Hiljaista iloa valmistamassa

Pääsin tämän viikon tiistaina seuraamaan Hiljaista iloa -teoksen 3. valmistavaa harjoitusta. Kyseessähän on Anssi Valtosen ideoima, käsikirjoittama ja ohjaama teos, joka saa kantaesityksensä Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 20. tammikuuta. Hiljaista iloa on Anssi Valtosen 25-vuotistaiteilijajuhlateos.

Vas. ylh. Outa (Asko Vaarala), Kaiho (Anna-Maija Oka), Sasa (Markus Virtanen), vas. alh. Eeri (Rebecca Laube-Pohto), Venni (Katja Sallinen) ja Pyry (Ville Oinonen).
Kuva: Jiri Halttunen

Ennen läpimenoa haastattelin näyttelijä Sami Ulmasta. Pyysin häneltä haastattelua siksi, että Hiljaista iloa -teoksen työryhmätietoja tutkaillessani huomasin, että hänellä on teoksessa monia eri tehtäviä. Sami kertoo tehtävistään, että ensinnäkin hän on tietenkin näyttelijänä. Hän on tanssillisessa koreografiassa vahvasti mukana ja tanssin saralla hänellä on myös steppisoolonumero. Sami soittaa kahta eri nokkahuilua. Siinä missä Ville Ojanen on tehnyt kappaleista bändisovitukset, Sami on tehnyt sovitukset kuorolle sekä harjoittanut kuoroa. Lisäksi hän laulaa monenlaista.

Miten Sami sitten päätyi näin monena tähän teokseen? Näyttelijyys ja laulaminen lankesivat luonnostaan; teoksessahan ovat mukana talon kaikki kokoaikaiset näyttelijät. Teoksen työstämisen alkuvaiheessa koreografi Terhi Kuokkanen kysyi työryhmän esiintyjiltä yleisesti, haluaako joku tanssillista haastetta (tai toisaalta ei tanssia ollenkaan). Sami halusi ottaa haasteen vastaan ja on nyt päässyt sekä Off/Balancen tanssijoiden että talon omien esiintyjien kanssa haastamaan itseään tanssillisesti. Steppaamista hän on edellisen kerran esittänyt pienen pätkän Parit-näytelmässä Akseli Pitkäsen roolissa kevätkaudella 2023. Ohjaaja Anssi Valtonen oli kiinnostunut stepistä ja halusi sitä mukaan teokseen. Muutenkin Sami ja Anssi olivat noin 1,5 vuotta sitten puhuneet siitä, mitä taitoja Samilla on ja mitä hän haluaisi tehdä. Näitä Anssi sitten hyödynsi teosta suunnitellessaan. Laulua ja kuorotoimintaa Sami on harjoittanut Anssin ohjaamissa produktiossa ennenkin, kuten kevätkaudella 2022 näytelmässä Yhdeksän hyvää syytä elää. Nokkahuilu Samin soittamana tuli mukaan, kun musiikin bändisovituksista vastaava Ville Ojanen riemastui kuullessaan tällaisesta mahdollisuudesta.

Onko jokin näistä tehtävistä Samille erityisen mieluinen tai tärkeä? Sami vastaa, että "kuorosetänä" toimiminen on hänelle itselleen merkityksellisintä, koska siinä oppii tuntemaan kollegat eri tavalla kuin muuten töitä yhdessä tehdessä. Kuoroa harjoittaessa ihmisistä voi oppia uutta äänen kautta, saada heitä rohkaistumaan laulamisen suhteen ja löytämään iloa. Sikäli kuoron harjoittamisella on nimenomaan työyhteisössä laajemmat vaikutukset. Yleisöllehän kaikki lavalla tehtävä vaikuttaa. Toisaalta steppi on Samille intohimo. Hän kertoo, että Suomessa on vain vähän harrastajia, koska on vähän opettajia. Steppiä myös näkee vain harvoin teattereiden esityksissä. Klassinen steppaamista sisältävä musikaali on esimerkiksi Helsingissä esitetty Maija Poppanen. Samilla onkin haaveena päästä mukaan isompaan steppiproduktioon, teokseen jossa steppi olisi elimellinen osa. Sami iloitsee siitä, että nykyään näyttelijäkoulutukseen steppaamista on otettu enemmän mukaan.

Kuva: Jiri Halttunen

Millaista Hiljaista iloa -teoksen kantaesitystä on ollut tehdä - poikkeaako tekeminen jotenkin "tavallisemmista" näytelmistä tai musikaaleista? Sami kertoo, että koska Hiljaista iloa ei ole perinteinen draamavetoinen näytelmä, tekstin vuoksi tekeminen on erilaista. Toisin kuin draamavetoisessa näytelmässä, tämä omaleimainen teksti ei selkeästi vie tapahtumia tiettyyn suuntaan, joten kohtausten kulkua on enemmän haettu porukalla. Sen sijaan musiikin, laulun ja liikkeen harjoittelu ovat tuttuja elementtejä.

Kysyessäni Samin lempikohtaa Hiljaista iloa -teoksesta hän kertoo Hegy Tuusvuoren hahmon esittämästä perhoslaulusta: "siitä jää aina hyvä mieli, se on yksinkertaisuudessaan mahtavan tarttuva ja Hegy saa perhosen todella elämään!"

Entä millainen Samin oma hahmo tässä teoksessa on? Sami kertoo hahmon olevan nimeltään Tähti. Tähti on yksi seurueen esiintyjistä, jäänyt jumiin omaan esiintyjyyteensä mikä aiheuttaa hänelle pahaa oloa. Tähden hahmo ei asetu sukupuolinormeihin, vaan on jotain maskuliinisuuden ja feminiinisyyden väliltä. Sami kertoo pitävänsä Tähdessä erityisesti samaistuttavuudesta ja inhimillisyydestä. Tähden hahmossa on tärkeää, että jos on hätä, apu voi olla hyvinkin lähellä - jos sen pystyy näkemään. Tarvittaessa Tähti on hyvin toimelias, vaikka saattaa olla lamaantunut oman pahan olonsa keskellä.

Tähti (Sami Ulmanen).
Kuva: Jiri Halttunen

Sami toteaa Hiljaista iloa -teoksesta vielä sen, että kun ihmiset tulevat katsomaan teosta, sitä ei pitäisi tulla niinkään ymmärtämään vaan nimenomaan kokemaan. Tämä on merkittävä ero tavanomaisempaan näytelmään verrattuna. Vaikka teosta ei ymmärtäisi, siitä voi saada irti erilaisia asioita, nauttia, avata joitain lukkoja, löytää kadonnutta.

Tähän väliin kerron, että kysyin ohjaaja-käsikirjoittaja Anssi Valtoselta myöhemmin, kävikö hän kaikkien näyttelijöiden kanssa vastaavan keskustelun taidoista ja toiveista kuin mistä Sami kertoi. Anssi vastasi:
"Esittelin jutun maailmaa näyttelijöille jo ennen varsinaisen kirjoitusprosessin alkua. Pyysin heitä miettimään, mikä siinä maailmassa itseä kiehtoo. Nouseeko mieleen joku tietynlainen hahmo / henkilö, jota haluaisi esittää, tai teemoja, joita haluaisi omassa työssään käsitellä. Kävin sitten kahdenkeskiset keskustelut kaikkien kanssa. Osalla oli tullut selkeitä ideoita ja toiveita siitä, mitä kiinnostaisi prosessissa tutkia, osalla vähemmän. Kaikkien kanssa keskustelut olivat hedelmällisiä ja sain materiaalia henkilöiden ja tekstin työstämiseen. Osan näyttelijöistä tunnen tietysti ennestään jo hyvin ja pystyin keskusteluissa tekemään myös ehdotuksia siitä, mitä heille voisin kehitellä. Kaikilla keskusteluilla oli iso merkitys esityksen maailmaa kehiteltäessä, tekstimateriaalia ja musiikkia kerätessä ja muokatessa. Sitä en osaa sanoa, kuinka lähellä tai kaukana lopulta prosessissa kehittyneet roolihenkilöt ovat niistä mielikuvista, joita näyttelijöillä itsellään oli keskustelujen aikaan. Jaoin näitä keskustelujen pohjalta kehittelemiäni henkilöhahmotelmia myös visualistien kanssa, jo ennen kuin varsinaista käsikirjoitusta oli olemassa. Ja keskustelu heidän kanssaan osaltaan kehitti hahmoja eteenpäin ja visuaalisuus vaikutti vuorostaan myös käsikirjoitukseen. Siinä mielessä tämä on ollut poikkeuksellinen prosessi, että visuaalinen suunnittelu on kulkenut pitkän matkaa tekstin työstämisen rinnalla, eikä tullut mukaan vasta valmiin tekstin myötä, kuten useimmiten."

Haastattelun jälkeen asemoidun suuren näyttämön katsomoon. Ennen läpimenon alkua lavalla oleva työryhmä soittaa ja laulaa menevän kappaleen soundcheckissä. Sen päätyttyä lavalta kuuluu innostunut "Ai jumalauta mikä meno!" (Itsekseni tuumaan että olen samaa mieltä!) Ohjaaja Anssi toteaakin siihen, evästykseksi läpimenoon "Iloista, rentoa yhdessätekemistä! Nauttikaa!"

Läpimenoa on mielenkiintoista seurata sikälikin, että nyt selviää, miten edellisessä harjoituksessa näkemäni musiikkinumerot uppoavat kokonaisuuteen. Ensimmäistä kertaa näen myös puvustuksen ja lavastuksen - niitäkin tosin saatetaan vielä hioa ja viimeistellä jos tarvetta on. Visuaalisuus on runsasta ja ihastuttavaa, nähtävää on jo siinäkin paljon.

Syksy (Taina Reponen) ja Sere (Jukka-Pekka Mikkonen).
Kuva: Jiri Halttunen

Läpimenon kuluessa minulle käy täysin selväksi, mistä Sami puhui kertoessaan roolihahmostaan Tähdestä. Näin arvelinkin käyvän, kun Sami totesi haastattelussa kuvauksensa olevan hieman ympäripyöreä.

Läpimenon jälkeen Anssi toteaa "ollaan todella hyvällä mallilla, pientä hiomista on vielä." Katsomossa oli tällä kertaa mm. teatterinjohtaja Marietta Kunnas sekä taiteellisen työryhmän jäseniä. He kaikki vaikuttavat olevan hyvin innoissaan näkemästään.

Isoilta osin valmiilta tämä Hiljaista iloa -teos vaikuttaa tosiaan jo nyt, mutta on mielenkiintoista päästä sitten ensi-illassa näkemään se täysin valmiina.

Hiljaista iloa -teoksen kantaesitys Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä on lauantaina 20. tammikuuta 2024 klo 15. Teos teatterin sivuilla (linkki).

---