Eturivin kuningattaren blogi

(Jutun otsikko sai alkunsa siitä, kun harkoissa naljailtiin niin lavalla kuin katsomossakin sitä, miten kirkasta ja selkeää kaikki on, ei yhtään sekavaa tai sumuista. Ihan erityisesti kuulema ohjaajan selostukset ovat aina kirkkaan selkeitä. ;) ) Pääsin seuraamaan Kohtauksia eräästä avioliitosta -näytelmän harjoituksia. Kyseessä on Ingmar Bergmanin kirjoittama ja Hilkka-Liisa "Hili" Iivanaisen ohjaama draama, jossa näyttelevät Hegy Tuusvuori ja Henri Halkola. Näytelmän harjoituskausi on vasta melko alkuvaiheessaan. Lavastus ja puvustus ovat suurinpiirtein olemassa, mutta molemmissa on vielä paljon tarkennettavaa. Ennen varsinaisen harjoituksen alkua jutellaan puvustuksesta. Hegy sovittaa ja esittelee Hilille sekä puvustus- ja lavastussuunnittelija Karmo Mendelle tämän valitsemia vaatteita. Tämäniltaisen harjoituksen osuus näytelmässä sijoittuu noin puoleenväliin näytelmän kulkua. Aluksi Hili antaa pari repliikkimuutosta sekä muitakin ohjeita ja tarkennuksia, joita ty

Kävin jälleen katsomassa Phantom - Pariisin oopperan kummitus -musikaalin. Edellisestä kerrasta oli kulunut reilut pari kuukautta. Musikaali on tietysti toiselta sama, mutta huomasin myös pieniä muutoksia; joihinkin kohtiin on tullut lisää eläväisyyttä, pieniä eleitä tai muuta vastaavaa. Riku Pelo (Erik) ja Saara Jokiaho (Christine). Kuva: Jiri Halttunen Tällä kertaa istuin rivillä 8, josta kokonaisuuden näkee varsin optimaalisesti. Kiinnitin ihan eri malliin huomiota muunmuassa siihen, miten hienosti joissakin kohtauksissa käytetään lavan takaosassa olevaan kangasta varjokuvien luomiseen. Esimerkiksi kummitus kierreportaissa on vakuuttava näky! Saara Jokiaho (Christine) ja Heikki Niininen (Oberon). Kuva: Jiri Halttunen Phantomin musiikkia kuuntelee mielellään useammankin kerran, ja nyt osaan jo paremmin kiinnittää huomiota siihen, miten tietyt teemat toistuvat musiikissa tapahtumien ja henkilöiden mielenliikkeitä kuvaten. Edelleen nautin kovasti joukkokohtauksista kute

Hyperborea! - Pohjoinen ulottuvuus päätti Jyväskylän kaupunginteatterin syksyn sunnuntaikeikkojen sarjan. Tämä oli omalaatuisin konserttikokonaisuus jonka olen teatterilla nähnyt. Molemmat kokoonpanot olivat minulle uusia tuttavuuksia. Wimme & Rinne Ensimmäisellä puoliajalla esiintyi Wimme & Rinne. Saamelaisen Wimme Saaren joiku ja Satakunnasta helsinkiläistyneen Tapani Rinteen saksofoni muodostivat hyvin mielenkiintoisen, minulle ennenkuulemattoman kokonaisuuden. Bassosaksofonin ja joikun yhteissointi oli raikasta kuin tunturi-ilma, shamanistista, jopa meditatiivista. Toisaalta Wimmen soolona esittämä kappale oli paitsi joikua, myös hengitystä, urahtelua, koiramaista vinkunaa - omintakeista äänitaidetta. Rinne puolestaan maalasi äänellä, luupaten omaa soittoaan moninkertaisiksi äänimaisemiksi. Valot olivat koko ajan hämärät, esiintyminen eleetöntä. Äänisuunnittelija Konsta "Muffler" Mikkosella oli iso rooli, ja "bändiesittelyssä" Rinne mainitsikin häne

Jyväskylän kaupunginteatterissa vieraili hiljattain mentalisti Pete Poskiparta Mentalisti 3.0 -kiertueensa merkeissä. Poskiparta on esiintyessään oivallinen sekoitus helposti lähestyttävää naapuria ja toisaalta maailmanmiestä, joka on sekä saanut oppia että esiintynyt monessa maassa. Show'nsa tempuista Poskiparta tekee toki osan yksin esiintyen, mutta mielellään hän käyttää paljon myös yleisön joukosta poimittuja avustajia. Mentalismin olennainen idea onkin siinä, että syntyy vaikutelma, että mentalisti pystyy lukemaan ajatuksia ja aistimaan jopa asioita, joita avustaja itsekään ei tiedä. Erittäin tärkeä osa esitystä on kyky lukea ihmisten sanatonta viestintää - silloinkin kun he haluavat peittää jotain. Ihmistenlukutaitoa osoittaa varmasti myös se, että Poskiparta sai poimittua lavalle sellaiset avustajat, joille äkillinen esiintyminen ei tuntunut olevan kovin paha rasti. Kuva: Suvi Kukka Kärkkäinen Myös huumori on olennainen ja luonteva osa esitystä, ja yleisö nauroikin

Eilen lauantaina Jyväskylän kaupunginteatterissa ensi-iltansa sai Timo Parvelan kirjan pohjalta Katriina Honkasen dramatisoima ja ohjaama koko perheen musiikkinäytelmä Ella ja Paterock. Koreografina on Anne Joutsimäki. Kyseessä on hilpeä, värikäs, reipas ja vauhdikas esitys, joka sopii kaikille jotka jaksavat pari tuntia katsomossa istua ja esitykseen keskittyä. Ensi-illassakin ikäjakauma oli laaja. Hannu Lintukoski (opettaja), Henri Halkola (Tuukka), Markus Virtanen (Pate), Pekka Hiltunen (Samppa), Hegy Tuusvuori (Tiina), Saara Jokiaho (Ella) ja Asko Vaarala (Pukari). Kuva: Hanna-Kaisa Hämäläinen Musiikki on näytelmässä olennaisessa osassa ja sen on säveltänyt sekä sanoittanut ohjaaja-dramaturgi Katriina Honkanen. Joskus musiikkinäytelmien tai musikaalien ongelmana on, että laulujen sanoista ei välttämättä saa selvää, mutta tässä sanat kuuluvat hyvin. Musiikin äänitaso on pienillekin katsojille mukava. Musiikki soitetaan livenä; lavalla ovat muusikot Jani Lappalainen, Ville L

Jyväskylän kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä kävi vierailulla monologi Eino Leinon eksät - enemmän ja vähemmän muusina. Monologin esittää Pinja Hahtola, joka on myös sen käsikirjoittaja. Ohjaus on Seppo Honkosen. Huumoripitoinen esitys kertoo runoilija Eino Leinon naisista - naistenmies Leinolla ehti olla lukuisia suhteita elämänsä aikana. Kyseessä on ikään kuin Eino Leinon eksien vertaistukikokoontuminen. Käsiohjelman kansikuvassa Leinon eksiä. Ääneen pääsevät Anni Swan, Aino Kallas, L.Onerva, Freya Schoultz, Kalliope, Maila Talvio, Aino Kajanus sekä Hanna Laitinen - suurin osa itsekin merkittäviä kulttuurivaikuttajia. Jokainen kertoo omasta suhteestaan Leinoon sekä omia näkemyksiään hänestä. Pinja Hahtola vaihtaa roolia lennossa ja tekee ennen kaikkea olemuksellaan, ilmeillään ja äänenkäytöllään karrikoituja hahmoja. Apuna on hieman rekvisiittaa, mutta ennen kaikkea kyse on eläväisestä, muuntuvaisesta näyttelijäntyöstä - naiset on ihastuttavan helppo erottaa toisistaan.

Pääsin seuraamaan Ella ja Paterock -näytelmän harjoituksia. Kyseessä on koko perheen musiikkipitoinen näytelmä. Ennen harjoituksen alkua tapaan ohjaaja Katriina Honkasen, joka kertoo, että lavasteet ovat tähän vaiheeseen harvinaisen valmiita - yleensä ne valmistuvat myöhemmin. Hän sanoo myös, että toisaalta tämä on tietysti näyttelijöille hyvä, toisaalta siitä saattaa tulla tunne että koko esityksen tarvitsisi olla valmiimpi kuin tässä vaiheessa muuten. Toisaalta lavasteet eivät ole vielä täysin valmiit, samoin valaistus, videoklipit ja projisoinnit ovat vasta työn alla. Koko luokka koolla eli (vasemmalta) Pekka Hiltunen, Hegy Tuusvuori, Markus Virtanen, Saara Jokiaho, Henri Halkola ja Asko Vaarala. Harjoituksen aiheena on käydä ensimmäistä puoliaikaa läpi. Ennen harjoituksen alkua bändi on lavalla virittäytymässä. Edellisenä päivänä se on kuulemma ollut kokonaisuudessaan ensimmäistä kertaa mukana. Visuaalisesti lavastus näyttää hyvin värikkäältä, ja harjoituksen alkaessa totea

Jyväskylän kaupunginteatterin sunnuntaikonserttien sarjassa vuorossa oli Samuli Putro. Tupa täynnä, lava pimeäksi, yksi spotti kosketinsoittimeen. Putro kävelee aplodien saattelemana soittimen eteen ja aloittaa kappaleen Tuolla lentää pääskysiä. Samuli Putro. Lavalle mukaan tulevat aikanaan myös Jaakko Kujala, Minttu Hellsten ja Liisa Anastasiadis. He soittavat konsertin aikana kitaroita, rumpuja, Hellsten myös ukulelea ja koskettimia. Kujala on teatterin sivuilla olevan esittelyn mukaan livelooppaaja - he, jotka asiasta ymmärtävät, osaavat varmasti myös nimetä hänen instrumenttinsa. Myös Putro soittaa konsertin aikana useampaakin kitaraa, koskettimia, sekä jonkinlaista syntetisaattoria. Mukana on myös rahiseva vinyylilevysoitin. Ilmeisen olennainen rooli äänimaailmassa on äänisuunnittelija Kari Hyvärisellä. Hellsten ja Anastasiadis ovat myös taustalaulajia useissa kappaleissa. Heidän äänensä soivat todella kauniisti, ja esimerkiksi kappaleessa Pienet rukoukset voisi kuvitella

Kuopion-vierailumme toisena esityksenä katsoimme Piina-näytelmän, joka perustuu Stephen Kingin romaaniin - näytelmäksi sen on kirjoittanut William Goldman. Kyseessähän on erittäin tiivis, lähinnä kahden hengen välillä tapahtuva tarina. Kirjan olen lukenut joskus kauan sitten. Olli-Matti Oinonen on saanut ohjaukseensa painostavan tunnelman, joka tälle tarinalle on olennainen. Helpotuksen hetkiä ei juuri ole, vaan katsoja jännittää koko ajan mitä nyt tapahtuu. Muutaman kerran myös hyppäsin penkissäni. Henna Haverinen ja Seppo Pääkkönen. Kuva: Olli-Matti Oinonen. Seppo Pääkkönen kirjailija Paul Sheldonina ja Henna Haverinen "ykkösfani" Annie Wilkesina tekevät hyvää työtä. Paulin ahdinko ja kivut ovat selkeästi esillä. Hänen puolelleen on helppo asettautua; katsoja sekä pettyy että iloitsee hänen kanssaan. Pääkkönen tekee hahmostaan sympaattisen, mutta ei pelkkää voimatonta uhria. Annieta kohtaan voi toisaalta löytää myötätuntoakin, mutta enemmän hän herättää aivan muit

Aina välillä on virkistävää käydä muuallakin teatterissa. Suuntasimme parisuhdemiehen kanssa Kuopioon, koska siellä on ohjelmistossa kaksikin erittäin kiinnostavaa - ja keskenään täysin erilaista - esitystä: Cabaret-musikaali ja Piina-näytelmä. (Ei sillä etteikö muukin ohjelmisto kiinnostaisi, mutta nämä pistivät ihan erityisesti silmään jo keväällä kun tutkailin tarjontaa.) Ensimmäisenä vuorossa oli Cabaret. Musikaali perustuu Christopher Isherwoodin romaaniin, ja sen on käsikirjoittanut Joe Masteroff, säveltänyt John Kander ja sanoittanut Fredd Ebb. Kuopion kaupunginteatteriin musikaalin on ohjannut Péter Forgács. Koreografiasta vastaa Gergely Csanád Kováts. Hely Nylund, Elina Haikka, Annamari Eerola, Mikko Rantaniva, Leea Lepistö, Annukka Waara ja Maija Pihlajaoja. Taustalla Ritva Grönberg ja Kai Hyttinen. Kuva: Sami Tirkkonen Tarina sijoittuu 1930-luvun lopun Saksaan, KitKat-klubille ja sen läheisyyteen, kertoen cabareen ihmisistä ja heidän läheisistään. Aika ja paikka ov

Jyväskylän kaupunginteatterin sunnuntaikonserttien sarjassa viime sunnuntaina 13.10. nähtiin bändi, joka ei ylettömästi ole lavoja kuluttanut - edellisestä kiertueesta on 35 vuotta. The Doorsin musiikkia soittava Love Her Madly ilahdutti yleisöään monipuolisella setillä. Myös yleisön koostumus oli harvinaisen monipuolinen; osa todennäköisesti heitä, jotka ovat Doorsia jo aikanaan aikalaisina fanittaneet, osa sitten paljon tuoreempaa fanikuntaa. Love Her Madlyssa soittavat ja laulavat Tapio Liinoja (laulu), Seppo ”Kala” Alajoki (kitara), Jyrki Honkonen (urut), Juuso Nordlund (basso) sekä Raimo Raappana (rummut). Solistin esitellessä bändiä kävikin ilmi, että kokemusta on yhteensä vaikka mistä ja pitkältä ajalta. Ja kyllä se kuului myös osaamisena. Vasemmalta Jyrki Honkonen (urut), Tapio Liinoja (laulu), Juuso Nordlund (basso), Raimo Raappana (rummut) sekä Seppo ”Kala” Alajoki (kitara). Love Her Madlyn esiintyminen oli rentoa ja rauhallista. Kun soitto ja laulu kulkevat näin ko

Jyväskylän kaupunginteatterin syksyn sunnuntaikeikkojen sarjan avasi 15.9. (lähes) soolona esiintynyt Jarkko Martikainen. Minulla oli ilo ja kunnia päästä haastattelemaan herraa päivällä ennen keikkaa. Aika hurahti nopeasti; Jarkko on erittäin ilmeikäs puhuessaan ja aiheet rönsyilevät vaikka mihin. Niinpä minäkin annan jutun rönsytä ja toivon, että ajatuksenkulku välittyy lukijoille mahdollisimman aitona - otan ilon irti siitä, että blogi on hyvin vapaamuotoinen ilmaisualusta. Osaa kerrotuista asioista kysyin, osa tuli lahjaksi. Haastattelu Miten Jarkko Martikainen valmistautuu keikkaan? Hän kertoo, että harjoitteli edellisenä iltana sekä yksinään että Petri Tiaisen kanssa. Yleensäkin, jos edellisen keikan jälkeen on ollut vaikkapa viikon tauko, Jarkko käy läpi niitä kappaleita joita aikoo laittaa settilistaan, sekä joita harkitsee mahdollisiksi encoreiksi. Tosin aina yleisön toivekappaleet eivät ole mitään sellaista mitä hän on ajatellut; "silloin joutuu hieman taistelemaan