikä Hilin mielestä ohjaajana on Kolmen sisaren ydinajatus, mitä sillä halutaan kertoa? Hili tuumaa, että Kolme sisarta on laaja näytelmä, jossa on useita päähenkilöitä. Tämä versio kertoo mahdottomasta rakkaudesta, niin sisarusten kesken kuin rakastavaisten tai aviopuolisoiden välillä. Näytelmä kuvaa rakastamisen vaikeutta ja sitä kokemusta, että elämä menee ohi.
Kolmessa sisaressa rakastaminen on takertuvaa ja hallitsevaa toimintaa, ei pelkkää lempeyttä. Hilin näkemyksen mukaan juuri nuo sävyt tekevät näytelmästä mielenkiintoisen. Hän jatkaa, että näytelmä kuvaa tunnistettavasti ihmisen halua hallita epävarmuutta ja omistaa toinen. Ihmiset kamppailevat toisaalta pitääkseen rakkaansa lähellään ja toisaalta saadakseen itsenäisyytensä. Esitin kysymyksiäni maaliskuun lopulla, ja tuolloin Hili kertoi että harjoituksissa oli kehittynyt henkilöille sellainen tunnetaso, jossa yhdistyvät päättäväisyys, hauraus ja intohimo.
Jyväskylän kaupunginteatterin toteutuksessa Kolme sisarta -näytelmässä kuullaan myös musiikkia ja lauluja, joita ei alkuperäisnäytelmässä ole. Hili kertoo, että musiikin lisääminen oli hänen ideansa ja ohjauksellinen lähtökohta - musiikki ja laulut on siis varta vasten tehty tähän Jyväskylän esitykseen. Hili on tehnyt aiemminkin yhteistyötä säveltäjä Samulin Laihon kanssa - Samuli on siis säveltänyt musiikin ja laulut ja Hili on sanoittanut ne. "Halusin tuoda vahvaa musiikkia osaksi näytelmää. Kolmen sisaren tunnekierrokset todellakin kestävät sen, että maailma täydentyy musiikilla", Hili kertoo.
Hili kiittelee, että Jyväskylän kaupunginteatterissa on ollut tosi inspiroivaa työskennellä. Henkilökunta on intensiivisesti ja täysillä tekemässä juttua niin hyvinä kuin haastavina päivinä. Hili kokee, että "se on motivoiva olotila, kun kaikilla on voimakas sitoutuminen ja halu tehdä töitä niin kauan, että paras versio meistä hioutuu esiin."
Kolme sisarta -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa on lauantaina 23. syyskuuta 2017.
Näytelmän sivu Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Edelliselläkin kerralla ihastelin laulua, ja on se sydämeenkäypä. Tiedän, että katsomossa oli joitakin muitakin ihmisiä minun lisäkseni tuossakin vaiheessa - työryhmän jäseniä siis - mutta koska istuin lähimpänä lavaa, tuntui, kuin kappale olisi laulettu vain minulle. Liikuttava, hieno hetki johon uppoutua.
 |
| Vanhin siskoista, Olga (Hanna Liinoja) ja näytelmän muita henkilöitä. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Soundcheckin jälkeen tuntuikin hieman hassulta kun katsomoon yht'äkkiä tulvahti ihmisiä, puheensorinaa, ihmisten tuoksuja... Ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen (tuttujen kesken Hili) esitteli itsensä, kertoi lyhyesti mistä on kyse ja muistutti, että tämä on harjoitus, ensi-ilta on vasta syksyllä.
Näytelmä alkaa Andrein (Aaro Vuotila) monologilla, jonka aikana hänen kolme sisartaan (Hanna Liinoja, Natalil Lintala ja Saara Jokiaho) saapuvat lavalle. Tapahtumat lähtevät etenemään, uusia hahmoja esitellään, tarina ja henkilökuvat rakentuvat. Näytelmään kuuluu muutamia muitakin lauluja, jotka osaltaan kuljettavat tarinaa.
 |
| Henri Halkola, Saara Jokiaho ja Miikka Tuominen vahvan laulun tunnelmissa. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Tellervo Syrjäkarin suunnittelema puvustus on klassisen hieno, näyttävä olematta pröystäilevä tai blingbling kuten nykyään aina sanotaan (sanonta, josta en oikeastaan pidä mutta joka on silti kuvaava). Kunkin näyttelijän puku ja koko ulkoinen olemus kuvaavat hyvin roolihahmojen asemaa ja jopa luonnetta.
 |
| Anne-Mari Alaspää on yksi näytelmän kauniisti puetuista naisista. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
 |
| Miikka Tuominen ja susimainen Henri Halkola. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Visuaalinen kokonaisuus rakentuu kiinteässä yhteistyössä suunnittelijoiden ja ohjaajan kesken. Kaisu Koposen lavastus on mielenkiintoinen yhdistelmä perinteistä kalustusta ja taustalla käytettäviä videoprojisointeja. Videon ja valon avulla luodaan tiloja, tuodaan muistoja ja ajatuksia näkyväksi sekä jopa kuljetetaan tarinaa. Videosuunnittelusta vastaa Tuukka Toijanniemi ja valosuunnittelusta Jukka Väisänen.
 |
| Videoprojisoinneilla lavastetaan, korostetaan, kerrotaan... (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
 |
| ...ja tuodaan esiin tunteita. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Näyttelijäntyöstä ja muusta kirjoitan tarkemmin sitten, kun esitys on valmis suurelle yleisölle. Mutta jo nyt voin todeta, että taitavaa työtä tämä on. Rooleissa on paljon osaavia, kokeneita näyttelijöitä, joiden osaaminen kyllä näkyy. Kaksi uutta kiinnitystäkin on mukana, Aaro Vuotila ja Natalil Lintala. He molemmat tekevät hyvää työtä, ja tuovat hienon lisän myös lauluihin.
 |
| Anfisa (Anneli Karppinen) ja Andrei (Aaro Vuotila). On talvi, takkatuli ja läheisyyttä. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Väliajalla lavasteet vaihdetaan läpinäkyviin. (Omalta osaltani täytyy sanoa, että siinä olisi jo haastetta, että aina kiinnittää huomiota onko läpinäkyvä ovi auki vai kiinni kun siitä yrittää kävellä. Nimim. Kerran kävellyt suoraan päin lasiovea.) Näyttämökuva on edelleen mielenkiintoinen, ja nyt siihen saadaan uudenlaista syvyyttä kun tilaa on paitsi lavaste-elementin edessä, myös sen takana.
Ja niin ihmiset etsivät elämäänsä onnea, sisältöä ja mielekkyyttä. Elämä kantaa ja kuluu, antaa ja ottaa, eikä koskaan palaa.
Koeyleisölle avattavassa harjoituksessa pääsee paitsi näkemään näytelmän sellaisena kuin se on harjoitusten tässä vaiheessa, myös tarkkailemaan muun yleisön reaktioita. Tällä kertaa tulin jälleen ajatelleeksi, miten eri tavoin ihmiset eri asiat kokevat. Kun näytelmässä vanhempi mies ahdistelee nuorta naista ja vitsailee siitä, minä kavahdin tilannetta nuoren naisen puolesta, mutta koeyleisön nuorisokeskittymä nauroi tilanteelle hilpeästi - kuten monelle muullekin kohtaukselle. Osa niistä oli kyllä minustakin huvittavia. Siinä missä itse haluaisin unohtaa reaalimaailman, keskittyä ja eläytyä lavan tapahtumiin, takanani istunut vanhempi rouvashenkilökolmikko keskusteli jatkuvasti keskenään - ja kuitenkaan en usko, että minä olen ainoa joka arvostaa keskittymisrauhaa katsomossa.
Harjoituksen jälkeen ohjaaja pyysi, että katsojat tulisivat kertomaan kommentteja mikäli heillä jotain kommentoitavaa on. Muutamia meni juttelemaan, ja "sivukorvalla" kuulin että kehuja tuntui tulevan.
 |
| Jouni Innilä ja Jorma Böök juttelevat miesten kesken. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Kyselin ohjaaja Hililtä vielä joitakin asioita liittyen Kolmen sisaren toteutukseen Jyväskylän kaupunginteatterissa. Hili kertoi, että Kolme sisarta valikoitui hänen ohjattavakseen siten, että hän oli johtaja Hilkka Hyttisen kanssa pohtinut useita tekstejä suurelle näyttämölle. Hili haluaa tehdä isolle näyttämölle voimakkaan visuaalista ja dramaattista tarinaa. "Tunnevoima ja rakkauden teemat tuntuvat tärkeimmältä asialta teatterissa juuri nyt", Hili sanoo. Kolme sisarta oli kummitellut Hilin mielessä siitä lähtien kun hän vuonna 2012 ohjasi näytelmän pohjalta nykyaikaan sijoittuvan lyhytelokuvan. Jyväskylän kaupunginteatteriin Hili kuitenkin ohjaa klassisemman tulkinnan, joka ei sijoitu nykyaikaan. Jyväskylän kaupunginteatterissa Tsehovia ei puolestaan ole viime vuosina esitetty, mikä oli varmasti yksi syy siihen, että näytelmä valikoitui ohjelmistoon.
 |
| Saara Jokiaho ja Miikka Tuominen. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
 |
| Jouni Innilä ja Joni Leponiemi. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Kysyn mikä Hilin mielestä ohjaajana on Kolmen sisaren ydinajatus, mitä sillä halutaan kertoa? Hili tuumaa, että Kolme sisarta on laaja näytelmä, jossa on useita päähenkilöitä. Tämä versio kertoo mahdottomasta rakkaudesta, niin sisarusten kesken kuin rakastavaisten tai aviopuolisoiden välillä. Näytelmä kuvaa rakastamisen vaikeutta ja sitä kokemusta, että elämä menee ohi.
Kolmessa sisaressa rakastaminen on takertuvaa ja hallitsevaa toimintaa, ei pelkkää lempeyttä. Hilin näkemyksen mukaan juuri nuo sävyt tekevät näytelmästä mielenkiintoisen. Hän jatkaa, että näytelmä kuvaa tunnistettavasti ihmisen halua hallita epävarmuutta ja omistaa toinen. Ihmiset kamppailevat toisaalta pitääkseen rakkaansa lähellään ja toisaalta saadakseen itsenäisyytensä. Esitin kysymyksiäni maaliskuun lopulla, ja tuolloin Hili kertoi että harjoituksissa oli kehittynyt henkilöille sellainen tunnetaso, jossa yhdistyvät päättäväisyys, hauraus ja intohimo.
 |
| Hanna Liinoja. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Jyväskylän kaupunginteatterin toteutuksessa Kolme sisarta -näytelmässä kuullaan myös musiikkia ja lauluja, joita ei alkuperäisnäytelmässä ole. Hili kertoo, että musiikin lisääminen oli hänen ideansa ja ohjauksellinen lähtökohta - musiikki ja laulut on siis varta vasten tehty tähän Jyväskylän esitykseen. Hili on tehnyt aiemminkin yhteistyötä säveltäjä Samulin Laihon kanssa - Samuli on siis säveltänyt musiikin ja laulut ja Hili on sanoittanut ne. "Halusin tuoda vahvaa musiikkia osaksi näytelmää. Kolmen sisaren tunnekierrokset todellakin kestävät sen, että maailma täydentyy musiikilla", Hili kertoo.
 |
| Natalil Lintala laulaa... (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
 |
| ...Jouni Innilä soittaa... (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
 |
| ...ja niin soittaa Saara Jokiahokin. Ja tekevät he paljon muutakin. (Kuva harjoituksesta 27.3.2017) |
Hili kiittelee, että Jyväskylän kaupunginteatterissa on ollut tosi inspiroivaa työskennellä. Henkilökunta on intensiivisesti ja täysillä tekemässä juttua niin hyvinä kuin haastavina päivinä. Hili kokee, että "se on motivoiva olotila, kun kaikilla on voimakas sitoutuminen ja halu tehdä töitä niin kauan, että paras versio meistä hioutuu esiin."
Kolme sisarta -näytelmän ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterissa on lauantaina 23. syyskuuta 2017.
Näytelmän sivu Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).
Kommentit
Lähetä kommentti