Liisa Ihmemaassa (ensi-ilta)
KKV:n ohjeistuksen mukaan mainittakoon, että sain lipun Jyväskylän kaupunginteatterilta - kiitos siitä!
Esittämäni mielipiteet ovat kuitenkin omiani, eivät maksettuja.
"Mikä on tämä Ihmemaa?!" kajahtaa Joonas Outakosken säveltämä ja sanoittama laulu. Ja ihmeellinen se todella on, tämä fantasiaspektaakkeli, Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 21. marraskuuta ensi-iltansa saanut Liisa Ihmemaassa. Klassikkosadut Liisa Ihmemaassa sekä Liisa Peilimaassa on alunperin kirjoittanut Lewis Caroll, ja niiden pohjalta tämän näytelmän käsikirjoituksen on luonut Sakari Hokkanen, joka on myös ohjannut tämän tuotannon.
![]() |
| Jukka-Pekka Mikkonen ja Annika Junno. Kuva: Jiri Halttunen |
Hokkanen on poiminut käsikirjoitukseensa sopivan valikoiman Ihmemaan ja Peilimaan tapahtumia sekä hahmoja valikoiden siten, että esityksessä on oma särmänsä, mutta pelottava se ei ole - jännittävä hetkittäin. Hokkaselle tyypilliseen tapaan mukana on runsaasti huumoria eri-ikäisille; jotkut jutut osuvat selvästi aikuisiin, mutta mitään lapsille sopimatonta mukana ei tietenkään ole. Sen sijaan on paikallista puhetta Jyväääskylääästä, iskävitsejä, ajankohtaisia piikkejä kuten puhelinten lumo, meemiviittauksia, laulunpätkiä... Tunnistajat tunnistaa, ja jos jotain menee ohi, se ei haittaa tarinan seuraamista. Näytelmästä on nostettu esiin ennen kaikkea sen visuaalinen näyttävyys, mutta on siinä myös paljon aineetonta sisältöä; ystävyyttä, ystävällisyyttä, iloa, empatiaa, rohkeutta, itsensä löytämistä ja itsestään kiinni pitämistä.
Rakenteellisesti näytelmän ensimmäinen puoliaika sisältää paljon hahmojen esittelyä, jolloin kohtaukset ovat löyhemmin kiinni toisissaan - näinhän kirjakin etenee. Toinen puoliaika on tiiviimpää, yhtenäisempää seikkailua. Teatterin taikaa, hämmällisyyttä ja loisteliasta näyttävyyttä on kuitenkin tasaisesti piripintaan koko näytelmän ajan. Tarina on tuttu mutta kuitenkin kiehtova, ihanasti sekopäinen mutta ei sekava.
![]() |
| Elina Saarela, Annika Junno ja Miika Laakso. Kuva: Jiri Halttunen |
Visuaalisesti Liisa Ihmemaassa on aivan omaa luokkaansa. Toteutuksessa on käytetty sellaisia teknisiä ratkaisuja, joita ei Suomessa ole ennen nähty, kuten pelimaailmasta tuttuja digitaalisia hahmoja, jotka mahdollistavat aivan uudenlaisia näkymiä lavalla - mukaanlukien digihahmojen ja elävien näyttelijöiden vuorovaikutuksen. Kyseiset hahmot taas tekevät asioita, joita muuten olisi huomattavan haastavaa toteuttaa, mutta joita ilman Ihmemaa jäisi vaillinaiseksi. Yhtä lailla kuitenkin myös perinteiset teatterin visuaalisen taian luomisen elementit ovat arvossaan; puvustus, naamiointi, lavastus, valot... Sanonnan mukaan vanha konsti on parempi kuin pussillinen uusia, mutta tässä sekä uudet että vanhat konstit toimivat mainiosti yhteen täydentäen toinen toistaan. Paljon puhuttu digitalisaatio puolustaa paikkaansa, mutta ei nouse itsetarkoitukselliseksi saati pääosaan. Selkeimpiä digitalisaation käyttökohtia on Irvikissan hahmo, joka on toteutettu liikkeenkaappauspuvun avulla; se yllään näyttelijä Miika Laakso on näytellyt Irvikissan osan sekä esittänyt kissan repliikit. Toinen erityisen näyttävä hetki on Herttakuningattaren marssi (roolissa Piia Mannisenmäki, joka tekee muutenkin sopivan mahtipontista työtä). Eivätkä nämäkään herkut tähän lopu, mutta ei nyt kaikkea kerrota!
![]() |
| Digitaalihahmo Irvikissa ja Annika Junno. Kuva: Jiri Halttunen |
Digihahmot on luotu yhteistyössä Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu XAMKin pelisuunnittelun opiskelijoiden kanssa. Animaatiosuunnittelun takana ovat Jyri Jaatinen ja Dziugas Vasiliauskas, hahmojen suunnittelua on johtanut muotoilun yliopettaja Maarit Kalmakurki.
Kalmakurki on suunnitellut myös näytelmän puvustuksen, joka on kertakaikkista teatterin juhlaa! Vaikka Liisa itsessään on tämän meidän tylsemmän Tavallismaamme hahmo (toki onnistunut sinänsä), hänen kohtaamansa Ihmemaan hahmot ovat järjestään riemastuttavia, ihastuttavia taidonnäytteitä - tässä kohtaa aplodit myös puvusta on väelle pukujen toteutuksesta! Samaa värikästä, leikittelevää taidokkuutta tarjoavat myös hahmojen naamioinnit, jotka on suunnitellut Niina Vattulainen.
![]() |
| Edessä Saara Mänttäri. Kuva: Jiri Halttunen |
Uudistetun teatterin uudistuneesta tekniikasta otetaan ilo irti; pyörönäyttämö tarjoaa omanlaisiaan näkymien vaihtoja, nostimet muokkaavat maisemaa, Liisaa lennätetään ja PepperScrim (eli lähes läpinäkyvä "väliverho", johon voidaan projisoida kuvaa) on digitaalisten hahmojen edellytys.
Lavastus (suunnittelu Katariina Kirjavainen) videoprojisoinnit (suunnittelu Antti Silvennoinen) ja valaistus (suunnittelu Japo Granlund) kulkevat erottamattomasti käsi kädessä. Tapahtumapaikat ovat vaihtelevia ja monipuolisia, ja niitä luodaan erilaisin elementein. On tavallismaan tavallista makuuhuonetta, ihmeellistä puutarhaa, metsää, teekutsuja... Vaikka mitä! Yksi oivaltavasti luotu tila on myös oikeussali, joka koostuu saumattomasti toisiinsa sulautuen osin konkreettisista lavaste-elementeistä, osin projisoidusta taustakuvasta. Niissä kohtauksissa, joissa PepperScrim on käytössä, on omanlaisensa haasteet valaistukselle, jotta sekä konkreettiset että digitaaliset hahmot tulevat kunnolla näkyviin. Hienoinen hämäryys luo kuitenkin myös tilanteisiin sopivaa mystiikan tuntua.
![]() |
| Kuva: Jiri Halttunen |
Näytelmän sävellykset, musiikin tuotanto ja johto sekä äänisuunnittelu ovat Joonas Outakosken käsialaa. Äänimaailma elää maisemassa ja elävöittää kokemusta monenlaisin lisukkein ja korostuksin - musiikkikappaleet soivat hiljaa taustalla, metsä elää ja ääntelehti. Esimerkiksi Ajan ääni on huomattavan erilainen ennen ja jälkeen tiettyjen tapahtumien - minkä, sitä en kerro. Juuri tätä esitystä varten sävelletyt laulut soivat komeasti ja svengaavat niin, että pakkohan siinä on jalalla mukana teputtaa. Aivan erityisesti mieleen jää Mikä on tämä Ihmemaa, joskin myös Maalataan vetää mukaansa.
![]() |
| Jouni Salo, Asko Vaarala, Markus Virtanen ja Saara Jokiaho. Kuva: Jiri Halttunen |
Sekä kappaleiden tanssit että muut koregrafioidut likkkumiset on luonut koreografi Elina Wuethrich. Joukkokohtaukset ovat näyttäviä, kauniita ja monipuolisia, ja isosta joukosta otetaan ilo irti. Liisalla on usein soolonsa, joka painottaa kulloisiakin tapahtumia.
Kaiken visuaalisen häikäisyn keskellä näytelmän sielu ja sydän on kuitenkin innostunut, heittäytyvä, taitava näyttelijäntyö, joka hehkuu jokaisesta roolihahmosta. Näyttelijäjoukko on suuri, ja kaikki tekevät oivallista työtä upean yhteisen kokonaisuuden eteen. Jo hyvin alkuvaiheessa tapahtuva Liisojen monistuminen antaa ensi silmäyksen siihen, miten muhkealla joukolla tätä esitetään.
![]() |
| Kuva: Jiri Halttunen |
Suloinen ja taitava Annika Junno on loistava valinta Liisan rooliin! Hän tekee Liisastaan yhtä aikaa herttaisen ja empaattisen, mutta myös itseään kunnioittavan ja puolustavan aktiivisen toimijan. Liisa ei tyydy vain katselemaan sivusta, vaan lähtee aina mukaan toimintaan ja tanssiin. Kerrassaan oivallinen roolimalli tämän päivän tytöille tai lapsille ja nuorille ylipäätään! Junno liikkuu eloisasti, tanssii kauniisti ja laulaa nimiroolin arvoisesti. Hän on ilmeikäs, energinen ja iloinen. Samanaikaisesti hän on selkeästi Tavallismaan hahmo.
![]() |
| Keskellä Paavo Honkimäki ja Annika Junno. Kuva: Jiri Halttunen |
Jukka-Pekka Mikkosen Valkoinen kani on hauskan tärkeilevä, ajoittain hieman omassa kuplassaan elävä olento, jolla on myös tärkeä tehtävä saatella katsojia tarinan maailmaan. Kanin ulkoinen olemus on kaikessa keikarimaisessa loistokkuudessaan ilo silmälle, ja Mikkonen kantaa koko komeuden tyylikkäästi.
Paavo Honkimäen Hassu hatuntekijä on suorastaan ryöpsähtelevän innokas hahmo saadessaan toteuttaa itseään. Honkimesta näkee, miten hän rakastaa tehdä tätä hahmoa, ja heittäytyy siihen koko osaamisellaan ja innollaan. Honkimäellä on myös pienempi, vaan ei vähäinen, rooli eläväisenä Pöytänä, joka oli yksi seuranani olleen parisuhdemiehen lempihahmoista.
Jouni Salon esittämä Toukka on yksi hulvattomimmista hahmoista nelikätisenä ja -jalkaisena sekä loistavasti puettuna ja maskeerattuna. (Niin vaikuttavaa kuin Salon näyttelijäosaaminen onkin, uusien raajojen kasvattaminen hänen taitoihinsa ei kuitenkaan kuulu, vaan toukan peräpäänä häärii Markus Virtanen.)
![]() |
| Annika Junno ja Jouni Salo. Kuva: Jiri Halttunen |
Hahmoista voisi nostaa esiin jokaisen! Asko Vaaralan Kumpi ja Markus Virtasen Kampi ovat synkronoitu huumorikaksikko, jonka leveät hymyt eivät hyydy missään vaiheessa. Hannu Lintukosken Kalpakonna iski aivan erityisesti muutamiin aikuisiin sekä pukunsa että murteensa puolesta. Jussi-Petteri Peräisen riehakkaasti pompahteleva Taikasieni on hyvin reipas ilmestys. Saara Jokiahon Herttaseiska svengaa ja saa käyttää ääntään reippaasti laulussaan. Paula Honkimäen uninen hiiri pinnistää hyvään vauhtiin aina herätessään. Anneli Karppoisen kauniissa, naisellisessa Tiikerililjassa on vaaran tuntua. Saara Mänttärin Herttajätkä on ulkoisesti herttainen mutta sisäisesti kaikkea muuta. Näyttelijäpariskunta Miika Laakso ja Elina Saarela (jotka esittävät Aino A:ssa Aallon pariskuntaa - blog.huom) esittää tässä Liisan vanhempia sekä siilien "taistelupari" joista erityisesti Miikan siili on hyvin hilpeyttä herättävä. Eikä tässä vielä kaikki - ihan kaikki kyllä kannattaa nähdä näyttämöllä!
![]() |
| Asko Vaarala, Annika Junno ja Markus Virtanen. Kuva: Jiri Halttunen |
Yksi esityksen uhkeimmista - ja sikäli näytelmää hyvin kuvaavimmista - kohtauksista on Liisan ja kukkien tapaaminen. Siinä on niin valtavasti nähtävää ja kuultavaa kukkien puvuissa, liikkumisessa, esittäytymisissä, laulussa sekä Liisan osuudessa, että ei sitä kerralla pysty edes omaksumaan. Kukkapuvuissa on loistavia oivalluksia, kuten Saara Jokiahon kennoinen, muuntuva daaliapuku - kuin luotu viekottelevaan keimailuun jota Jokiaho ilmentää - sekä monet muut näyttävät puvut. Toisaalta kohtauksessa on myös hyvin vahva sisältö ja sanoma jokaisen omasta arvosta.
![]() |
| Kuva: Jiri Halttunen |
Kun lopulta on sitten aika jättää Ihmemaa taakse, iskee yllättävän voimakas kaiho päästä takaisin tuohon värikkääseen, kiehtovaan, kummalliseen maailmaan. Voimakkaasti ovat mukana eläneet muutkin katsojat, ainakin riehakkaista aplodeista ja kannatuskiljunnoista päätellen. Joitakin kohtauksia palkittiin jo väliaplodeinkin. Lähettyvilläni istui joitakin lapsikatsojia, mutta yhdenkään heistä en huomannut vaikuttavan pitkästyneeltä - kaikki seurasivat näyttämön tapahtumia aivan lumoutuneena eläytyen.
![]() |
| Edessä Annika Junno. Kuva: Jiri Halttunen |
Näin monipuolisen taitavaa, mahtavaa, näyttävää, säteilevää, riemukasta spektaakkelia on ilo suositella katsojille ikään iästä riippumatta! Menkää, sillä tällaista runsaudensarvea ei todellakaan ole kovin usein tarjolla!
Liisa Ihmemaassa -näytelmä Jyväskylän kaupunginteatterin sivuilla (linkki). Liput myynnissä kevääseen saakka.












Kommentit
Lähetä kommentti