Eturivin kuningattaren blogi

Vuosi 2015 on lopuillaan, viitonen vaihtuu kuutoseksi ja 2016 alkaa. Kuningattaren valtakausi on kestänyt 2,5 kuukautta, ja tänäkin aikana on ehditty jo vaikka mitä! Olen saanut todella mieleenpainuvia kokemuksia ja niiden jakamisen iloa, tutustunut hienoihin ihmisiin ja päässyt moneen mukaan. Mieltä lämmittää myös se, että juttuni ovat selvästi kiinnostaneet teitä, arvoisat lukijat. Bloggeri tarjoaa tilastoja, jotka eivät varmaankaan ole aivan tarkkoja, mutta ainakin suuntaa-antavia. Näiden mukaan tällä blogilla on tähän mennessä ollut noin 3500 lukukertaa. Postauksia olen tehnyt ennen tätä 17 kappaletta. Luetuimpia julkaisuja ovat olleet Jekyll&Hyde - valmistautumista (283 lukukertaa) Katoava maa (245 lukukertaa) Ensemble tanssii ja soi! (242 lukukertaa) Kuvakaappaus blogin tilastosivulta. Vanhempiin juttuihinhan pääsee käsiksi tuosta oikealta, Blogiarkisto-otsikon alta, kuukausia availemalla ja juttujen nimiä klikkailemalla. Tai vaihtoehtoisesti Blogin aiheet -"

Jouluhan on juhlista jaloin, kuten sanotaan. Juhlista jaloin -näytelmän jalolla näyttelijäkaartilla on blogin lukijoille jaloja toivotuksia! Kiitokseni heille ja videon kuvanneelle Humulle. :)

Sitten vaihteeksi pienelle näyttämölle, pienen porukan mukaan. Ohjelmassa tammikuun lopulla ensi-iltansa saavan Ruokahissin harjoitukset. (Kts. kaupunginteatterin esittely ) Kuningatarpestini ensimmäiset harjoitukset joissa olen mukana! Paikalla koko näytelmän näyttelijäkaarti eli Henri Halkola ja Sauli Suonpää, ohjaaja Sini Moila, tarpeistonhoitaja, järjestäjä (joka toimii nyt myös kuiskaajana), valomies ja minä. Ohjaaja Sini Moila, Ruokahissin lavastussuunnitelma sekä lavastaja Karmo Mende. Kuva: Jiri Halttunen Tähän mennessä harjoituksissa on käyty läpi tekstiä sekä näyttelemistä - hiljattain mukaan saatiin myös lavasteet, jotka kuulemma ovat vielä hieman kesken. Näytelmästä on ollut kaksi läpäriä (läpimenoa, jossa näytelmä näytellään läpi kokonaisuudessaan). Valot on suunniteltu, joskin niitäkin vielä "tunnustellaan"; onko nyt hyvin. Näyttelijöillä on roolivaatteet päällään. Ohjaaja ja näyttelijät ovat käyneet tekstiä paljon läpi, tutustuneet näytelmän maailmaa

eli Jekyll&Hyden avustajaryhmän mukana lavan takana Tämä kokemus oli eräs mieleenpainuvimmista tähän saakka kuningattaren urallani: pääsin Jekyll&Hyde -musikaalin kulisseihin näytöksen ajaksi, seuraamaan mitä kaikkea esityksen aikana tapahtuu. Tutustuin erityisesti ensemblen eli avustajien porukan työskentelyyn; avustajat tanssivat, laulavat ja näyttelevät, ja heidän työstään syntyy iso osa musikaalin vauhdikkuutta ja näyttävyyttä. Ensembleen kuuluvat Heta Halonen, Anni Hirvonen, Elsa Kalervo, Lauri Kalpio, Roosa Karhunen, Anna Kinnunen, Pietari Panula, Pietari Pentikäinen, Kalle Seppänen ja Rasmus Tirronen. Ensemble kadunmiehinä ja -naisina. Kuva: Antti Soininen Taustoja Koska aavistelin, että tilanteen ollessa käynnissä meno on melko hektistä, kyselin avustajajoukon taustoja jo ennakkoon. Avustajat kertovat, että ovat päässeet mukaan koe-esiintymisistä, joihin haettiin väkeä avoimella ilmoituksella. Osa Jekyll&Hyden avustajista on ollut mukana aiemmissakin m

Tällä kertaa juttuvuorossa ovat vieraileva käsikirjoittaja-ohjaaja Sakari Hokkanen sekä ensimmäinen kurkistus huhtikuussa ensi-iltansa saavaan näytelmään Nummibodarit, jonka Sakari on käsikirjoittanut ja ohjannut. Alkuun historiikki - minä sitten tykkään kaivella menneitä. (Ei kiitos, ei tikkua silmään.) Sakari aloitti vuonna 1997 Tampereen yliopistossa tietojenkäsittelytieteen ja matematiikan opinnot. 2000-luvulla hän pyöri mukana Tampereen rock-skenessä, josta on lähtöisin hyvin legendaarisia muusikoita. Tätä kautta hän päätyi tekemään musiikkia Legioona-teatterille, ja se oli sitten menoa - nörttityö kiinnosti vähemmän, teatteriala imi mukaansa. Sakari sanoo saaneensa teatteriherätyksen siis siinä 22-23 -vuotiaana - kotona ei teatteria harrastettu, ja hän on sukunsa ainoa alalla työskentelevä. Aluksi kyseessä olivat harrastajateatterit, mutta vuonna 2007 hän pääsi teatterikorkeakouluun Helsinkiin ja löysi omimman alansa ohjaajalinjalta, jolta hän valmistui vuonna 2012. Sakari

Kaikki alkaa alusta Satupuusadun käsiohjelman kansi. Vuosi 1983. Pieni Satu pääsee ensimmäistä kertaa elämässään teatteriin, äiti vie Jyväskylän kaupunginteatteriin katsomaan näytelmää Satupuusatu, jossa näyttelee myös Maritta. 32 vuotta myöhemmin Satu on päässyt saman teatterin Eturivin kuningattareksi, ja haastattelemaan Maritta Viitamäkeä, joka tunnetaan laajalti Ruttuna. Toinen haastateltava on Jorma Böök, joka myös on ollut minun ajanlaskuni mukaan "aina olemassa", niin tuttu kasvo kuin jonkun läheisen sukulaisen tapaisi. Ruttu kiinnostui teatterista keskikoulussa, ja lukioaikana kävi katsomassa kaikki näytelmät. Hän ajatteli olevansa liian arka näyttelijäksi - mielessä kävi myös eläintenhoitajan ammatti, ja psykologiakin kiinnosti. Ajatus pääsykokeista hirvitti. Ylioppilaaksi Näyttelijäesittelykuva Satupuusadun käsiohjelmasta, rooli Tyttö. tulonsa jälkeen vuonna 1971 hän kuitenkin pyrki ja pääsi Mikkeliin nuoriso-opistoon näyttelijälinjalle. Hän teki elo

Säsättelevä lääkäripoika, jolla on poninhäntäkin. Ystävyyspäivä ja räikeä kortti. Rintaruokinta. Julkinen halaaminen. Väärään suuntaan tehty talon ulkolaudoitus. Lättähätut. Miniän kotkotukset. Riisi perunan sijalla. Liian tuttavalliset lapsenlapset. Ruokaan lisätty lighti. Monta on mielenpahoittavaa asiaa maailmassa. Tampereen Työväen Teatterin vierailuesityksenä on tarjolla Mielensäpahoittaja ja poika, pääosissa Esko Roine ja Aimo Räsänen. Näytelmä on eleettömän, pinnistelemättömän hauska. Yleisö hörisee monessa kohtaa, välillä räkätetään oikein kunnolla. Tahti on aiheeseen sopiva; verkkainen, mutta terä ei katoa missään vaiheessa. Lavastus on riittävä muttei rönsyilevä; ilmavuus toimii hyvin. Näyttelijät tekevät mainion työn. Esko Roine mielensäpahoittajana tavoittaa hienosti vanhan miehen ihmetyksen, ylenkatseen ja paremmintietämisen nykymaailman kouhotuksista. Kun elettyjä vuosikymmeniä on tarpeeksi, on sitä perspektiiviä. Aimo Räsänen poikana on lämminhenkinen ja huolehtiva mut

Mitä tapahtuu, kun keskeisessä roolissa oleva näyttelijä estyy tekemästä työtään äkillisesti kesken esityskauden? Näytöksiä joudutaan perumaan, mutta ei montaa, kunhan saadaan korvaava näyttelijä ajettua sisään. Teatterin johtaja ja ohjaaja päättävät, mitä perutaan ja miten paikataan. Sairastapauksen vuoksi Saara Jokiahon piti hiljattain ottaa Rachelin rooli näytelmässä Juhlista jaloin. Tieto paikkaustarpeesta tuli viime keskiviikkona, jolloin Saara ehti illalla opiskella tekstiä neljän tunnin ajan. Torstaina toisen näytelmän harjoitukset piti jättää väliin; tällöin työpäivä kesti aamusta iltaan, yhdeksästä yhdeksään. Esityksestä oli aiemmin tehty taltiointi, jota katsomalla Saara sai kuvan siitä, miten Rachel liikkuu, mitä reittejä käyttäen, missä hän on kussakin kohtauksessa, mitä hänellä on päällä, onko hänellä käsissään jotain... Ja ennenkaikkea treeni oli tekstin lukemista ja puhumista sekä näytelmän harjoittelua myös muiden kanssa. Myös Rachelin roolivaatteet piti sovittaa Saar

Tällä kertaa pääsen Saara Jokiahon mukaan seurailemaan, miten näyttelijä valmistautuu Jekyll&Hyden esitykseen. Aluksi kiertelemme kulisseissa suuren näyttämön ympärillä - ja näyttämölläkin. Saara esittelee minulle paikkoja. J&H:n avustajien pukuja rekissä - tässä tapahtuvat myös vaatteidenvaihdot. Lisää avustajien pukuja - sekä Saara "valonaisena". "Lakana" eli puvustajien ohje siitä, mitä kenelläkin missäkin vaiheessa on päällä, mitä milloinkin tarvitaan. Jekyllin laboratorion kirja. Oikeasti kyseessä on vanha operetin käsikirjoitus. Todellakin käsin kirjoitettu. Jekyllin taivaitakurotteleva kirjasto on yksi suosikkinäkymiäni musikaalissa. Kirjat eivät ole aitoja, vaan illuusio on hyvä. Katedraalin ikkuna on suuri ja kaunis. On se sitä näytelmässäkin, saati kun seisoo sen vieressä ja tajuaa sen koon. Orkesterimonttu lavan alla on matala, musta luola. Ja kuulema melko hikinen paikka silloin, kun täysi bändi soittaa siellä