Päivänsäteet (ensi-ilta)

Lauantaina Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä koettiin Päivänsäteet-komedian ensi-ilta, joka oli samalla Suomen kantaesitys. Snoopi Sirénin ohjaama, Sandi Toksvigin käsikirjoittama (ja ohjaajan suomentama) näytelmä kertoo viidestä vanhasta naisesta, jotka ovat jäämässä nalkkiin vanhainkotiin tulvan alle. Näytelmässähän on - kuten ohjaaja käsiohjelman alkutekstissä sanoo - kolme eri tasoa; komediallinen taso, jännitysnäytelmä ja tragedia. Jokainen tasoista tulee esiin toimivasti. Näytelmässä on lukuisia teemoja, joista osaa käsitellään syvällisemmin, osaa ohimennen. Arvokas vanhuus ja laajemmin ihmisten arvostaminen sellaisena kuin he ovat on varmasti selkein teema, eikä mitenkään helppo asia näytelmän henkilöillekään toteuttaa - hyvin vaikeaahan se on elämässä ylipäätäänkin. Vaikka näytelmän henkilöt ovat toisaalta yhteiskunnan hylkäämiä, he osoittavat myös itse sen, miten toisia tulee tuominneeksi. Muita teemoja ovat muunmuassa elämän mielekkyys ja sisällöllisyys, rakkaus, omasta itsestä kiinni pitäminen, periksiantaminen ja -antamattomuus sekä se, että läheskään kaikille naisille lasten hankkiminen ei ole se elämän tarkoitus.

Etualalla May (Jukka-Pekka Mikkonen) ja June (Jouni Salo).
Kuva: Jiri Halttunen

Vahva näyttelijäkaarti tekee hyvää työtä. Kuuden naisen ja yhden miehen rooleja näyttelee kolme miestä ja neljä naista. Jukka-Pekka Mikkonen (May Trickett) on erityisen elementissään komediassa, jota esitetään täysin vakavalla naamalla -  hänelle onkin suotu monet tekstin parhaista repliikeistä. Oman haasteensa näyttelemiseen tekee pyörätuolissa istuminen eli liikekielen rajoite, mutta kyllä tuolinkin liikkeellä voi asioita ilmaista - sekä tietysti etenkin ilmeillä ja rajat huomioiden muullakin kehon kielellä. Sekä Mikkonen että Jouni Salo (June Partridge) tekevät hyvää työtä rooleissaan; he ovat uskottavia vanhoja naisia lyömättä naisroolia yli. Salo onkin ihastuttavan aidosti ulkokultainen.

May (Jukka-Pekka Mikkonen) ja Hope (Hegy Tuusvuori).
Kuva: Jiri Halttunen

Anneli Karppinen (St. Michael) istuu myös pyörätuolissa ja tekee pitkälti dementoituneen hahmonsa hyvin uskottavasti ja sydämellisesti. Liikkeet ja ilmeet ovat uskottavan aitoja, ja Karppisen monologipätkä koskettava. Hanna Liinoja eläytyy vakuuttavasti kärttyisään, nuoruuttaan muistelevan Gloria Bernhardt'n rooliin. Piia Mannisenmäki esittää ikääntynyttä näyttelijätärtä Maureen Cooksonia hyvinkin antaumuksella. Hegy Tuusvuori on mitä eläväisin avustaja Hope Daily, joka on jatkuvassa liikkeessä kontrastina vanhusten niukemmalle liikkeelle - mennään siinä rajoilla, onko vipellystä välillä liikaakin. Pekka Hiltunen tekee hauskan pienen roolin nuorena Jedinä, joka vierailee vanhainkodissa.

Kuvassa vas. Hope (Hegy Tuusvuori), May (Jukka-Pekka Mikkonen), June (Jouni Salo),
Maureen (Piia Mannisenmäki), Gloria (Hanna Liinoja) ja St. Michael (Anneli Karppinen).
Kuva: Jiri Halttunen

Karmo Menden suunnittelema lavastus sopii näyttelemään loistavasti; "rauhoittavanvärinen" kliininen laitoskoti, jossa hetket kuluvat hitaasti aikaa nakertaen. Näyttämökuva pysyy samana koko esityksen läpi. Ajankulua, tapahtumia ja säätilaa kuvastavat Antti Silvennoisen suunnittelevat valot ja täydentää Mika Filpuksen luoma ääniraita. Tuovi Räisäsen suunnittelema puvustus on realistinen ja toimiva; vanhusten - Liinojan Gloriaa lukuunottamatta - asut ovat pastellisävyisiä ja nuori avustaja Hope on värikkäämpi. Kampauksista ja maskeeraarauksesta vastannut Suvi Taipale on tehnyt todella hyvää työtä naamioidessaan Mikkosen ja Salon naisiksi sekä koko kaartin nimenomaan vanhoiksi naisiksi. Seuranani ollut parisuhdemies kyseli väliajalla kuka kukin on; ihmetteli muunmuassa Anneli Karppisesta että "kyllä siinä jotain tuttua oli, mutta ei häntä olisi Karppiseksi arvannut!" Kerrassaan pätevää muuntautumista niin päältä kuin sisältäkin!

Etualalla St. Michael (Anneli Karppinen) ja Gloria (Hanna Liinoja).
Kuva: Jiri Halttunen

Ensi-iltayleisö otti Päivänsäteet riemastuneena vastaan. Naurua hyrähteli katsomossa tiuhaan tahtiin, ja lopussa aplodit olivat innokkaat. Päivänsäteet toimii useammalla tasolla ja sopii varmasti monenlaisille katsojille. Salista poistuessa kuulin sivukorvalla useammankin katsojan iloisia, kehuvia kommentteja. Parisuhdemies tuumasi, että näytelmässä ei ole yhtään suvantohetkeä, vaan se vetää kokoajan mukaansa ja eteenpäin. Kyllä tästä iloa todellakin saa, ja hyvää mieltä. Ajattelemisen aihettakin löytyy - koskettavastikin, kun teeman äärelle yhtään pysähtyy. Eikä se suinkaan ole taiteesta pois että näytelmä on viihdyttävä - päinvastoin, laadukas viihdyttäminen on taitolaji.

Edessä Hope (Hegy Tuusvuori), takana vas. May (Jukka-Pekka Mikkonen), Gloria (Hanna Liinoja),
June (Jouni Salo) ja Maureen (Piia Mannisenmäki).
Kuva: Jiri Halttunen

Päivänsäteet Jyväskylän kaupunginteatterin sivulla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Evita (ensi-illat)

Hiljaista iloa (ensi-ilta)

Älä pukeudu päivälliselle (ensi-ilta)