Something Rotten! Jotain mätää! (Lahden kaupunginteatteri)

Lahden kaupunginteatterin tämän esitysvuoden musikaali on Something Rotten! Jotain mätää! Keskiajan Lontooseen sijoittuvassa riemukkaassa musikaalissa keksitään musikaalia.

Musikaalin ovat käsikirjoittaneet John O'Farrell ja Karey Kirkpatrik. Musiikki ja laulujen sanat ovat Karey ja Wayne Kirkpatrikin käsialaa. Suomennoksen on tehnyt Mikko Koivusalo. Lahteen musikaalin on ohjannut Ilkka Laasonen.

Kuva: Aki Loponen

Laasosen ohjaus on hyvin tiivis ja nopeatempoinen, meno on herpaantumatonta tykitystä joka imaisee katsojan mukaansa. Ajoitus on tarkkaa ja täsmällistä. Kokonaisuus svengaa ja toimii kuin hirvi junan vessassa. Koska lainaileminen sieltä täältä tuntuu olevan päivän sana, voisi sanoa että tämä järisyttää niin että napanöyhtä pöllyää!

Kuva: Aki Loponen

Näyttelijät heittäytyvät ilonpitoon pidäkkeettömästi ja itseään säästelemättä. Pääosakaksikko, veljekset Retu ja Ruune Perä, toimii hyvin yhteen. Siinä missä Mikko Pörhölän Retu on kunnianhimoisempi ja ottaa asiat vakavammin (jos tässä esityksessä voi vakavasta puhua), Mikael Saaren Ruune on kaunosieluinen, sinisilmäinen, haaveellinen runoilijapoju. Tuomas Korkia-Aholla on hykerryttävä rooli Shakespearena, oman aikansa letkeän pöyhkeänä rokkikukkona, jossa on kummasti mm. Jarkko Aholan ja Chris Cornellin näköä. Korkia-Ahon Shakespeare on äärimmäinen idoli, esiintymislavojen ja naisten valloittaja, ihailtu ja palvottu mies joka todella ottaa kaiken irti asemastaan ollen myös aina valmis kasvattamaan glooriaansa.

Tuomas Korkia-Aho eli SHAKESPEARE! kuten kuoro kajauttaisi!
Kuva: Aki Loponen

Nostradamuksena omintakeisen ja hilpeän hahmon tekevä Tomi Enbuska saa rooliinsa reipasta komiikkaa. Henna Wallinin rouva Perä eli Bea on aikaansaava, päättäväinen ja omanarvontuntoinen nainen. Toisenlaista naiskuvaa edustaa Tuuli Paju nuorena Portiana, viattomana mutta elämänjanoisena, naiseuteensa vasta puhkeamassa olevana neitosena. Portian puritaani-isänä veli Jeremiana Mikko Jurkka tekee riemukkaan roolityön pihisten, puhkuen ja karjuen omaa oikeassaoloaan - repäisten kuitenkin tarvittaessa myös aivan toisenlaisen kuvan esiin. Yhtälailla kiitosta ansaitsevat tässä nimeltä mainitsemattomat esiintyjät - kaikki hoitavat osuutensa mainiosti niin näyttelemisen, laulun kuin tanssinkin osalta.

Henna Wallin, Mikko Pörhölä ja Mikael Saari.
Kuva: Aki Loponen

Hahmojen luomiseen liittyy olennaisesti paitsi tietenkin näyttelijäntyö, myös puvustus ja naamiointi. Voisin kuvitella että pukusuunnittelija Sari Suomisella on ollut oikeasti hauskaa tämän produktion kanssa! Puvustukseen kuuluu kyllä vaatimattomampiakin asuja, mutta ennenkaikkea siinä on irroteltu monenlaisen kimmellyksen, kalukukkaroiden, reippaiden värien ynnä muun riehan kanssa. Puritaanien ankara mustavalkoisuus onkin hyvä kontrasti kaikelle säihkeelle. Kaikkiaan puvustus on todellinen ilo silmälle! Naamioinnin ovat suunnitelleet Kati Keronen ja Eija Nurminen - myös siitä hehkuu ilo panostaa sopivan ylettömään näyttävyyteen.

Kuva: Aki Loponen

Musikaalin lavantäyteisen lavastuksen on suunnitellut Pekka Korpiniitty. Itse lavaakin on laajennettu parin penkkirivin "catwalkilla" joten hyvin on tilaa temmeltää - ja hyvin se käytetään. Lavastus on näyttävä ja eri tapahtumapaikat vaihtuvat kätevästi. Humaus vain käy kun isot elementit pyörähtävät näyttävästi vauhdilla uusiksi. Lavan visuaalista ilmettä täydentää komeasti Harri Peltosen suunnittelema valaistus.

Kuva: Aki Loponen

Musikaalin kapellimestarina toimii Antti Vauramo, joka on myös orkestroinut musiikin. Hänen komennossaan bändi soi komeasti ja täsmällisesti. Pidin siitä, että soittajat olivat ainakin osittain näkyvillä lavan "yläkerrassa" sen sijaan, että heidät olisi piilotettu jonnekin orkesterimonttuun. Hyvin kauniisti soivat myös a cappella -kuorolaulut ilman säestystä. Ainoa negatiivinen asia musiikista sanottavaksi on se, että sanoista ei ihan aina tahdo saada selvää - etenkään silloin kun vauhti on nopeaa. Mutta tässä kirjoittaessanikin se korvassa asuva pieni mato laulaa jälleen reippaasti "astu renessanssihin..."

Mikael Saari ja Tuuli Paju.
Kuva: Aki Loponen

Jyri Nummisen luomat koreografiat ovat näyttäviä ja vaihtelevia. Enkä nyt äkkiseltään muista, milloin viimeksi olisin nähnyt steppausta - vaikka se on klassinen osa musikaaleja. Hienosti kulkevat kaikenlaiset tanssityylit!

Aki Raiskio ja Mikko Pörhölä.
Kuva: Aki Loponen

Seurani ollut parisuhdemies tiivisti ytimekkäästi että tässä on hyvä meno. Hän ihasteli kovasti lavastusta ja puvustusta. Ihan parasta kuulemma oli munatanssi (siinähän kuvittelette, mistä on kyse - jos ette ole tätä vielä nähneet)!

Tomi Enbuska ja Mikko Pörhölä.
Kuva: Aki Loponen

Something Rotten! Jotain mätää! on kerrassaan riemukas kokonaisuus. Eloisa ja iloisa reikäpäinen meno tarjoaa monta hykerryttävää hetkeä. Lauantain päivänäytöksen yleisö oli aluksi hieman kankeaa, mutta lämpeni kyllä nopeasti nauramaan sekä antamaan väliaplodeita ja kannustushuutojakin. Viittauksia musikaaleihin ripotellaan siihen tahtiin, että oivaltamisen iloa tulee sarjana - mutta osa luultavasti livahtaa konkariltakin ohi. Joskus olen kokenut senkin, että ilmiömäisen ensimmäisen puoliajan tykityksen jälkeen toinen puoliaika ei jaksakaan enää nousta sellaiseen liitoon, mutta tässä siitä ei ollut pelkoa - meno on vähintään yhtä riehakasta alusta loppuun saakka, energia kestää hienosti. Tätä taitavasti tehtyä, viihdyttävää, säteilevää musikaalia on helppo suositella!

Something Rotten! Jotain mätää! Lahden kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---