Kotijoukot (Helsingin kaupunginteatteri)

Kotisohvalla on mukava köllöttää katsomassa kun toisilla teetetään ikäviä temppuja. Tähän perustuu ties kuinka monettako kauttaan pyörivä tv-ohjelmaformaatti Erikoisjoukot. Mutta entäpä jos vastaavan höykytyksen voisikin saada kotiinsa? Helsingin kaupunginteatteri esittää Areena-näyttämöllään uutta kotimaista komediaa Kotijoukot, joka ottaa ilon irti tästä ideasta. Näytelmän ovat käsikirjoittaneet Niina Lahtinen ja Joonas Nordman, ohjaajana on toiminut Anna Dahlman ja dramaturgina Sanna Niemeläinen.

Sauli Suonpää, Niina Lahtinen ja Joonas Nordman. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Hauskuttaminen on vaikea laji, mutta Kotijoukot onnistuu siinä mainiosti. Käsikirjoitus tarjoaa monta herkullista hetkeä, ja kautta linjan tiivis ohjaus ottaa niistä ilon irti. Huumori tuntuu aidolta sikälikin, että heti alussa vastaan tulee kieltämättä riemastuttavan tunnistettavia tilanteita niin parisuhteesta kuin suhteen osapuolistakin. Komedia etenee reippaalla tahdilla tilanteesta toiseen. Hyvänä esimerkkinä taitavasta tekemisestä niin käsikirjoituksen, ohjauksen kuin näyttelemisenkin saralla on alkupuolen väärinymmärrysten sarja, yksi näytelmän maukkaimmista kohdista, mutta naurua riittää kyllä herseästi pitkin matkaa. Osa toisen puoliajan tapahtumista ei ehkä minuun henkilökohtaisesti osunut ja uponnut ihan niin hyvin, mutta kokonaisuus on kuitenkin oikein ilahduttava.

Jarkko Pajunen, Niina Lahtinen, Sauli Suonpää ja Emilia Sinisalo. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Käsikirjoittajat Lahtinen ja Nordman myös näyttelevät keskeisiä rooleja vaihtelunhaluisen naisen, Annan, ja pidättyvämmän miehen, Mikon, muodostamana pariskuntana. Heidän ystäväparinaan nähdään Emilia Sinisalo Marina ja Jarkko Pajunen Jonina. Kaikkien roolit ovat yhtä aikaa sopivan realistisia niin, etteivät ne valu pelkiksi sketsihahmoiksi, mutta myös sillä tavoin karrikoituja, että huumorin koukut tarttuvat helposti. Siinä missä Nordmanin Mikko on harkitseva ja älyllinen diplomi-insinööri, hänen vastapainonaan Pajusen Joni on testosteronisempi toiminnan mies. Vastaavasti hyvin ilmeikkään Lahtisen Anna kipuilee niin kropan kuin parisuhteenkin kanssa, kun taas Sinisalon hieman höpsö Mari on sanalla sanoen notkeassa sopusoinnussa molemmilla saroilla. Myös naisten ja miesten välisen ystävyyden ilmentymistä ja suhteiden eroja esitellään hilpeästi.

Emilia Sinisalo ja Jarkko Pajunen. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Oma lukunsa on Sauli Suonpään esittämä Anton Lepistö, joka saapuu pistämään nelikkoon vauhtia. Suonpään fyysinen esiintyminen sekä ilmeet sopivat rooliin loistavasti. Sanna Saarijärvi tekee uskottavan hahmon Hilkka-mammana, jonka käytös on etenkin aluksi hyvin tunnistettavaa ja sellaisena riemastuttavaa. Hyvää työtä tekee myös Helena Haaranen poliisina.

Sauli Suonpää ja Joonas Nordman. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Antti Mattilan suunnittelema lavastus on hyvin realistisesti tehty tila, johon ei lavastevaihtoja tarvita. Huoliteltua tunnelmaa tuo mm. se, että oven avautuessa taustallakin on näkymä, ei pelkkä taustakangas. Petteri Heiskasen valosuunnittelu toimii tilassa muuttaen tunnelmaa ajoittain huomattavastikin. Eero Niemen äänisuunnittelu kuulokuvittaa osuvasti tapahtumia; katsoja saa myös kokea oivaltamisen iloa joidenkin käytettyjen sävelmäpätkien kohdalla.

Riia Parviaisen suunnittelema puvustus sekä Maija Sillanpään suunnittelemaan naamiointi ovat hyvin toimivia tuoden hahmojen ominaispiirteitä hyvin esiin.

Joonas Nordman, Sauli Suonpää, Emilia Sinisalo, Niina Lahtinen ja Sanna Saarijärvi. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Yleisö tuntui hauskuttuvan kovasti näkemästään - naurua kuului vähän väliä. Seuranani ollut parisuhdemies meinasi joissakin kohdissa melko lailla tukehtua, kun häntä nauratti niin paljon - vesi vaan valui silmistä naurun takia. Näytelmän herkkuhetkistä riitti kertailtavaa moneen otteeseen jälkeenpäin. Kaikkiaan Kotijoukot on hyvin hauskuttava, viihdyttävä ja piristävä komedia!

Emilia Sinisalo ja Joonas Nordman. Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kotijoukot Helsingin kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---