Parienmuodostusta

Pääsin kolmisen viikkoa sitten seuraamaan Parit-näytelmän harjoituksia. Kyseessä on jyväskyläläisen Pirjo Hassisen omasta samannimisestä romaanistaan tekemä käsikirjoitus. Näytelmän kantaesityksen Jyväskylän kaupunginteatterin suurelle näyttämölle ohjaa Sakari Hokkanen ja sen ensi-ilta on tammikuun lopulla.

Kun kuulin, että Parit tulee Jyväskylän kaupunginteatterin ohjelmistoon, päätin tietoisesti että en lue Hassisen kirjaa. Haluan ottaa näytelmän "puhtaammin" näytelmänä, katsoa mitä se kertoo. (Olen kyllä lukenut useita muita Hassisen romaaneja.) Ennakkokäsitykseni näytelmän tarinasta oli siis se, mitä kaupunginteatterin sivuilla kerrotaan: rakkautta ja ihmiskohtaloita sisältävä sukutarina.

Edustalla draamaa, taustalla... no, jotain muuta.
(Kuva harjoituksista, joissa lavastus on keskeneräinen.)

Tämänkertaisen harjoituksen teemana ovat muutamat koreografiset kohtaukset. Harjoitusta vetävät siis ohjaaja Sakke sekä koreografi Terhi Kuokkanen.

Tähän harjoitukseen on saatu ensimmäistä kertaa mukaan suuria lavastepylväitä, joita tarpeen mukaan liikutellaan lavalla. Harjoituksessa on mukana myös lavastaja Katariina Kirjavainen. Lavastuksesta mukana on siis joitakin elementtejä, mutta paljon on vielä kesken. Harjoituksessa näyttelijöillä on päällä omat vaatteet tai korkeintaan harjoitusvaatteita tuomassa tietynlaisen asun tuntua.

"Monta suurta pylvästä marssi näin, näyttelijävoimin eteenpäin..."
(Kuva harjoituksista, joissa lavastus on keskeneräinen.)

Kun harjoitus sitten pääsee vauhtiin, ennakkokäsitykseni saa kieltämättä pientä pöllyytystä; kohtaus, joka alkaa kohtuullisen normaalina koreografisena kahvikuppien kilkatuksena, eskaloituu varsin villiksi tilanteeksi, jollaista ei vakavassa draamassa odottaisi näkevänsä. Samalla työ on hyvin tarkkaa. Esimerkiksi lavastepöydän sijainti on hyvin täsmällinen, jotta siihen liittyvän liikkeen saa opeteltua oikein. Terhi ja Sakke ottavat myös näyttelijöiden ehdotuksia huomioon siinä, mitä kohtauksessa tarkkaan ottaen tapahtuu. Kohtausta käydään läpi useaan kertaan kokeillen erilaisia muunnelmia ja valiten parasta. Pohditaan myös sitä, mikä kohtauksessa on ok, mitä halutaan kertoa ja näyttää. Myöhemmin Sakke kertoo, että tällä seuraamallani harjoituskerralla kokeiltua ilmaisua on sittemmin muutettu melko paljon, samoin kuin painopistettä siitä, mihin kohtaus keskittyy. Tämä käy esimerkistä siihen, että käsikirjoittaja kirjoittaa kohtauksen yhdellä tavalla, harjoitusprosessissa sitä kokeillaan eri tavoin ja lopulta valitaan ilmaisun kokonaisuuten parhaiten sopiva ratkaisu. Yleensäottaen ei ole mitenkään harvinaista, että lavalla näytelmän kohtaus elää lopulta hieman erilaisena kuin alunperin tekstissä.

Kaikkiaan illan harjoituksessa käydään läpi neljää eri kohtausta. Yhden niistä kuka tahansa maallikkokin - kuten minä - tunnistaa tanssiksi, muissa on kyse muunlaisesta koreografisesta liikkeestä. Tanssikohtauksessa tanssitaan valssia. Hannu Lintukosken ja Jukka-Pekka Mikkosen parityöskentelystä ei kyllä ihan tiedä, onko kyseessä valssi, kädenvääntö vai paini - Sami Ulmanen pakenee livakasti alta pois!

Jalalla koreaksi. Eikun koreasti.
(Kuva harjoituksista, joissa lavastus on keskeneräinen.)

Kun harjoituksessa muistellaan, miten aiemmin tietty asia on tehty esimerkiksi vaihtojen suhteen, näyttämömestarin plari (eli käsikirjoituskopio) on tärkeä. Siihen merkitään lavasteisiin ja lavaan liittyvät muistiinpanot.

Harjoituksen tauolla ehdin jututtaa ohjaaja Sakkea. Näytelmän pohjana oleva romaani ja siitä tehty käsikirjoitus ovat siis Pirjo Hassisen käsialaa. Ovatko Sakke ja Pirjo tehneet paljon yhteistyötä? Sakke kertoo, että yhteistyö on tehty tekstin työstämisvaiheessa. Ensimmäinen versio oli yksin Pirjon tekemä, Sakke on antanut siihen palautetta ja myös muokannut tekstiä. Lukuharjoituksessa Pirjo oli mukana, sen jälkeen pallo on täysin työryhmällä. Pirjo ei ole käynyt harjoituksissa, vaan tulee vasta ensi-iltaan. Tekstin sisältö on siis täysin Pirjon. Saken kädenjälki näkyy ohjauksessa sekä dramaturgin ammattitaitona tekstin sovittamisessa näyttämölle; mitä kannattaa valita mukaan, miten teksti rakennetaan näytelmäksi. Sakke on poistanut joitakin kohtauksia, yhdistänyt henkilöitä ja tehnyt muita käytännön sanelemia muokkauksia. Näytelmän pitää aueta katsojalle ilman kirjan lukemista. Tämä on Saken mukaan haastava laji; saada näytelmä kertomaan mitä pitäisi ilman, että on tietävinään kirjan tarjoamaa laajempaa tarinaa - käyttäen teatterin keinoja ja huomioiden teatterin mahdollisuudet ja rajoitukset.

Jukkiksen repliikki vetää vakavaksi.
(Kuva harjoituksista, joissa lavastus on keskeneräinen.)

Harjoitusprosessissa on Saken mukaan ollut kivaa ja luovaa menoa heittäytyvän työryhmän kanssa. Prosessiin on kuulunut myös normaalia "perusriesaa" kuten sairasteluja, mutta perusfiilis on "hyvä kreisi energia". Parit on Saken kuudes ohjaus Jyväskylän kaupunginteatteriin. Hän on tehnyt ohjauksia moniin eri teattereihin. Sakke kertoo, että eri paikoissa on erilainen perusmeininki - kaikkialla ei ole yhtä kivaa ja tervetullut olo kuin Jyväskylässä. "Täällä ei ole hierarkkista hapatusta, vaan työskentely on mutkatonta ja helppoa. Reikäpäähuumori on tämän teatterin erityinen luonteenpiirre!" Sakke kiittelee.

Entä onko ohjaajan kannalta eroa, ovatko näyttelijät ennestään tuttuja vai uusia tuttavuuksia? Hannu Lintukoski on ollut mukana kaikissa Saken ohjauksissa Jyväskylän kaupunginteatterissa. Parit-näytelmän kahdestatoista näyttelijästä neljän kanssa Sakke on tehnyt ennenkin töitä. Sakke kertoo, että kun tulee uuteen teatteriin, uuteen työryhmään, ensimmäisten viikkojen aikana tunnustellaan luottamuksen lunastamista puolin ja toisin. Tuttujen tekijöiden kanssa voi ikäänkuin jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin.

Näin notkeasti Sami taipuu kun Asko taivuttaa.
(Kuva harjoituksista, joissa lavastus on keskeneräinen.)

Kun harjoitusprosessin aikaisesta sairaustelusta tulee puhe, kysyn, mitä sitten tehdään kun ohjaaja on poissa. Sakke joutui edellisellä viikolla olemaan muutaman päivän pois. Tuolloin harjoituksissa oli lavastajan johdolla treenattu näyttökuvia ja vaihtoja. Kuiskaaja oli harjoittanut tekstiä, koreografi koreografioita. Tällainen ohjaajan lyhyt poissaolo ei vielä aiheuta ongelmia tässä vaiheessa, mutta paljon riippuu ohjaajasta ja harjoitusten vaiheesta. Sakke miettii, että esimerkiksi viime vaiheen valmistavia ja pääharjoituksia voisi pakkotilanteessa ehkä videoida ja ohjaaja antaisi kommentteja tallenteiden perusteella - jos ei ole pahasti sairaana. (Olen myös kuullut, että jonkun muun näytelmän - ja eri ohjaajan - harjoituksissa on käytetty videoneuvottelua, mutta se on melko kankeaa; teatterin ideahan on nimenomaan olla elävää ja hengittävää.) Mutta tietysti myös teatterilaisilla on oikeus sairastaa rauhassa levossa jos tilanne sitä vaatii; esimerkiksi eristystä edellyttävä korona-altistus tai oireeton korona on ihan eri asia kuin joku rajuoireisempi sairastaminen. Viime kädessä ohjaajan pidemmän sairauspoissaolon vuoksi pitää järjestää lisää harjoitusaikaa ja siirtää ensi-illan ajankohtaa.

Laulukuoro ja hanuristi.
(Kuva harjoituksista, joissa lavastus on keskeneräinen.)

Harjoituksen jälkeen luin Parit-näytelmän koko käsikirjoituksen. Siinä avautuu sellainen draamallinen tarina kuin näytelmän kuvauksen perusteella ajattelinkin. Sakkekin kertoi, että näytelmän ensimmäinen puoliaika on humoristisempi, toinen draamallisesti vakavampi. Myös harjoituksessa näkemäni kohtaukset - jotka kaikki ovat ensimmäiseltä puoliajalta - uppoavat luontevasti kerrontaan. On mielenkiintoista päästä näkemään, millainen näytelmä on kun sen näen seuraavan kerran - ja ensi-illassa!

Parit-näytelmän kantaesitysensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 28. tammikuuta 2023. Näytelmä teatterin sivuilla (linkki).

---