Hiljaiset sillat (Turun kaupunginteatteri)

Turun kaupunginteatteri esittää musikaalia Hiljaiset sillat. Se perustuu Robert James Wallerin teokseen. Teksti on Marsha Normanin, sävellykset ja sanoitukset Jason Robert Brownin. Turkuun Hiljaiset sillat on ohjannut Samuel Harjanne.

Maatilan kotiäiti ja emäntä Francesca (Maria Ylipää) jää muutamaksi päiväksi yksin kotiin miehen ja lasten lähtiessä maatalousnäyttelyyn. Paikalle osuu matkatöissään valokuvaaja Robert Kincaid (Jonas Saari). Kiihkeä romanssi roihahtaa.

Maria Ylipää (Francesca) ja Jonas Saari (Robert).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Harjanteen ohjauksessa kaikki näyttelijät tekivät sinänsä hyvää työtä. Kuitenkaan tarinan keskiössä oleva pääpariskunnan tunnelataus ei valitettavasti välittynyt katsomoon sellaisena hyökynä kuin sen sinänsä esitetään olevan. En osaa sanoa mitä pitäisi olla toisin, mutta jotain puuttui. Sen sijaan muut ihmissuhteet olivat uskottavia. Francescan (Ylipää) perhesuhteet näyttäytyivät aidon oloisina. Hänen miehensä Bud (Stefan Karlsson) oli sympaattinen maamiehenä, joka rakastaa mutta ei ehkä aina oikein osaa kunnolla osoittaa sitä. Perheen teinit Michael (Akseli Ferrand) ja Carolyn (Linda Hämäläinen) olivat eläväisiä, joskin ehkä hieman lapsellisia. Näytelmän henkisesti rehevin rooli oli naapurin Margella (Kirsi Tarvainen) joka muodosti hyvinkin elämänmakuinen kaksikon miehensä Charlien (Lasse Pajunen) kanssa.

Kirsi Tarvainen (Marge) ja Lasse Pajunen (Charlie).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Musikaalin kapellimestarina toimii Eeva Kontu. Orkesteri soitti moitteettomasti. Mukava yksityiskohta oli, kun eräässä kohtauksessa osa soittajista nähtiin lavalla sivuroolissa - kuinka ollakaan, musikantteina. Etenkin pääpari Maria Ylipää ja Jonas Saari lauloivat todella hienosti. Musiikki on tyyliltään enimmäkseen rauhallista ja tunnelmoivaa, osin mahtipontistakin. Laulujen sanoista ei valitettavasti aina saanut selvää niiden jäädessä soiton alle. Koko musikaaliesitys oli tekstitetty englanniksi, joten itsekin luin englanninkielistä tekstitystä tietääkseni mitä lauluissa sanotaan. Omaksi suosikikseni musiikkinumeroista kohosi toisen puoliajan loppupuolella kuultu Pois kun oon, joka rullasi hyvin etupäässä Lasse Pajusen laulamana ja jonka aikana kerrottiin paljon.

Marika Huomolin, Reeta Vestman ja orkesterin jäseniä.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Musikaalin koreografiasta vastaa Osku Heiskanen. Musiikkinumeroiden luonteeseen liittyen varsinaisia tanssinumeroita tosin on melko vähän, mutta koreografiat niissä ovat toimivia.

Visuaalisesti Hiljaiset sillat on kaunis ja uskottava. Lavastus kuvastaa hyvin vaihtuvia tapahtumapaikkoja, joskin pääpaino on Francescan ja hänen perheensä kodissa. Lavastuksen on suunnitellut Jani Uljas. Iso merkitys on myös Sanna Malkavaaran suunnittelemilla projisoinneilla. Esimerkiksi maaseudun yön kauneus tähtitaivaineen ja kuutamoineen on hieno näky. Oivallinen oivallus on myös hetki, jolloin Francesca luonnostelee kuvaa Robertista ja piirros näkyy suurena heijastuksena. Yhtä lailla lavanäkymää tekevät Kalle Ropposen suunnittelemat valot, joilla saadaan aikaan hienon dramaattisiakin pimeyden ja kirkkauden kontrasteja. Pidin myös esimerkiksi siitä, miten valoilla kerrotaan käynnissä olevista puheluista; langan päässä olija on näkyvillä vain silloin, kun puhelu on menossa - aivan kuten hän on toiselle puhujalle kuuluvilla vain puhelun aikana. Tiina Valkaman suunnittelema puvustus on yksinkertainen ja arkinen - aivan kuten tarinaan sopii.

Maria Ylipää (Francesca) ja Jonas Saari (Robert), taustalla Stefan Karlsson (Bud).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Tarinankerronta esityksessä oli mielestäni parhaimmillaan toisella puoliajalla. Ristiriidat, valintojen tekeminen, seurausten puntarointi, ajan kuluminen... Kaikki tämä tuotiin hyvin esiin.

Maria Ylipää (Francesca).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Yleisön käytöstä ihmettelin siinä, miten myöhään katsomoon tultiin. Väliajan jälkeen merkkiäänestä oli aikaa ja ensimmäinen musiikkinumero jo täydessä vauhdissa, kun viimeiset valuivat paikalleen - tietenkin rivin keskivaiheille, nostattaen toiset rivillä istuvat seisomaan meidän muiden eteen. Itse olen oppinut siihen, että on kohteliasta sekä esiintyjiä että kanssakatsojia kohtaan tulla paikalleen ajoissa. Itse myös arvostan esitystä niin, etten halua menettää siitä mitään.

Maria Ylipää (Francesca) ja Stefan Karlsson (Bud).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Yleisesti ottaen yleisö tuntui pitävän näkemästään. Esityksen kuluessa annettiin joitakin väliaplodeja sekä loppuaplodit kannustusulvahdusten saattelemana.

Hiljaiset Sillat on ollut hyvin suosittu ja näytökset täynnä. Lippujen hankkimisessa kannattaa siis olla ajoissa liikkeellä. Musikaali teatterin sivuilla (linkki).

Maria Ylipää (Francesca) ja Jonas Saari (Robert).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Suruttomat (ensi-ilta)

Tukkijoella (UIT)

Hiirenloukku