Kostonkierre (Lahden kaupunginteatteri)

Lahden kaupunginteatterissa esitetään näytelmää Kostonkierre, jonka kantaesitys oli 1. lokakuuta. Kyseessä on kotimainen dekkari, joka perustuu Timo Sandbergin historiallisiin jännitysromaaneihin Mustamäki ja Kostonkierre. Molemmat ovat osa Otso Kekki -sarjaa; Mustamäki on sarjan ensimmäinen, Kostonkierre viides osa. Itse olen lukenut sarjan kirjoista kaksi, kolmas on kesken - olen tykännyt kirjoista kovasti! Kirjojen ja näytelmän tarinat sijoittuvat Lahteen - ajallisesti näytelmä sijoittuu vuosiin 1923 ja 1940.

Näytelmän on dramatisoinut Aila Lavaste ja Lahden kaupunginteatterille ohjannut Tommi Kainulainen. Dramatisoinnissa ja ohjauksessa on saatu lavalle hyvin pitävä jännite, onnistunut ajankuva ja monipuolisia henkilöhahmoja. Väliin pirskottuu myös omanlaistaan huumoria.

Jari-Pekka Rautiainen ja Tommi Rantamäki.
Kuva: Aki Loponen

Kostonkierre jakautuu kahteen tarinaan; ensimmäisellä puoliajalla kerrotaan ensimmäisen kirjan tarina, toisella toisen. Välissä tehdään vajaan 20 vuoden aikahyppy. Ensimmäisellä puoliajalla on ehkä hienoinen kiire saada tarina kerrotuksi, kun alkuun pitää tietenkin alustaa tapahtumapaikka ja henkilöt. Toisen puoliajan tarinalla on paremmin aikaa kun paikka ja henkilöt ovat jo tuttuja. Läpi näytelmän kerronta kulkee sujuvasti eikä turhia suvantoja ole. Etenkin toisella puoliajalla käytetään mielenkiintoista tapaa kuljettaa tapahtumia välillä rinnakkain.

Lumikki Väinämö, Tuomas Korkia-Aho, Tommi Rantamäki ja Mikko Pörhölä.
Kuva: Aki Loponen

Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä. Tommi Rantamäki poliisi Otso Kekkinä on sekä ammattiasemaansa sopivan viileä että toisaalta lämmin ja hämmentyväinenkin mies. Tapani Kalliomäki sontakuski Jepulis Benjamina on rehvakas, pilke silmäkulmassa jutusteleva oman tiensä kulkija. Liisa Vuori elämän kolhaisemana Vieno Holopaisena tuo hyvin esiin traumojensa kanssa sinnittelevän nuoren. Janna Räsänen Eliisa Tornina ilmentää hyvin sekä pikkutyttöä ("vähälikkaa", kuten tuolloin sanottiin) että myöhemmin nuorta naista. Henkilögalleria on monimuotoinen, ihmiskuvat eläviä.

Lumikki Väinämö ja Tapani Kalliomäki.
Kuva: Aki Loponen

Kostonkierteen visuaalinen anti on kaikkiaan erittäin onnistunut. Ihan ensimmäisenä on pakko mainita Jepulis Benjamin hevonen - sellaista ei usein näe! Kertakaikkiaan hieno luomus.

Näytelmän lavastuksen on suunnitellut Minna Välimäki. Lavastus on näyttävä ja toimiva. On kaupungin "parempi puoli" ja Reunanpalsta. On kerrassaan upea lavankokoinen tehdas. On monia eri tapahtumapaikkoja, jotka vaihtuvat sujuvasti. Pienempiä tiloja, kuten suutarinverstas, sauna ja poliisiasema, tuodaan esiin ja viedään pois kätevästi. Juuri nämä pienemmät tilat, kuten esimerkiksi verstas tai Saagan koti, on lavastettu hyvinkin yksityiskohtaisesti, mikä tuo lisää elävyyttä visuaaliseen vaihteluun.

Rauten tehdas.
Kuva: Aki Loponen

Kari Laukkasen tekemä tyylikäs valosuunnittelu on olennainen osa lavan näkymiä. Valoilla ja hämäryydellä, kirkastamisella ja häivyttämisellä tapahtumia ja tunnelmia kerrotaan ja kätketään, paikkoja korostetaan ja piilotetaan. On punahehkuinen tehdas ja valkoiseksi valaistu poliisiasema, on valoisa juhlahetki ja synkkenevä ilta.

Myös Jukka Vierimaan tekemä äänisuunnittelu on olennainen osa tapahtumia, tunnelmia ja tapahtumapaikkoja.

Jari-Pekka Rautiainen, Mikko Pörhölä, Tuomas Korkia-Aho ja Tomi Enbuska.
Kuva: Aki Loponen

Kostonkierteen puvustuksen on suunnitellut Ulla-Maija Peltola ja maskeeraukset Kati Keronen. Nämä yhdessä näyttelijäntyön kanssa luovat henkilöistä monipuolisen kuvan. Ajankuva on kohdillaan. Puvustuksen ja maskeerauksen keinoin ilmaistaan paljon mm. henkilöiden yhteiskunnallisesta asemasta, persoonasta ja vaikkapa varallisuudesta.

Janna Räsänen, Jori Halttunen ja Aki Raiskio.
Kuva: Aki Loponen

Seuranani esityksessä oli parisuhdemieheni, joka myös piti kovasti näkemästään. Hän kommentoi näin: "ensimmäinen puoliaika oli erityisen hyvä. Toisella tarina oli hieman liian poliittinen minun makuuni. Tässä oli hyviä henkilöhahmoja ja hieno lavastus. Esimerkiksi kirjeiden lähettäminen oli hienosti toteutettu yksityiskohta."

Janna Räsänen ja Tuomas Korkia-Aho.
Kuva: Aki Loponen

Kostonkierre on alaotsikkonsa mukaan "tarina jakautuneita kaupungista" ja tuo jakautuneisuus tulee hyvin esiin monissa asioissa. Kansalaissodan jännitteet elävät vahvasti jakona punikkeihin ja lahtareihin. Luokkayhteiskunta on voimissaan. Kaupungin eri alueet ovat eriarvoisia. Kaikesta tästä yritetään kuitenkin rakentaa yhteentoimivaa yhteiskuntaa. Vaikka Kostonkierre on periaatteessa jännitysnäytelmä, myös näillä yhteiskunnallisilla tekijöillä on iso painoarvo kerronnassa. Näytelmällä on siis monipuolisesti annettavaa hyvin toteutettuna. Suosittelen!

Sara Pirhonen, Janna Räsänen, Lumikki Väinämö ja Saana Hyvärinen.
Kuva: Aki Loponen

Kostonkierteeseen liittyy myös teatterin Aino-näyttämön aulassa (pääaulasta yksi kerros alas) oleva näyttely, jossa esitellään näytelmään liittyviä aitoja historiallisia elementtejä kuten henkilöitä ja tapahtumapaikkoja. Kannattaa käydä katsomassa!

Kostonkierre Lahden kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---