Läpi viiden vuoden rakkauden

Ensi syksynä Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin tiloissa Ahti-salissa ensi-iltansa saa Anssi Valtosen ohjaama musikaali Rakkauden viisi vuotta. Sen on sekä kirjoittanut että säveltänyt Jason Robert Brown. Useimmitenhan musikaalit ovat isoja tuotantoja, mutta tässä teoksessa laulavia näyttelijöitä on lavalla kaksi; talossa entuudestaan tuttu Sami Ulmanen ja vierailija Emmi Nieminen. Heitä säestää kapellimestari Lasse Hirven johtama kuusihenkinen orkesteri, joka esityksissä sijoittuu lavan takaosaan.

Pääsin seuraamaan harjoituksia niiden kevätkauden lopussa - syksyllä harjoitukset sitten jatkuvat ennen ensi-iltaa. Tässä vaiheessa harjoituksissa säestyksestä vastaa Lasse pianolla. Ennen läpimenoharjoituksen alkua käydään läpi yksi musiikkinumero Lassen soittaessa ja Samin ja Emmin esiintyessä. Tästä palautetta antavat koreografi Terhi Kuokkanen sekä Anssi.

Sami Ulmanen ja Emmi Nieminen.

Tässä välissä ehdin kysäisemään Lasselta, millaista kapellimestarin kannalta on tehdä tällaista pienen porukan musikaalia verrattuna isompiin tuotantoihin, joissa on runsaasti väkeä. Lasse kertoo: "Toki tämä on erilaista, sillä mitä enemmän väkeä, sitä enemmän musiikki ja keskittyminen hajaantuvat. Tässä molemmat näyttelijät ovat niin kovan luokan tekijöitä, että nyt olemme voineet tavallista enemmän keskittyä finesseihin (hienovaraisiin nyansseihin), tarkkoihin yksityiskohtiin, tulkintaan ja muihin vastaaviin. Välillä olemme tehneet samanlaista työtä, kuin voisi kuvitella tehtävän klassista yksinlaulua treenatessa; koko ajan tempot ja nyanssit elävät. Kun ei ole kuoroa, ei tarvitse opetella stemmoja - tässä ei ole tarvinnut tehdä sen tyyppistä pohjatyötä, mikä veisi paljon aikaa. Olemme voineet keskittyä suoraan musiikkiin - ja tätä on ollut todella kiva tehdä! Vastapainona tämä on hyvin vaativa teos sekä laulajille että minulle; kun työryhmä on pieni ja teos on läpisävelletty, musiikkia on tehtävänä aivan koko ajan. Musiikin tekeminen on aina tällaista balansointia."

Emmi Nieminen, Sami Ulmanen ja pianossa Lasse Hirvi.

Ennen läpimenon alkua Anssi evästää työryhmää anssimaisen lempeään tyyliinsä; "antakaa tekemisellenne rauhaa, nauttikaa siitä mitä on tehty koko kevät, maadoittakaa itseänne, antakaa musiikin ja stoorin kannatella ja kuljettaa."

Ennen läpimenon alkua Anssi antaa kuulutuksen, joka tulee kuulumaan esityksissäkin; hän kertoo näytelmän rakenteesta sen, että siinä missä Jamien (Sami Ulmanen) kertomus kulkee ajassa kronologisesti alusta loppuun, Cathyn (Emmi Nieminen) tarina kulkee lopusta alkuun.

Emmi Nieminen.

Läpimenoa on ihastuttavaa seurata. Harjoituskausi on karkeasti puolessa välissä, mutta paljon on jo valmiin oloista - joskin ennestään tiedän, että paljon pystyy vielä hiomaan niin, että lopputulos on täyteläisempi ja nautittavampi. On myös hyvin mielenkiintoista kuulla musiikki sitten, kun mukana on orkesteri. Tarinan karkea runko on tavallaan tuttu kuten tämän aiheen - tyttö tapaa pojan ja he rakastuvat - äärellä usein, mutta kuitenkin omanlaisensa, tuore - ja kerronnan rakenne on hyvinkin omaperäinen. Visuaalisuudessa on tässä vaiheessa harjoituskautta luonnollisesti vielä paljon kesken. Näyttelijöillä on kuulemma "suunnilleen" ne vaatteet mitä sitten lopullisesti, mutta niihinkin voi tulla vielä muutoksia. Kampauksia tai maskeerauksia ei ole. Lavastus on keskeneräinen. Valotilanne on harjoituksessa lähes stabiili, muuttuen vain pienin kokeiluin.

Näytelmästä kirjoitan enemmän sitten ensi-illan jälkeen, mutta jo tässä vaiheessa uskallan sanoa että tämä kannattaa nähdä! Läpimenon jälkeen Terhi, Lasse ja Anssi antavat kukin palautteensa - ja ovat ilmeisen tyytyväisiä. Anssi tuumaa "tämä oli just sitä mitä mä toivoin; tämä hengitti luonnollisesti!"

Sami Ulmanen.

Harjoituksen jälkeen jututan näyttelijöitä; Samia ja Emmiä. Samihan on Jyväskylän kaupunginteatterin kävijöille tuttu jo useamman vuoden ajalta, mutta Emmi on uusi tuttavuus. Millaisia töitä hän on tehnyt? Emmi vastaa valmistuneensa vuosi sitten, joten ammattilaistöitä ei ole paljon ehtinyt kertyä, opiskeluajalta kyllä. Emmi asuu Tampereella ja on päässyt tekemään siellä töitä esim. Tampereen Teatterissa ja Teatteri Telakalla, sekä kameratöitä Helsingissä. Tästä Jyväskylän tuotannosta Emmi kertoo olevansa innoissaan.

Millaista näyttelijän näkökulmasta on tehdä tällaista kahden näyttelijän musikaalia verrattuna isoon tuotantoon? Sami vastaa: "työskentely on paljon fokusoituneempaa. Tässä teoksessa ei ole isoja tanssinumeroita eikä ensemble-numeroita - tietenkään, kun ei ole ensembleä - jotka muuten musikaaliharjoituksissa vievät tosi ison osan ajasta. Yleensä ne myös rytmittävät omaa harjoitusperiodia, sillä ihan kaikissa harjoituksissa kaikkia ei välttämättä tarvita. Tässä me olemme melkein koko ajan joko lavalla, simultaanissa taustalla tai tekemässä vaatevaihtoa. Harjoituksissa ei montaa sellaista kertaa ole ollut, jossa emme olisi molemmat olleet paikalla. Ja kun meitä on kaksi, tekeminen on intensiivisempää kuin isommalla väellä. Jos tehdään pitkää harjoituspäivää, kymmenestä viiteen, se on aika rankkaa, mutta toki tekeminen jaksottuu niin, että välillä käydään toisen, välillä toisen biisejä." Emmi on samaa mieltä ja täydentää, että rankkuus tulee nimenomaan siitä, että koko ajan pitää olla käyttövalmiudessa, lepovuoroja ei ole. Emmi lisää myös ajattelevansa, että "se on myös etuoikeus että saa olla lavalla, tehdä noin pitkiä kuljetuksia, ja että henkilöhahmoille tapahtuu paljon asioita. Joissakin musikaaleissa oma rooli pitää rakentaa ikään kuin niistä palasista, jolloin lavalla piipahtaa. Tässä on ihanaa myös se, miten taitavasti musiikki on kirjoitettu, miten siihen voi nojata omassa näyttelemisessä. Ja kun on vähän jengiä lavalla, saa tehdä paljon töitä."

Emmi Nieminen ja pianossa Lasse Hirvi.

Sami ja Emmi eivät ole tavanneet toisiaan ennen tätä yhteistä tuotantoa. Yhteistyö on kuitenkin lähtenyt hyvin käyntiin. Emmi kertoo: "itse saatan jännittää uuteen työporukkaan menemistä, että miten kemiat kohtaavat, mutta tämä on alkanut tosi hyvin!" Kohdistaen sanansa Samille hän jatkaa: "sun kanssa on turvallista tehdä töitä, ja ihailen sua näyttelijänä! On ollut todella kivaa! Ja tämä koskee koko työryhmää - on turvallinen ja kevyt olo." Sami kommentoi omasta puolestaan: "onhan sillä valtava merkitys, etenkin kun tehdään lavalla töitä kahdestaan, että jos sattuisi käymään huono mäihä, se voisi olla tosi kurjaa. Tai jos yhteistyö sattuisi lähtemään 'oudolla jengalla', vaikka muuten ei ole mitään pielessä, se kantautuu esitysten loppuun saakka. Mutta meillä lähti mun mielestä tosi kivasti liikkeelle, ja Emmin kanssa on helppo tehdä töitä!" Samin ja Emmin suhtautumista toisiinsa haastattelussa on ilo seurata. Kuinka tarkkaan he kuuntelevat toisiaan, arvostavin ja lämpimin ilmein, ja kuinka kauniisti he puhuvat toisistaan - sekä nauravat vapautuneesti yhdessä. Kaikesta näkee, että hyväksi kehuttu yhteistyö on aidosti hyvää, ei pelkkiä sanoja.

Emmi Nieminen ja Sami Ulmanen.

Mikä hyvin sujuneessa harjoituskaudessa on ollut parasta? Emmi vastaa: "parasta on ollut se, että kun on pieni työryhmä, on ollut mahdollista vaikuttaa työtapoihin. Taisi tulla Samilta se idea, että koska tämä on läpilaulettu, kävimme ensin sanoituksia läpi puhuen, tekstinä, tarkastelimme mitä kohtauksissa oikeasti tapahtuu. Kun oleellinen tarina oli jo rakennettu valmiiksi, sen jälkeen oli hyvä lähteä laulamaan - musiikki on kuitenkin niin iso elementti." Sami on samaa mieltä.

Entä mikä tässä teoksessa inspiroi? Sami toteaa: "musiikki. Säveltäjä on niin taidokkaasti kuljettanut tarinan ja draaman siellä musiikin käänteissä, että on ihana itsekin tekijänä yllättyä siitä, miten paljon musiikista löytyy asioita, joihin näyttelijänä voi nojata. Se on tosi hienoa ja tarkkaan harkittua. Tätä musikaalia on esitetty maailmalla jo jonkin verran, joten siitäkin tietää, että tämä on 'toimivaa kamaa'. Sitä ei tarvitse yhtään arkailla tai epäröidä, vaan tietää, että se on taidokkaasti sävellettyä." Emmi kehuu Samin vastausta, ja täydentää vielä, että koska heitä on lavalla vain kaksi näyttelijää, musiikki on ikään kuin yksi vastanäyttelijä lisää, antamassa impulsseja. Emmi myös jatkaa: "omalta osaltani pidän Cathyn roolissa inspiroivana sitä, että kun Cathyn kerronta menee ajassa taaksepäin, sitä on herkullista tehdä. Miten ilmaista muutosta kypsemmästä ihmisestä nuorempaan, rikkinäisestä ehjempään."

Sami Ulmanen ja Emmi Nieminen.

Entä mitkä ovat Emmin ja Samin suosikkikohtaukset tässä näytelmässä? Sami vastaa: "itse pidän keskikohdasta ensimmäisen puoliajan lopussa - siinä meillä on aidosti todella yhteinen kohtaus, ja sen kokee näyttelijänäkin tietynlaisena kihelmöintinä, väreilynä ilmassa. Myös ne ovat hienoja, koskettavia hetkiä, kun on itse toisen haavekuva ja näkee, että nyt hän on hyvin syvällä tunteessa." Emmi toteaa että hänellä on sama kokemus, erityisesti yhdessä tekemisestä.

Entä kenen erityisesti kannattaa tulla katsomaan tätä? Emmi lähestyy aihetta sillä, että ei voi rajata ketään, kenen ei kannattaisi. "Jokainen, joka on kokenut ihmiskontaktin ja jolla on ollut tunteita toista ihmistä kohtaan, löytää jotain samastumispintaa. Ja vaikka tämä on rakkaustarina, tässä on paljolti myös yksinäisyyden ja yhteyden löytämisen teemoja, jotka varmasti resonoivat jokaiselle iästä tai suhdestatuksesta riippumatta." Sami on samaa mieltä.

Rakkauden viisi vuotta -musikaalin ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljongin tiloissa Ahti-salissa on torstaina 25. syyskuuta 2025. Syksyn liput ovat myynnissä. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---