Jalalla koreasti Peter Panin seurassa

Kuluneella viikolla vuorossa olivat Peter pan -musikaalin harjoitukset - ensimmäiset, joita olin seuraamassa. Tarinan alkuperäistekstin on kirjoittanut J. M. Barrie ja siitä käsikirjoituksen on tehnyt Ritva Holmberg. Peter Panin ohjaa Hanna Kirjavainen ja koreografina toimii Kira Riikonen. Kapellimestarina on Lasse Hirvi, joka näissä harjoituksissa soittaa pianoa ja ohjaa laulua - hän myös sovittaa tämän esityksen musiikin, jonka on säveltänyt Jukka Linkola ja sanoittanut Jukka Virtanen. Paikalla ovat myös lavastaja Karmo Mende ja pukusuunnittelija Tuovi Räisänen.

Nämä harjoitukset ovat koreografivetoiset, joskin toki ohjaajakin on läsnä ja seuraa tarkasti tapahtumia, kommentoiden tarvittaessa. Ennen harjoituksen alkua Kira kertoo minulle, että ensimmäisessä harjoiteltavassa numerossa ollaan hyvin alkuvaiheessa. Hänellä on kuulema tapana tehdä kustakin numerosta ensin perusrunko "laajalla siveltimellä", ja alkaa sitten tarkentamaan koreografiaa yksityiskohtaisemmaksi.

Joukko vauhdissa.

Koolla on koko joukko teatterin vakituisia näyttelijöitä sekä avustajia. Pääosaa eli Peter Pania esittää Saara Jokiaho, jonka innosta ja energiasta kyllä näkee miten mieluinen tämä rooli on hänelle. Saarasta on aika vaikeaa saada kunnollisia kuvia harjoituksissa, kun hänellä on niin vauhti päällä - kuten Peterin rooliin tässä numerossa kuuluu! Mukana on uusia avustajia, joita olen kyllä nähnyt muissa yhteyksissä; mm. Pablo Delahay ja Aleksi Keurulainen ovat tuttuja erityisesti Kulissin viimekesäisestä upeasta Rocky Horror Show'sta, ja Ayla Brinkmannin olen nähnyt JYT:in produktioissa.

Saara jo melkein lentää!

Ensimmäinen harjoiteltava numero on Mikä mikä maa. Kappaleessa on reipas tempo. Aluksi kappaletta lämmitellään paikoillaan seisten; Lasse ohjeistaa eri äänialojen ryhmiä. Välillä Kira ja Lasse keskustelevat kappaleen rakenteesta; millainen intro on, kuinka pitkä lopun instrumentaaliosasta halutaan.

Kira selittää ryhmälle tulevia lavasteita, "lentosuunnitelmaa" ja muita asioita, jotka vaikuttavat lopullisen esityksen koreografiaan, mutta joita vielä ei ole olemassa. Hän selostaa myös koreografian läpi; mitä tekevät ja mihin asemoituvat kadonneet pojat, merenneidot, intiaanit ja merirosvot - sekä tietysti Peter ja Kultasen lapset. Hän ohjeistaa myös liikkeen laatua; "liikkeessä tulee olla sitkoa, ei aksentteja." Tosin liikelaatua tutkitaan kuulema tarkemmin myöhemmin kun koreografian harjoittaminen on pidemmällä. Ryhmät sopivat keskenään keskinäistä liikkumistaan Kiran ohjeiden mukaan. Koreografiaa hiotaan pieni pala kerrallaan eteenpäin - Kira keskeyttää ja kertoo, mikä meni hyvin ja mitä pitää hioa. Näyttelijät esittävät myös itse kysymyksiä tarkentaakseen tapahtumia.

Kira selostaa koreografiaa näyttelijöille.

Koko ajan myös laulu on harjoituksessa mukana - vaatii taitoa yhtä aikaa laulaa eri ryhmien äänet kohdilleen ja samalla harjoitella koreografiaa! Välillä liike vaatii enemmän huomiota ja laulu hiipuu, mutta aina joku pitää lauluakin yllä ja muut yhtyvät siihen jälleen.

PÖÖ!

Itse olen tuntenut nämä laulut kolmisenkymmentä vuotta - aikanaan pieni Satu (joka jo silloin oppi laulujen sanoja ulkoa hyvin nopeasti) lainasi kirjastosta C-kasetin Peter Pan -musikaalista, ja sama musiikki soi nyt. Niinpä on aika väistämätöntä ryhtyä rallattamaan mukaansatempaavassa menossa mukaan "temmattuna".

Välillä kuullaan jälleen keskinäistä naljailua ja naurunpyrskähdyksiä - niin lavalla kuin katsomossakin. Vesitauolla kuuluu paljon puheensorinaa, kun esiintyjät kertaavat ja pohtivat liikkeitä, iskuja ja kaikkea harjoiteltavaan numeroon kuuluvaa. Numero mennään monta kertaa läpi, ja joka kerta sitä on ilo seurata! Esitys muuntuu kerta kerralta, sillä ainakin tässä vaiheessa siihen sisältyy myös improvisoituja elementtejä - näitä on erityisen mielenkiintoista seurata.

Asenteella...

...ja ilmeikkäästi!

Harjoitusten puolivälissä olevalla tauolla ohjaaja ja koreografi pohtivat jo muiden numeroiden toteutuksia. Tauon jälkeen työryhmä käy läpi sitä, mitä seuraavan päivän harjoituksissa tehdään.

Ennen seuraavan numeron - Koiran laulun - harjoituksen varsinaista alkua lavalla käy kiivas sorina. Piia Mannisenmäki kertaa lauluaan. Osa koirista käy koreografiaa läpi keskenään. Muutamat miehet työstävät omaa liikkeellistä ideaansa. Kira neuvoo siellä ja täällä. Puhe sorisee, naurahdukset purskahtelevat, kengät suhisevat lattiaa vasten. Kira ja Lasse neuvottelevat jostain. Kaikki yhtä aikaa.

Lasse ja Piia.

Välillä täytyy rauhoittua.

Sitten koreografiaa käydään yhdessä läpi tahti tahdilta. Lasse soittaa, Kira laskee tahteja. Jälleen näyttelijät kyselevät; "siis tuleeko tämä jalannosto ykkösellä ja toinen jalka kakkosella vai eka jalka ykkösellä ylös ja kakkosella alas?" Työ on yksityiskohtaista, jotta lopputulos on näyttävä. Liikkeen paremmin osaava tanssija opastaa muitakin näiden kysellessä. Yhteistyön henki on tiivis.

Koiran elämää.

Kolmantena harjoiteltavana numerona on Kadonneet pojat -laulu. Tämäkin käydään läpi hetki hetkeltä - milloin laskeudutaan kyykkyyn, milloin noustaan ylös. Mitä missäkin kohtaa lauletaan, millä laulunsanalla tehdään tietty asia.

Koiranhoitoa.

Kun pääsee näkemään tanssi- ja laulunumeron harjoittelua näin alkuvaiheessa, se antaa huomattavasti perspektiiviä siihen, millaisen työn takana kokonainen musikaali on! Liikkuvia osasia on valtavasti, kaikki pitää tietysti erikseen harjoitella ja lopulta yhdistää yhdeksi sulavaksi kokonaisuudeksi. Valmiina lavalla tällaiset numerot näyttävät niin vaivattomilta! Eivätkä ne vaikealta näytä näiden osaajien työstämänä alkuvaiheessaankaan, mutta opettelemista ja harjoittelemista ne toki vaativat. Odotan todella innolla näkeväni lisää prosessia, ja syksyllä sitten valmiin esityksen!

Mikä mikä mikä maa

ihmeiden on maa.

Joka joka joka saa

katsoa sen maisemaa

ei tiedä mitään kauniimpaa.

Hän sinne haluaa!

~ Jukka Virtanen ~

Läheisyyshetki.

Peter Pan -musikaalin ensi-ilta on Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä 9. syyskuuta 2017.Kts. tarkemmin teatterin sivut (linkki).

---