Parit (ensi-ilta)

Eilen lauantaina 28.1. Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä sai kantaesitysensi-iltansa näytelmä Parit. Se on jyväskyläläisen kirjailija Pirjo Hassisen kirjoittama, pohjautuen hänen samannimiseen romaaniinsa. Parit on Hassisen esikoisnäytelmä. Teoksen on ohjannut Sakari Hokkanen.

Parit kertoo elämästä monessa sukupolvessa. Painopisteenä, kulmakivenä tapahtumissa on rakkaus, joka näyttäytyy monenlaisissa ilmenemismuodoissa. Läheskään aina kyse ei ole romanttisesta rakkaudesta - eikä onnellisesta. Ylitsevuotava rakkaus voi myös käydä raskaaksi. Omistamisenhalu voi naamioitua rakkaudeksi. Eikä kiinteä parisuhdekaan välttämättä toteudu hänen kanssaan, jota haluaisi rakastaa romanttisessa mielessä. Rakkaus voi antaa paljon, mutta myös vaatia paljon. Elämä koettelee, ihminen tekee parhaansa selviytyäkseen.

Jussi-Petteri Peräinen (Heimo Karppinen), Elina Saarela (Leena Tuovinen) ja Taina Reponen (ylihoitaja Annala).
Kuva: Jiri Halttunen

Sakari Hokkasen ohjaus on lämminhenkinen, pilke silmäkulmassa ihmistä ymmärtävä. Mukaan mahtuu myös draamaa hilpeästi rikkovia hetkiä kuten kaupungin kermaan kuuluvan herran ja papukaijan tanssinumero tai arvokkaat jyväskyläläisrouvat. Tarina etenee jouhevasti, mutta asioiden äärelle myös tyynnytään.

Kaikki näyttelijät tekevät hyvää työtä rooleihinsa paneutuneena. Monilla on useitakin rooleja - useampia kuin mitä tässä mainitsen - mutta roolihahmot on eroteltu toisistaan niin, että ainakaan näyttelijöistä johtuvia sekaannuksia ei tule. Tarinan päähenkilönä, Leena Tuovisena, nähdään Elina Saarela. Saarela esittää osuvasti 17-vuotiasta Leenaa, jonka elämässä tapahtuu monia mullistuksia lyhyellä ajalla. Nuori Leena käsittelee näitä asioita parhaansa mukaan. Saarelan roolityössä näkyvät hienosti yhtäaikaa varhainen aikuistuminen sekä teini-iän ehdottomuus ja ailahtelu. Näytelmän loppupuolella vanhaa Leenaa esittää Anneli Karppinen. Karppinen lataa Leenaansa arvokkuutta sekä pitkän elämän tuomaa laveaa näkemystä ja ymmärrystä.

Elina Saarela (Leena Tuovinen) ja Jussi-Petteri Peräinen (Heino Karppinen).
Kuva: Jiri Halttunen

Anna Ackerman tekee uskottavan roolityön Leenan äitinä, Minnana, jota kalvavat sekä tuberkuloosi että huoli tyttären tulevaisuudesta. Hannu Lintukoski on Alfred Grahn, arvonsa tunteva kaupungin silmäätekevä mutta myös Leenan lempeä, jos kohta vaativakin setä. Eräässä toisessa roolissaan Lintukoski pääsee esittelemään näyttävästi painiheitto-osaamistaan! Anna-Maija Oka esittää osuvasti hienostorouva Maria Grahnia, joka ristiriitaisin tuntein yrittää pitää kasassa sekä perhettä että kulissia.

Anna Ackerman (Minna Tuovinen) ja Elina Saarela (Leena Tuovinen).
Kuva: Jiri Halttunen

Taina Reponen pääsee jälleen käyttämään pistämätöntä kykyään hauskuuttaa yleisöä sinänsä vakavamielisessä roolissa ylihoitaja Annalana. Myös hänen taloudenhoitaja Helminsä on mainio hahmo. Jussi-Petteri Peräinen luo kuvan autokoulun opettaja Heino Karppisesta, joka on pystypäisesti oma itsensä myös yhteiskunnallisesti ylemmäksi arvotettujen seurassa. Paavo Honkimäki tekee erittäin sympaattisen roolin Kinkomaan tuberkuloosisairaalan talonmies Seppona - pienet eleet ja katseet Sepon ja Minnan (Anna Ackerman) välillä ovat ujoudessaan ja toiveikkuudessaan suloisen herkkiä. Honkimäki on myös ilahduttavan arvonsatunteva papukaija Pietari!

Paavo Honkimäki (Seppo) ja Anna Ackerman (Minna Tuovinen).
Kuva: Jiri Halttunen

Asko Vaarala tekee onnistuneen roolityön Werner Grahnina, varakkaan ja yhteiskunnallisesti arvostetun perheen mustalammaspoikana, jonka osa odotusten puristuksessa ja oman itsensä vietävänä ei ole helppo. Sami Ulmanen Akseli Pitkäsen roolissa pääsee revittelemään enemmän kuin moni muu - Pitkästä eivät käyttäytymisnormit pidättele. Pitkäsen "taidesikermä" saakin yleisöltä iloista kannustusta Ulmasen tosiaan heittäytyessä tekemiseensä.

Asko Vaarala (Werner Grahn) ja Sami Ulmanen (Akseli Pitkänen).
Kuva: Jiri Halttunen

Jukka-Pekka Mikkonen on uskottavan tyly ylilääkäri Hiekkamaa - ja yhtälailla uskottavan itsekeskeinen, katkeroituva, mustasukkainen Olli Grahn. Miko Petteri Jaakkola asettuu hyvin asemaansa hieman syrjäänjäävänä lehtori Nurmena. Jaakkola on myös luonteva Marko Tuhkala, aviomies ja vaimonsa isoäidin ystävä. Parit sisältää ihastuttavia joukkokohtauksia, kuten alkupuolella nähtävä lystikäs satamanäkymä, jossa tapahtuu vaikka mitä, sekä Leenan korttia sanoittava "rakkauskuoro" ihanine ilmeineen.

Miko Petteri Jaakkola (Marko) ja Anneli Karppinen (Leena Grahn).
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän puvustuksen on suunnitellut Maarit Kalmakurki. Puvustus on eri aikakausilla hyvin ajan hengessä kiinni. Myös luokkaerot tulevat näkyviin - alleviivaamatta mutta selkeästi. 30-luvun pukeutuminen on asiallista ja viehättävää. 70-luvun lapsena muistan itsekin kasarimuodin (oli minullakin neonvärisiä vaatteita), mutta kylläpä se näyttää hymyilyttävältä nykyajasta käsin katsottuna! Nykyajan asuista on yllättävän vaikea sanoa mitään - paitsi että toki ne tunnistaa nykyajaksi. Roolihahmojen ulkoisessa olemuksessa Suvi Taipaleen suunnittelemat kampaukset ja maskeeraukset luovat onnistuneesti osaltaan niin hahmoja kuin ajankuvaakin - paljon myös hahmojen ikää ja terveydentilaa.

Keskellä Jukka-Pekka Mikkonen (Olli Grahn) sekä discoväkeä Raatikellarissa.
Kuva: Jiri Halttunen

Parien lavastuksen on suunnitellut Katariina Kirjavainen. Lavastus on ilmava ja eri elementein muunneltavissa. Jotkut elementit - ehkä parhaana esimerkkinä auto - ovat hyvinkin realistisia ja konkreettisia, toiset - kuten portaikko - taas muuntuvat moneksi tilanteen ja katsojan mielleyhtymien mukaan.

Hyvin olennainen osa lavanäkymiä ovat Antti Silvennoisen suunnittelemat projisoinnit, joissa erityisesti vanha - ja uudempikin - Jyväskylä pääsee kauniisti esille. Valokuvaprojisointien olisin tosin välillä toivonut tulevan hieman voimakkaammin, kirkkaampana näkyville.

Näkymiä ja tapahtumia täydentää, sävyttää ja kohdentaa onnistuneesti Japo Granlundin suunnittelema valaistus. Mika Filpuksen äänisuunnittelu täyteläistää esitystä.

Paavo Honkimäki (Pietari-papukaija), Anna-Maija Oka (Maria Grahn), Hannu Lintukoski, Miko Petteri Jaakkola ja Jukka-Pekka Mikkonen (jyväskyläläisiä rouvia).
Kuva: Jiri Halttunen

Näytelmän koreografina Terhi Kuokkanen on päässyt tekemään niin tanssillisia kohtauksia kuin muutakin liikettä. Hän on saanut mukaan mukavasti sekä hulluttelua että "kunnolla olemista".

Paikallinen historia on tärkeä ja luonteva osa Pareja. Se tulee esiin paitsi em. kuvaprojisoinneissa, myös dialogissa; puheessa vilahtelevat tutut maamerkit, kadunnimet ja paikat. Pitkään Jyvässeudulla asuneet löytävät kuvista varmasti paljon tuttua.

Anneli Karppinen (Leena Grahn), Miko Petteri Jaakkola (Marko), Anna-Maija Oka (Aino Grahn), Jukka-Pekka Mikkonen (Olli Grahn), Hannu Lintukoski ja Taina Reponen (Tarja Grahn) sekä selin Paavo Honkimäki ja Jussi-Petteri Peräinen.
Kuva: Jiri Halttunen

Seuranani ensi-illassa minulla olivat parisuhdemies sekä ikääntyvä äitini. Äiti ihasteli sitä, miten taidokkaasti kaikki oli tehty, miten näyttelijät heittäytyivät rooleihinsa. Hän arvosti huumorin ja vakavuuden vaihtelua sekä vaikuttui tunteiden moninaisuudesta. Äiti kiinnitti huomiota myös siihen, miten hyvin vanhat kuvat kertovat Jyväskylän muutoksesta vuosien varrella. Parisuhdemies piti erityisesti toisesta puoliajasta, jossa hänen mielestään oli parempi tempo. Hän koki myös, että toinen puoliaika summasi ensimmäisen ihmissuhteita.

Yleisö vaikutti pitävän näkemästään. Välillä naureskeltiin herseästi, välillä oltiin keskittyneen vakavana. Muutamia väliaplodeja kuultiin, ja loppuaplodit huutoineen olivat innokkaat.

Kaiken kaikkiaan Parit on hyvin monitahoinen, useita elämiä summaava, humoristinen (välillä kitkerälläkin tavalla), koskettava, taitavasti ihmisiä kuvaava, ajankohtainen, syvällinen, tunnelmissaan vaihteleva, kiehtova, vahvasti tarinallinen teos, joka on tehty huolella, taidolla ja rakkaudella. Ja tietysti se on myös merkittävä keskisuomalainen kulttuuriteko!

Suvi Taipale (parantolan hoitaja) ja Elina Saarela (Leena Tuovinen).
Kuva: Jiri Halttunen

Parit Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---