Maailman vahvimmaksi treenaamassa

Jyväskylän kaupunginteatterin Aune-näyttämölle tulee syyskuun lopulla ensi-iltaan koko perheen klassikkonäytelmä Peppi Pitkätossu. Tarinan on tietenkin kirjoittanut Astrid Lindgren. Jyväskylään sen ohjaa Aino Kivi. Pepin roolissa nähdään pirteän energisesti eläytyvä Elina Saarela. Pääsin seuraamaan harjoituksia niiden kevätosuuden loppupuolella. Harjoituksissa näyttelijöillä on yllään omat vaatteet. Lavasteessa on joitakin harjoittelemiselle välttämättömiä rakenteita, mutta mikään ei vielä ole kokonaan valmista. Valaistuksenakin on tavallinen työvalaistus.

Kuusituntinen harjoitus on alkanut jo aiemmin; minä tulen mukaan parin ensimmäisen tunnin jälkeen. Tässä vaiheessa harjoitellaan Herra Tossavaisen eli Pepin apinan "show'ta" väliajan loppuessa. Herra Tossavainen on nukke, jota liikuttaa kaksi nukettajaa kerrallaan. Nukettajia on useampia. Aino kehuu heidän työnsä tarkkuutta ja liikkumisen yksityiskohtia. Mukaan otetaan myös musiikki. Tossavaisen kohtausta käydään läpi useampaan kertaan, jotta kaikki nukettajat saavat harjoitella sitä.

Kun siirrytään kohtauksiin, joissa on ihmisnäyttelijöitä, Aino käy välillä lavalla näyttämässä millaista liikettä hän haluaa. Usein hän kehuu ja tarkentaa näyttelijöiden tekemistä. Vauhdikkaaseen kohtaukseen kuuluu sekä sanatonta komiikkaa että huumoria repliikeissä. Eri näyttelijöiden yhteen sovitettu liikkuminen on niin tarkkaa, että voisi sanoa tässäkin olevan koreografian käytössä - vaikka ainakin paikoitellen tavoitteena on ennemminkin vaikutelma spontaanista koheltamisesta. Tämäkin hiominen vaatii useamman toiston, että kaikki on kohdallaan.

Elina Saarela Peppi Pitkätossun roolissa.
Valokuva: Jiri Halttunen, kuvanmuokkaus Eija Haukka
©The Astrid Lindgren Company™
Illustrated by Ingrid Vang Nyman

Harjoiteltavissa kohtauksissa on myös Tommin (Markus Virtanen) ja Herra Tossavaisen yhteiskohtaus. Silloinkin pohditaan liikkeen etenemistä yhdessä - huomioiden se, että nukettajan täytyy yltää kunnolla nukkeensa. Tämän päivän kohtauksissa esiintyy lyhyesti myös Pepin hevonen, Pikku-Ukko. Näissä harjoituksissa siitä nähdään vain pää, mutta näytelmässä on kohtauksia, joissa nähdään koko hevonenkin.

Harjoituksen jälkeen haastattelin ohjaaja Aino Kiveä. Alkajaisiksi halusin tietää, miten juuri hän on päätynyt Jyväskylän kaupunginteatteriin ohjaamaan Peppi Pitkätossu -näytelmää. Aino kertoo, että Peppi on aina ollut hänen lapsuutensa lempikirjoja ja lempihahmoja. Nythän Peppi-hahmolla on 80-vuotisjuhlavuosi, ja sen kunniaksi tämäkin näytelmä tehdään teatterin lavalle. Ainon ohjaamaan valitsi tietenkin teatterinjohtaja Marietta Kunnas. Aino kertoo ohjanneensa useita teoksia, joissa yhdistetään teatteria, tanssia ja musiikkia - aivan kuten tässä Jyväskylän kaupunginteatterin Peppi-tuotannossakin.

Entä mikä Pepissä inspiroi Ainoa erityisesti? "Onhan hän aivan mieletön hahmo, kaikin puolin hieno esikuva! Peppi on lapsen fantasia siitä, millaista olisi, jos elämä olisi juuri sellaista kuin itse haluaa - Peppi on kaikkivoipa hahmo. Aikuinen näkee tarinassa myös toisenlaisia sävyjä. Tässä tuotannossa mukana on myös lastenmusiikkiorkesteri Loiskis - eli elävää musiikkia - sekä Sanaz Hassanin koreografiat. Nuketuskoreografina on apunamme ollut Jonnakaisa Risto, joka opetti kuinka hevosta käytetään sekä nukettamisen teknisiä perusasioita. Tämähän on kaikin puolin ihana Dream Team!"

Miltä Ainosta tuntuu lähteä työstämään näytelmää Pepistä, joka on kaikkien tuntema klassikko - kenties verrattuna johonkin tuntemattomampaan hahmoon ja tarinaan? "Hyvältä! Toki ihmisten mielikuvissa on valmiina varsin selkeät raamit. Suunnittelussa ollaan palattu alkuun, lähdetty tutkimaan sitä, millainen Peppi alunperin oli. Esimerkiksi vaatteita suunniteltaessa luettiin, mitä Astrid Lindgren on kirjoittanut; Peppi on yksin asuva lapsi, joka on itse leikannut ja letittänyt tukkansa sekä ommellut itse vaatteensa - kyseessähän on aika jolloin vaatteet tehtiin itse - niistä tilkuista joita on käsiinsä saanut. Sen vuoksi hänen ulkoasunsa on kummallinen. Tämä on pääpointti ennemmin kuin se, että vaatteet olisivat oranssi-kelta-vihreät. Ulkoasussa olennaisinta on siis tämä itse tekemisen näkyminen, sekä se, että lapsi ei tiedä esim. ettei sukkanauhojen pitäisi näkyä."

Ainon mukaan kevätharjoituskausi on sujunut oikein hyvin - harjoitukset tietysti jatkuvat syksyllä. Harjoituksiin sisältyy paljon elementtejä, mutta Aino on kokenut ne nimenomaan positiivisina haasteina. Miten sovittaa yhteen aikataulut bändin, koreografin, gradialaisten, nuketuskoreografin, nukettajien ja kaiken muun kesken. Väistötila tuo omat reunaehtonsa; näyttämökuvaa ei juuri voi vaihtaa, ja lavasteet pitää pystyä säilyttämään niissä rajallisissa tiloissa joita käytettävissä on. Tiimiä Aino kehuu upeaksi.

Elina Saarela Peppi Pitkätossun roolissa.
Valokuva: Jiri Halttunen, kuvanmuokkaus Eija Haukka
©The Astrid Lindgren Company™

Kuka näytelmän hahmoista - siis ei näyttelijöitä, vaan tarinan hahmoista - on Ainon suosikki? "Peppi, kaikessa moniulotteisuudessaan. Hän on valtavan vahva ja valtavan kiltti. Toisaalta hän on juksaava jekuttaja. Lisäksi Peppi on traaginen hahmo asuessaan yksin ja kaivatessaan isäänsä - vaikka hänellä ystäviä toki onkin."

Aino kertoo suosikkikohtauksekseen tilanteen, jossa Peppi on Tommin ja Annikan luona hienostorouvien kanssa kakkukesteillä. Aino pitää hulvatonta kohtausta laajemminkin tunnistettavana kuvauksena tilanteesta, jossa pitäisi osata käyttäytyä ja silti kaikki menee ihan pieleen.

Entä mikä Pepin tarinassa on Ainon mielestä kaikista tärkein ydinsanoma? "Se vahvuus, mikä Pepissä on - vaikkakin näkyvästi fyysistä, se on myös henkistä vahvuutta. Jos tarkastellaan tarinaa Astrid Lindgrenin näkökulmasta, kyseessä on lapsi, joka luo ympärilleen sellaisen todellisuuden, jossa voi olla maailman vahvin ja selvitä niistä olosuhteista jotka ovat epäreilut, jopa kohtuuttomat lasta kohtaan. On koskettavaa, miten Pepistä voittamattoman tekee se, että hänellä on oma maailmansa, jonka hän on itse luonut. Vielä pelkistäen: se mikä sinussa on sisällä, on kaikista tärkeintä ja arvokkainta."

Peppi Pitkätossu -musiikkinäytelmä saa ensi-iltansa Jyväskylän kaupunginteatterin Paviljonkin tiloissa Aune-näyttämöllä lauantaina 27. syyskuuta 2025. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---