Ihmeellistä maailmaa luomassa

Jyväskylän kaupunginteatterin suurelle näyttämölle on tulossa huikea fantasiaseikkailu Liisa Ihmemaassa, jonka ensi-ilta on lauantaina 21. marraskuuta. Tarinahan on Lewis Carrollin kirjoittama klassikko, ja tämän tuotannon dramatisoi ja ohjaa Sakari Hokkanen.

Kuva: Jiri Halttunen

Harjoitusta harjoitusta

Kävin seuraamassa Liisa Ihmemaassa -näytelmän harjoituksia, kun ensi-iltaan oli aikaa himpan vajaat kuusi viikkoa. Kyseessä oli pitkä harjoitus klo 11-17. Ensimmäisten parin tunnin ajan näyttelijät ovat jakautuneena kahteen ryhmään; toinen ryhmä tekee lauluharjoituksia näytelmän säveltäjän ja äänisuunnittelijan Joonas Outakosken johdolla harjoitushuoneessa, toisella ryhmällä on koreografiaharjoitus koreografi Elina Wuethrichin vetämänä suurella näyttämöllä. Itse jäin seuraamaan koreografiaharjoitusta.

Koreografiaa luomassa.
Kuva harjoituksista.

Näyttämöllä on osia lavasteista, mutta kaikki täydentyy vielä. Näyttelijöillä on yllään enimmäkseen omat vaatteet, joskin joitakin yksittäisiä puvustukseen kuuluvia elementtejä saattaa olla käytössä.

Elina kertaa ryhmälle, mitä koreografiassa on tehty viimeksi ja mistä nyt jatketaan. Kyseessä on tanssinumero, jossa Liisa tapaa Ihmemaan kukkia. Aluksi tähän mennessä tehty koreografia käydään yhdessä läpi, ja sitä ryhdytään sitten tarkentamaan Elinan näyttäessä mitä ja miten tehdään. Isossa joukkokoreografiassa jokaisella kukalla on omanlaisensa osuus, ja ne sekä koko joukon yhteinen liike on saatava sovitettua yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kukkaistanssi tekeillä.
Kuva harjoituksista.

Harjoituksen aluksi ei käytetä musiikkia, vaan Elina napsuttaa sormiaan ja laskee tahtia "hidas, hidas, nopee, nopee, hidas..." Harjoituksen edetessä mukaan otetaan taustamusiikki, ja sittemmin myös yhtäaikainen laulu.

Koreografiaan kokeillaan erilaisia vaihtoehtoisia toteutuksia, ja myös näyttelijät esittävät omia näkemyksiään. Samalla mietitään pukujen tilantarvetta; kukkakohtauksen puvut ovat suuria ja näyttäviä, mikä vaikuttaa sekä liikkumiseen että tilankäyttöön. Koreografian lopulliset asemat voidaankin varmistaa vasta sitten, kun puvut ovat käytettävissä. Harjoituksissa on iloisen reipas ilmapiiri ja tekemisen meininki.

Maalataan maalataan...
Kuva harjoituksista.

Ruokatauon jälkeen on vuorossa kohtausharjoitus, jota vetää ohjaaja Sakari "Sakke" Hokkanen. Tässä kohtauksessa sovitetaan yhteen lavakoneiston käyttöä, taustamusiikkia, laulua, näyttelemistä sekä koreografioitua liikettä. Myöhemmin mukaan tulee myös tarkka videoprojisointi. Lisäksi suunnitellaan kohtauksen valaistusta. Juuri tällaisina hetkinä ymmärtää hyvin, miten paljon yhteensovitettavaa melko lyhyessäkin kohtauksessa saattaa olla! Tästä kaikesta muodostuu se teatterin taika - ja tässä tapauksessa Ihmemaa.

Asko Vaarala antaa kaikkensa.
Kuva harjoituksista.

Seuraavaksi työn alla on jälleen iso yhteiskohtaus, jota Sakke ja Elina ohjaavat yhdessä. Tähän on tulossa käyttöön PepperScrim eli lähes läpinäkyvä 'väliverho', johon voidaan heijastaa projisointeja. Vielä se ei kuitenkaan ole käytössä. Kohtaukseen haetaan joukon asemointia, oikeaa askelrytmiä ja koreografista marssia sekä muuta yhteistä liikettä. Kohtausta mennään läpi muutaman kerran. Kaiken tämän luomiseen kuluu aikaa, kun ratkottavana on paljon yksityiskohtia ja jokaista tarkastellaan huolella, jotta lopputulos on mahdollisimman kertova ja näyttävä.

Annika ja Liisa

Harjoituksen jälkeen jututin Annika Junnoa, joka näyttelee nimiroolia eli Liisaa. Miten hän päätyi vierailemaan Jyväskylän kaupunginteatteriin ja Liisan rooliin? Annika kertoo: "Olin tehnyt jo sopimuksen Aino A -näytelmästä [jossa Annika esiintyy myös, blog. huom.] ja teatterilta kysyttiin, voisinko tulla myös Liisaksi Liisa Ihmemaassa -näytelmään. Se meni näin ihanasti."

Kuinka tuttu Liisa Ihmemaassa oli Annikalle ennestään? Annika vastaa: "Rehellisesti Liisa Ihmemaassa ei kuulunut lapsuuden suosikkisatuihini. En myöskään ole nähnyt tarinaa näyttämöllä aiemmin, mutta ihana saada sukeltaa tähän klassikkosatuun nyt!”

Jussi-Petteri Peräinen lennokkaana sienihatussaan. Annika Liisana ruskeassa paidassa vasemmalla.
Kuva harjoituksista.

Mikä Annikaa inspiroi tässä teoksessa? Annika pohtii: "Teoksen koko maailma jo itsessään sekä tapa, jolla tämän tarinan kerromme. Liisan näyttelijänä tietysti myös inspiroi ja herkistää se pienen tytön valtava voima. Liisa on mielestäni aivan valtavan empaattinen, utelias, viisas ja oikeudentajuinen. Hän kohtaa kaikki Ihmemaan kanssakulkijat riemulla ja erilaisuutta ihastellen, sitä ihailen hänessä suuresti. Ajattelen, että Liisa pyrkii Ihmemaassa kohtelemaan toisia kuten haluaisi itseään kohdeltavan - siinä olemme hyvin samanlaisia. Lisäksi on ollut kiinnostavaa tutkiskella tyttöyttä näyttämöllä, me tytöt kun voimme olla ihan mitä ja millaisia vain! Meidän Liisamme on näkökulmahenkilönä rohkea toimija, ei sivustakatsoja. Samalla kuitenkin ihailen Liisan uskallusta aidosti näyttää myös haavoittuvaisuutensa ja herkkyytensä, sellainen kun tässä maailman ajassa vaatii suurta rohkeutta."

Koreografioitua liikettä vaan ei tanssia.
Kuva harjoituksista.

Mikä tämän näyttämöteoksen tekemisessä on ollut kaikista mieleenpainuvinta? Annika miettii: "Tämä on vaikea kysymys, koska Liisan tekeminen on kuin karkkikauppa! Sanoin eräänä päivänä harjoituksissa, että Liisan tekemisessä saa tehdä yhtä aikaa musikaalia, lastennäytelmää ja farssia. Käytämme niin monia elementtejä sekä tarinankerronnan muotoja, joten tekeminen on rikastuttavaa ja todella inspiroivaa. Liisan rooli on myös valtavan monipuolinen: paljon laulamista, tanssimista, lennätystä ja ripaus räppiäkin! Kun oma sydän sykkii teoksen tekemiselle ja teatteritaiteelle, niin aivan ihanaahan tämä kaikki on! Mutta kyllä mieleenpainuvinta kuitenkin taitaa olla se ilo, että saa työskennellä tämän mielettömän työryhmän kanssa. Tuotannossamme on aivan ihania ihmisiä näyttämöllä ja sen takana. Uskon, että muistelen tätä seikkailua ja ihmisiä riemulla vielä keinutuolissakin!"

Onko Annikalla jotain erityistä suosikkikohtausta? Annika analysoi: "On vaikea valita herkullisesta kokonaisuudesta vain yksi suosikki, mutta ehkä ensimmäisenä mieleeni nousee kohtaus, jossa Liisa kohtaa Ihmemaan kauneimmat kukkaset. Meidän versiossamme Ihmemaan asukkaat suhtautuvat hyvin myötämielisen innokkaasti Liisaan, mutta kukkaset tekevät sääntöön poikkeuksen. Liisa on kukat kohdatessaan valtavan haltioitunut kukkasten kauneudesta ja jokaisen kukan uniikkiudesta, mutta kukkasille Liisa onkin joukkoon kuulumaton poikkeus; rikkaruoho. Kohtaus saa joka kerta kyyneleet vierimään poskiani pitkin, mutta kenties juuri siksi se kuuluu suosikkeihini. Minusta on hienoa, miten kohtauksessa Liisa uskaltaa näyttää haavoittuvuutensa, mutta hänellä on myös rohkeutta puolustaa itseään. Liisa ei anna 'kiusaajille' valtaa määrittää kuka hän on. Kohtaus on yksi suosikeistani tematiikkansa vuoksi, se on kipeän tärkeä esimerkki siitä, kuinka ikävät sanat ja ulkopuolelle jättäminen haavoittavat.”

Jouni Salo, Annika Junno, Miika Laakso ja Jussi-Petteri Peräinen.
Kuva: Jiri Halttunen

Miten Annika kuvailisi teosta lyhyesti? "Ensinnäkin sanoisin, että toivottavasti katsojat eivät virheellisesti ajattele, että Liisa Ihmemaassa on vain lapsille tarkoitettu teos. Minun mielestäni meidän Liisa Ihmemaassa sopii kaiken ikäisille ja siitä voi jokainen löytää jotakin! Esityksen teemat vaikkapa oman identiteetin löytämisestä sekä empatiasta erilaisuutta kohtaan varmasti kolahtavat niin lapsesta aikuiseen! Minulle Ihmemaan maailma myös alleviivaa kauniisti ajatusta siitä, että kukaan muu ei ole kuin sinä ja juuri se on sinun supervoimasi. Lisäksi Liisa Ihmemaa on vastaremontoidulta Jyväskylän kaupunginteatterilta myös suuri taidonnäyte. Uutta näyttämötekniikkaa käytetään monipuolisesti ja näyttämölle tuodaan jopa digitaalisia roolihenkilöitä. Sanoisin, että tässä tehdään teatterihistoriaa!”

Vielä perinteinen vapaan sanan osio. Annika innostuu: "Haluaisin vielä antaa erityismaininnat yhteistyökumppaneille, joiden kanssa Liisa Ihmemaata teemme! Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamk on ollut luomassa esitykseen mielettömiä digitaalisia roolihenkilöitä pelianimoinnin avulla sekä digitaalisia pukuja pukusuunnittelija Maarit Kalmakurjen johdolla. Suuri hatunnosto myös teatterinjohtajallemme Marietta Kunnakselle, jonka toimesta teatterin peruskorjauksen yhteydessä teatterille hankittiin PepperScrim, jolla voidaan luoda kolmiulotteista materiaalia näyttämölle! Lisäksi näyttämöllä nähdään taitavia Jyväskylän Gradian musiikkiteatterin opiskelijoita. Olen itse aloittanut näyttelijäntyön hyvin nuorena jo ennen Teatterikorkeakoulun opintoja ja muistan edelleen, kuinka suuri unelma oli päästä mukaan ammattiteattereiden tuotantoihin. Siksi olen aivan valtavan iloinen, että tässäkin nuorille annetaan mahdollisuus päästä mukaan tekemään tällaisia suuren näyttämön tuotantoja. Vilpittömästi uskon, että nämä yhteistyöt poikivat upeita mahdollisuuksia kaikille osapuolille ja tekevät siten esityksestämme entistä vaikuttavamman. Lämpimästi toivon, että katsojamme löytävät marraskuun harmaudesta Ihmemaahan! Täällä on aivan timanttinen tiimi näyttämöllä ja sen takana luomassa klassikkosatua eläväksi suurelle näyttämölle. Nyt ei muuta kuin aikasiepparit (puhelimet) taskuun ja Ihmemaahan!”

Läpi menee!

Pääsin seuraamaan 4. valmistavaa harjoitusta kun ensi-iltaan oli reilu viikko aikaa. Kun menin paikalle, menossa oli sound check, ja jo oven läpi kuului muhkea kuoron laulama Järjestä viis.

Omista syistäni johtuen harkkojen seuraamisessani oli taukoa, ja sinä aikana on odotetusti tapahtunut valtavasti! Oli todella mielenkiintoista päästä nyt näkemään tämä harjoitus - minulle ensimmäinen kerta, kun uutta teknologiaa on käytössä. Osa esimerkiksi hahmojen koodauksesta on vielä hieman keskeneräistä, mutta onhan tässä hyvin paljon valmistakin.

Tuolilla Paavo Honkimäki, Annika Junno ja Jukka-Pekka Mikkonen. Seisomassa Hannu Lintukoski.
Kuva: Jiri Halttunen

Mukana on aivan mahtavia hahmoja niin ulkoasultaan kuin käyttäytymiseltäänkin. Esimerkiksi aiemminkin mainittu kukkien tanssi on ihan mieletön kohtaus.

Esityksessä on sellaista tekniikkaa, jota ei Suomessa ole ennen teatterin näyttämöillä nähty, eikä kovin laajasti maailmallakaan. Uusi ja perinteisempi teatterin taika tanssahtelevat iloisesti eteenpäin käsi kädessä.

Olin varmaan lähes koko läpimenon ajan naama iloisessa virneessä, jammailin tarttuvaa musiikkia ja naureskelin hauskoille kohdille. Mutta nyt hillitsen itseni kertomasta enempää - tämän aika on oikeasti vasta ensi-illan jälkeen!

Niina ja naamiointi

Valmistavan harjoituksen jälkeen pääsin jututtamaan naamiointimestari Niina Vattulaista, joka suunnittelee Liisa Ihmemaassa -teoksen naamioinnit. Aloitetaan perusasioista: miten näytelmän naamiointisuunnitelma syntyy niin yksittäisille hahmoille kuin kokonaisuutenakin? Niina valottaa: "Tämä on mitä suurimmassa määrin yhteistyötä. Ensin luetaan käsikirjoitus, sitten tavataan ohjaajan, pukusuunnittelijan sekä lavastajan kanssa ja aloitetaan suunnittelutyö. Se on oikeastaan alkusysäys kaikille. Yleensä käsikirjoitus antaa jo tietynlaisen maiseman, mitä lähdetään hakemaan. Ohjaajan ajatukset, pukusuunnittelijan suuntaviivat ja lavastus ovat ne, jotka avaavat minulle sen paletin, mitä lähden kuhunkin teokseen tekemään. Eri osa-alueita kehitetään pääsääntöisesti yhtä aikaa, tehdään yhteistyötä koko visuaalisen tiimin kanssa. Kun yhdessä näemme, mitä lähdemme synnyttämään, ideat kumpuilevat puolin ja toisin. Puvustus menee käsikädessä naamioinnin kanssa, joten kun tullaan pään ja kasvojen alueelle, jos hahmolla on vaikkapa hattu, minun visiointini lähtee siitä, voidaanko hiuksia liittää hattuun tai saanko hatusta vision, millainen peruukki siinä voisi olla. Suunnitelma rakentuu paljolti visuaalisten asioiden vuoropuheluna. Kun teen naamiointisuunnittelua, otan huomioon sen, kuka naamiointia kantaa - roolihahmo tehdään ihmisen mukaiseksi. Minusta on suunnittelijana tärkeää, että roolihahmon rakentaminen tapahtuu yhdessä näyttelijän kanssa, jotta hän pystyy elämään ja hengittämään sitä hahmoa. Joskus se on ideoiden pallottelua puolin ja toisin."

Naamiointimestari Niina Vattulainen ja osa hänen työvälineistöään.

Millä tavalla on erilaista tehdä satua tai aikuisten näytelmää? Onko Niinalla jotain suosikkigenreä? Niina kertoo: "Tykkään tehdä tosi paljon fantasioita ja herätellä katsojaa näkemään vielä vähän enemmän kuin sen, mitä kasvoille tai peruukkiin on tehty. Tyylini on värikästä, mutta siinä on myös tietynlaista pehmeyttä. Jos ajattelen varsinkin peruukkikampauksiani, kädenjäljessäni näkyy naisellinen pehmeys ja laineikkuus. Sellainen muotokieli puhuttelee minua. Fantasian lisäksi on pakko nostaa esimerkeiksi myös Viettelyksen vaunu, jossa sai tehdä 40-luvun epookkia, ja nyt Aino A:n 20-30 -lukujen tyyli - nämä sykähtävät tuonne jonnekin tosi vahvasti."

Oliko Liisa Ihmemaassa Niinalle kuinka tuttu ennestään? "Toki Liisa Ihmemaassa oli aikaisemmin elokuvista tuttu, eli oli siitä tarinasta mielikuva. Minun mielestäni oli myös mielenkiintoista tuoda se tänne Jyväskylään ja tehdä tietyllä tavalla, tietyllä painokkuudella - että olemme täällä, mutta kuitenkin jossain aivan muualla, siellä Ihmemaassa."

Annika Junno ja Jussi-Petteri Peräinen.
Kuva: Jiri Halttunen

Tässä teoksessa käytetään digitalisaatiota tavalla, jota ei ole Suomessa teattereissa ennen nähty. Vaikuttaako se maskeeraukseen? Niina vastaa: "Kyllä se vaikuttaa. Otan esimerkkinä Mannisenmäen Piian roolihahmon, Herttakuningattaren. Siihenhän pukusuunnittelija on tehnyt digitaalisen puvun, joka nähdään videolta, kun kuningatar lähtee lavan takaosasta eteenpäin. Pukusuunnitelma oli jo tehty, kun lähdin suunnittelemaan kasvojen ja peruukin alueen. Vielä tällä hetkellä videolla näkyy vain kasvojen aihio, sillä siinä on vielä ohjelmointi kesken. Lopulliseen versioon animaatiohahmolle tulee näkyviin samat elementit kuin Piian maskissa. On supermielenkiintoista nähdä, miten minun kädenjälkeni toistuu animaatiossa! Toinen asia digitalisaatioon liittyen on valollisuus; huomaan muutamissa kohdissa, että kun PepperScrimiä käytetään ja siihen projisoidaan kuvia, ympäristön valaistus tummuu. Silloin näyttelijöiden hahmot hieman häviävät hämärään, eikä ole keinoa saada maskeihin lisää volyymia siksi aikaa - siinä ollaan valojen ja varjojen armoilla. Mielenkiintoinen yhtälö se on. Mutta on ihana huomata myös, että digitalisaatio ja perinteinen hahmojen visuaalinen suunnittelu eivät poissulje toisiaan! Olisi voinut ajatella, että kun tehdään digitaalinen hahmo, siihen olisi jo valmiiksi lyöty ne leimat minkänäköinen sen pitää olla. Mutta ei ollutkaan, vaan siitä piirtyykin juuri sen maskisuunnitelman mukainen hahmo."

Mikä tässä teoksessa inspiroi naamiointisuunnittelijaa? Niina innostuu: "'Järjestä viis...!' Tässä saa leikkiä sillä, miten katsoja näkee tämän maailman. Meille on luotu todella ihanat värimaailmat, lavastukset, puvut ja muut, joten tämä on upeaa silmäkarkkia. Tämä teos kestää katsomista - sen voi nähdä moneen kertaan ja aina katse poimii siitä eri asioita. Se on mahtavaa! On inspiroivaa millainen runsauden sarvi tässä on! Olemme myös puhuneet siitä, että kun ollaan Ihmemaassa, siellä voi olla ihan mitä vaan. Silloin vain mielikuvitus on rajana maskeja suunnitellessa!"

Keskellä Annika Junno.
Kuva: Jiri Halttunen

Mikä tämän tekemisessä on ollut mieleenpainuvinta? Niina pohtii: "Sanoisin että pienet yksityiskohdat. Pidän esimerkiksi Hatuntekijän lookista, miltä hän näyttää. Hänessä ei ole mitään aiemmista elokuvahahmoista tai vastaavista, vaan hän on aidosti oma yksilönsä. Siihen liittyy myös ihana oivallus, mikä tuli Honkimäen Paavon [joka esittää Hatuntekijää -blog.huom.] kanssa yhdessä. Pukuun kuuluu knalli, ja mietin, millaisen peruukin hahmolle laittaisi - jonkun kivan värisen. Mielestäni on hauska yksityiskohta, että kun Hatuntekijällä on knalli päässä ja hiukset sivuilla pörheänä, päälaelta tukka onkin tosi sileä ja värikin kulahtanut. Paavo sanoi ihanasti, että Hatuntekijä on pitänyt niin paljon hattua päässään, että hiukset ovat kuluneet siltä osin. Joten aina kun Hatuntekijä ottaa hatun pois päästä ja 'jälki hiuksissa' näkyy, minulle tulee hyvä mieli kun muistan tuon keskustelun. Tällainen on juuri parasta; minä mietin ja mietin, ja toinen oivaltaa ja arvostaa. Se on jäänyt yhtenä hetkenä mieleen."

Onko Niinalla lempihahmoja näytelmässä - ilmeisesti ainakin Hatuntekijä? Niina myöntää: "Kyllä, Hatuntekijä on. Tykkään kovasti myös Herttakuningattaresta. Mielestäni Piia kantaa sen hahmon todella upeasti - se nainen rokkaa kyllä ihan täysin siinä lookissa! Lisäksi pidän paljon Jouni Salon Toukasta - hänellä on niin mieletön peruukki ja pinkit kulmakarvatkin. Eikä pidä unohtaa Jukka-Pekka Mikkosen Valkoista kania!"

Jussi-Petteri Peräinen ja Piia Mannisenmäki.
Kuva: Jiri Halttunen

Olisiko Niinalla vielä jotain muuta sanottavaa, mitä en ole huomannut kysyä? Niina hehkuttaa: "Sen haluan tuoda esille, että minulla on tässä todella paljon taitavia tekijöitä ympärillä. Meitä on kuuden hengen maskitiimi toteuttamassa tätä esitystä. Tässähän on paljon erikoishahmoja ja suuria joukkokohtauksia, joten huisketta riittää, kun on nopeita, isoja vaihtoja. Haluan kehua miten ihanat tiimikaverit minulla on! On mahtavaa, että saamme tehdä yhdessä tällaisen pläjäyksen - ja lopputulos näyttää mielestäni aika makealle!"

Enskaria kohti

Lähetin tämän jutun ohjaaja Sakelle katsottavaksi ennen julkaisua, kuten minulla aina tapana on. Kysyin häneltä, miltä näytelmä vaikuttaa näin viikkoa ennen ensi-iltaa verrattuna siihen, millainen visio hänellä oli kun tätä lähdettiin tekemään. Sakke vastaa: "Tosi hyvältä vaikuttaa! Minullahan ei ollut etukäteen kovin tiukkaa 'visiota' lopputuloksesta, vaan ennemminkin pyrin yhdessä suunnittelijoiden kanssa luomaan sellaisen leikkikentän, missä näyttelijät pääsevät loistamaan. Toki olen jo käsikirjoitusvaiheessa määrittänyt esityksen tietyt reunaehdot ja sen meidän versiomme tulee kertoa. Visuaalinen visio on sitten päivittynyt yhteisen suunnittelun matkalla, jota on tehty useampi vuosi. Näyttelijöillä on ollut paljon vapautta roolityössään kohtausten määrittämien raamien sisällä. Minä sitten pyrin koko ajan huolehtimaan että kaikki elementit pelaavat yhteen. Lopputulokseen olen tässä vaiheessa erittäin tyytyväinen."

* * * * * *

Teatteritiistai-tallenteessa 13.10.2026 pukusuunnittelija Maarit Kalmakurki kertoo Liisa Ihmemaassa -puvustuksesta; digitaalisista puvuista, liikkeenkaappauksista ja monesta muusta mielenkiintoisesta teknisestä seikasta. Linkki tallenteeseen.

Liisa Ihmemaassa -näytelmän ensi-ilta on lauantaina 21. marraskuuta 2026 Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä, ennakkonäytös edellisenä iltana. Liput myynnissä kevääseen saakka. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Reino ja siskot

Kurkistus kulisseihin

Aino ja Metta