Seminaarinmäen nukketeatterifestivaali

Suomalaisen nukketeatterin päivänä, lauantaina 11.2. lähdin kokemaan Jyväskylässä järjestettyä Seminaarinmäen nukketeatterifestivaalia saatuani kutsun festivaalin kuraattorina ja järjestäjänä emännöivältä nukketeatteritaiteilija Elina Lajuselta. Aikaisempi kokemukseni aikuisille suunnatusta nukketeatterista on hyvin vähäistä - lähinnä tulee mieleen Tampereen Työväen Teatterissa syksyllä näkeväni Berliinin taivaan alla, josta osa kerronnasta oli toteutettu nukketeatterin keinoin. Kolmipäiväisen festivaalin tarjonnasta katsoin kaksi otosta; lauantaina iltapäivällä Villa Ranassa nähdyn esityksen Yksin ihminen sekä illalla Vakiopaineessa esitetyn näytelmän Ariadne - a Mess. Seuranani molemmissa oli parisuhdemies.

Tehdas Teatteri: Yksin ihminen

Yksin ihminen oli parituntinen scifi-näytelmä, joka koostui ihmisten näyttelemistä osista sekä heidän nukettamistaan osioista. Käsikirjoitus ja ohjaus on Maiju Tainion, dramaturgina on toiminut Pia Kalenius. Lavalla nähtiin Alma Rajala, Tella Vahala ja Timo Väntsi.

Kuva: Jussi Virkkumaa

Ihmisnäyttelijöiden tarinassa valmistettiin elokuvaa, jonka tarina kerrottiin nukketeatterina. Pidin molemmista ilmaisumuodoista. Näyttelijät tekivät hyvää työtä sekä näyttelijöinä että nukettajina. Nukein kerrottu tarina tulevaisuuden Turusta - tarkemmin ottaen vuodesta 2189 - oli yllättävänkin koskettava ja inhimillinen; dystopia, joissa on aina oma synkkä viehätyksensä, ajatus siitä, millaiseksi tulevaisuus muodostuu ja miten mahdollisten uhkakuvien kanssa selviydytään - tai ei selviydytä.

Kuva: Jussi Virkkumaa

Jenni Rutasen valmistamissa nukeissa oli sekä ulkoisesti että niille annetuilta rooleiltaan monenlaisia hahmoja ihmisistä robotteihin. Osa hyvinkin sympaattisia, osa nöyriksi pakotettuja, osa itsekkäitä kuten vain ihmiset osaavat olla. Scifi-nukeissa ja niiden taustatarinoissa oli sellaista mielikuvituksellisuutta, joka aina kiehtoo minua. Yhtenä esimerkkinä villiintyneet, mereen karanneet uivat robotit - lieneekö siinä citykanien tulevaisuuden vastine?

Nukketeatterin katsojanoviisina en osaa sanoa, kuinka yleisiä käytetyt tehokeinot olivat, mutta pidin kovasti esimerkiksi kohtauksesta, jossa nukkehahmo vaelteli ja hänen etäisyyttään maisemassa konkretisoitiin käyttämällä isompia ja pienempiä nukkeja. Pieni nukke on tietysti kauempana ja myös hänen äänensä kuuluu vaimeampana.

Kuva: Jussi Virkkumaa

Näytelmän lavastusta käytettiin kekseliäästi niin, että samat lavasteet toimivat sekä ihmisille että nukeille - tietenkin eri ympäristönä ja eri mittakaavassa. Lavastuksen on suunnitellut Johanna Latvala. Jarkko Forsmanin suunnittelema valaistus oli hyvin olennainen osa näytelmää; ihmisnäyttelijöiden kohdalla yleisemmillä valotilanteilla, nukkien maailmassa hyvinkin olennaisesti näkymää rajaten, kirkastaen ja sävyttäen. Hannu Seppälän äänisuunnittelu täydensi kerrontaa onnistuneesti.

Yksin ihminen sai hyvin reippaat loppuaplodit ja esityksen aikanakin yleisö tuntui elävän tarinassa innokkaasti mukana.

Kuuma Ankanpoikanen: Ariadne - a Mess

Toisena esityksenä näimme Ariadne - a Mess -näytelmän, jonka ensi-ilta on vasta tulossa mutta josta nähtiin work in progress -esitys, eli näytelmää ollaan työstämässä lopulliseen muotoonsa. Esittäjänä oli Merja Pöyhönen, joka vastaa myös konseptista, käsikirjoituksesta, nukenrakennuksesta, äänisuunnittelusta ja tuotannosta. Tässäkin tarinassa esiintyminen jakautui ihmisen sekä hänen nukettamiensa hahmojen välillä. Esitys oli englanninkielinen.

Kuva: Milica Dencovic

Pöyhönen on hyvin ilmeikäs esiintyjä - sekä näyttelijänä että nukettajana. Villalangasta valmistetut nuket liittyivät oivaltavasti Kreikan taruston Ariadnen kuuluisaan lankakerään, jonka avulla löytyi ulospääsy Minotauroksen labyrintista. Ariadnen vanhemmat ovat valmiimpia, huolitellumpia nukkeja, nuori Ariadne itse vielä keskeneräinen - ja osa hahmoista lähinnä pelkkää lankasotkua. Myös rekvisiitta oli kekseliästä; esimerkiksi labyrintin kartta saattoi muuttua hetkessä henkilöhahmoksi.

Esityksessä oli paljon huumoria sekä itseironiaa, johon aika moni suomalainen voinee ainakin jollain tavalla samaistua. Jo ennen esitystä Pöyhönen tokaisi "voitte nyt jutella ihan vapaasti siinä katsomossa" mikä on ilmeisen toimiva keino hiljentää suomalaiset naurahdusten kera.

Myös Ariadnen tarinassa yleisö eli mukana nauraen ja antaen iloiset loppuaplodit.

 * * * * * *

Seuranani ollut parisuhdemies piti etenkin Ariadne - a Mess -esityksestä, sen kerronnasta ja huumorista. Yksin ihminen -esityksessä häntä viehätti vuoden 1989 Berliinin ajankuva tiukan hallinnon otteessa.

Seminaarinmäen nukketeatterifestivaalin sivut ovat edelleen auki, joten kiinnostuneet voivat tutkailla aihetta lisää sieltä (linkki).

---