KILL Carmen

Menemme suuren näyttämön katsomoon. Jo heti katsomon ovien auetessa lavalla on meno päällä; musiikki soi, Carmen ja toreadori astelevat lavalla. Eikä siinä rajaa ole; niin muusikot kuin tanssijatkin vaeltavat katsomoon. Erityisesti Carmen ja toreadori ottavat kontaktia yleisöön; Carmen näyttää istuvan jonkun miehen sylissä, toreadori maanittelee katsomosta löytämäänsä naista lavalle. Eleet ovat rakastavia, palvovia, eroottisiakin. Carmen myös tuntee arvonsa, nostattaa kansaa seisomaan, diivailee ja edellyttää kunnioitusta. Kun yleisö on saatu saliin ja erityishuomion kohteeksi päässeetkin palautettu paikoilleen, valot himmenevät.

"On my God, they killed Carmen!" (He teistä jotka olette South Parkia katsoneet, ymmärrätte viitteen.) Esityksen nimen mukaisesti Carmen siis kuolee, moneenkin otteeseen ja monilla eri tavoin. Mutta ei häntä niin vaan nitistetä.

Kuva: Kim Laine

Esityksen ehkä yllättävin elementti minulle oli se, kuinka hauska se oli. Synkistä teemoista huolimatta meno ei ole vakavaa. Ja toisaalta hauskuudesta huolimatta kyse ei ole mistään pelleilystä; niin muusikot kuin tanssijatkin ovat todella taitavia. Carmenin käsien liike on kuin puron solinaa; vaivatonta ja keveää. Ja toreadori ilmentää maskuliinisuuttaan kyseenalaistamattomasti. Molempien liike on tempperamenttista, terävää ja sähäkkää. On pakko ihmetellä niin yksittäisiä asioita - kuten nopeaa, täsmällistä jalkatyötä - kuin kokonaisuuttakin. Carmen tuntuu flirttailevan musiikin kanssa.  Ja tietysti hänen suhteensä toreadoriin on tulinen.

Kuva: Kim Laine

En ollut pahemmin perehtynyt esitykseen ennakkoon, joten ainakin itse yllätyin myös siitä, että lauluista iso osa oli suomeksi. Muun muassa On neidolla punapaula soi kaikkea muuta kuin totutusti. Ja bändi paitsi soittaa hyvin, on muutenkin esityksessä mukana, kontaktissa tanssijoiden kanssa.

Lopussa yleisö taputtaa seisaallaan ja suosionosoitusulvahduksiakin kuullaan. Tämä oli virkistävää, erilaista, ennenkokematonta, omalaatuista. Tämä oli taitavaa, komeaa, kaunista. Tämä soi ja jammasi, tunteili ja tulistui. Tämä oli Compañía Kaari & Roni Martin: KILL Carmen.

Kuva: Kim Laine


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Vuonna 85 (Vantaan Näyttämö)

Ensikorvallinen Bossladya