Juhlista jaloin
Viikon toisena uutuutena näytillä oli jouluinen brittikomedia Juhlista jaloin, jossa suku ja "lisänumerot" kokoontuvat yhteiseen joulunviettoon.
Esiripun noustessa ensimmäisen havainto on se, kuinka huolellisesti, täyteläisesti näkymä on lavastettu - tätä on ilo katsoa, harvoin näkee näin perinpohjaista esillepanoa lavasteiden osalta. Kuitenkin näkymä on luotu samanaikaisesti avaraksi. Myös 70-lukulainen puvustus on huoliteltua.
Näyttelijätyö vaatii tarkkaa ajoitusta, ja rytmitys toimii täsmällisesti. Etenkin ensimmäisellä puoliajalla tapahtuu jatkuvasti ja joku puhuu lähes koko ajan, mutta ei päällekkäin - esitys on huoliteltu onnistuneesti.
Näytelmässä on monia hyviä henkilöhahmoja. Ja aika moni on aika omalaatuinen, kuten suvun joukkoon uutena tuttavuutena saapuva nuorukainen saa huomata. Näyttelijät tekevät yleensä ottaen hyvää työtä, henkilöhahmot erottuvat persoonallisesti toisistaan. Toisaalta osa hahmoista on ylilyöviä, kuten Rachel, joka monessa kohtauksessa ei oikein tiedä miten päin olisi ja kuinka viuhtoisi.
Tässä on tavoitettu hyvin se, miten sukulaiset eivät välttämättä juuri pidä toisistaan mutta kokoontuvat yhteen viettämään ihanaa (?) perhejoulua koska niin kuuluu tehdä koska perinteisesti niin tehdään. Naiset raatavat keittiössä, miehet askartelevat miesten askareita - pelataan seurapelejä pikkukännissä ja palvotaan telkkaria. Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen? No ei.
Hyvistä lähtökohdistaan huolimatta tämä komedia ei toiminut kuten olisin kovasti toivonut. On sillä hyvinkin onnistuneet hetkensä, ja sai se yleisöstä irti kohtuullisesti naurua. Mutta toisaalta ajoittain katsomossa oli - sanoisinko - kuuluvan hiljaista.
Näytelmän helmi on Bernardin nukketeatteriesitys - voin vain kuvitella, miten kiusallista tahattoman komiikan kidutusta olisi joutua itse sukujuhliin joissa olisi tällaista ohjelmaa! Häntylin "syvällinen luonnerooli" ja muut nukkehahmot ovat aivan loistavia Jouni Salon käsittelyssä.
Kyseessä oli siis ennakkonäytös, eli näytäntökausi on vasta aivan alussa. Toivottavasti tähän komediaan löytyy kauden myötä, esityksen hioutuessa "se jokin", mikä siitä nyt jää uupumaan. Nyt töksähtävän lopun jälkeen kuullut aplodit vaikuttivat sävyltään lähinnä kohteliailta - pidän peukkuja että nekin saataisiin jatkossa raikumaan.
Esiripun noustessa ensimmäisen havainto on se, kuinka huolellisesti, täyteläisesti näkymä on lavastettu - tätä on ilo katsoa, harvoin näkee näin perinpohjaista esillepanoa lavasteiden osalta. Kuitenkin näkymä on luotu samanaikaisesti avaraksi. Myös 70-lukulainen puvustus on huoliteltua.
Näyttelijätyö vaatii tarkkaa ajoitusta, ja rytmitys toimii täsmällisesti. Etenkin ensimmäisellä puoliajalla tapahtuu jatkuvasti ja joku puhuu lähes koko ajan, mutta ei päällekkäin - esitys on huoliteltu onnistuneesti.
Näytelmässä on monia hyviä henkilöhahmoja. Ja aika moni on aika omalaatuinen, kuten suvun joukkoon uutena tuttavuutena saapuva nuorukainen saa huomata. Näyttelijät tekevät yleensä ottaen hyvää työtä, henkilöhahmot erottuvat persoonallisesti toisistaan. Toisaalta osa hahmoista on ylilyöviä, kuten Rachel, joka monessa kohtauksessa ei oikein tiedä miten päin olisi ja kuinka viuhtoisi.
Tässä on tavoitettu hyvin se, miten sukulaiset eivät välttämättä juuri pidä toisistaan mutta kokoontuvat yhteen viettämään ihanaa (?) perhejoulua koska niin kuuluu tehdä koska perinteisesti niin tehdään. Naiset raatavat keittiössä, miehet askartelevat miesten askareita - pelataan seurapelejä pikkukännissä ja palvotaan telkkaria. Ja hyvä, lämmin, hellä on mieli jokaisen? No ei.
 |
| Oi teevee, oi teevee, ja kuvas lumoavat! Kuva: Jiri Halttunen |
Hyvistä lähtökohdistaan huolimatta tämä komedia ei toiminut kuten olisin kovasti toivonut. On sillä hyvinkin onnistuneet hetkensä, ja sai se yleisöstä irti kohtuullisesti naurua. Mutta toisaalta ajoittain katsomossa oli - sanoisinko - kuuluvan hiljaista.
Näytelmän helmi on Bernardin nukketeatteriesitys - voin vain kuvitella, miten kiusallista tahattoman komiikan kidutusta olisi joutua itse sukujuhliin joissa olisi tällaista ohjelmaa! Häntylin "syvällinen luonnerooli" ja muut nukkehahmot ovat aivan loistavia Jouni Salon käsittelyssä.
 |
| Bernard ja nuket - moneskohan porsas lie. Ja osalliseksi päässeen innostunut ilme. Kuva: Jiri Halttunen |
Kyseessä oli siis ennakkonäytös, eli näytäntökausi on vasta aivan alussa. Toivottavasti tähän komediaan löytyy kauden myötä, esityksen hioutuessa "se jokin", mikä siitä nyt jää uupumaan. Nyt töksähtävän lopun jälkeen kuullut aplodit vaikuttivat sävyltään lähinnä kohteliailta - pidän peukkuja että nekin saataisiin jatkossa raikumaan.
Ensi-illassa oltiin. Melkoinen pettymys oli. Se jokin jäi puuttumaan. Me katsoimme loppuun, mutta aika moni paikka jäi väliajan jälkeen täyttymättä. En voi suositella, todella haalea versio brittikomediasta :/
VastaaPoista