Sydämellä läpi maan

Pääsin katsomaan Sydänmaa-näytelmän 3. valmistavaa harjoitusta kun ensi-iltaan on reilu viikko. Tämä on sikäli erityistä, että saman näytelmän läpärin olen nähnyt viimeksi tammikuussa 2019. Tuolloinhan ensi-illan piti olla tulossa pian, mutta toisin kävi; lavanostin rikkoutui vain muutama päivä ennen ensi-iltaa ja Sydänmaan koko esityskausi peruuntui. Lavanostinta ei ole vieläkään saatu korjattua (vastahan tässä on vajaat kaksi vuotta mennyt...), mutta Sydänmaan työryhmä on ylittänyt tämän esteen - tai siis tasalattian. Näytelmä on siis sovitettu siltä osin uusiksi; siinä missä aiemmassa versiossa käytettiin paljon lavanostimia, nyt mennään liikkumattomalla lavalla. Oli hyvin mielenkiintoista mennä katsomaan tätä - vaikka tietysti tämä on oma, itsenäinen teoksensa, ei mikään "uudelleenlämmittely". Ja hienostihan se toimii nykyisillä lavasteratkaisuilla! Sydänmaan terävin kärki ja vahvin painotus on joka tapauksessa tarinassa ja näyttelijäntyössä, ja ne kyllä pääsevät oikeuksiinsa.

Anni Pesonen ja Eino Heiskanen.
Kuva: Jiri Halttunen

Ensimmäinen näkymä näytelmän alkaessa on jo hieno oivallus valon ja varjon käytöstä. Alku on hyvin intensiivinen ja siitä tapahtumat lähtevät rullaamaan. Näytelmään kuuluu paljon kipeitä tunteita, mutta myös pilkettä silmäkulmassa ja (ronskiakin) huumoria.

Pääpiirteissään tarinan muistankin, mutta tietysti yksityiskohdat tekevät kokonaisuudesta elävän. Tarina imee mukaansa niin valoisiin kuin tummiinkin hetkiin. Tarkemmin kirjoitan esityksestä sitten, kun se on valmis yleisölle esitettäväksi.

Etualalla Hannu Lintukoski.
Kuva: Jiri Halttunen

Harjoituksen jälkeen työryhmä lähtee toiseen tilaan kuulemaan ohjaajan palautetta, sillä lavalla aletaan purkaa Sydänmaan lavasteita. Ohjaaja toteaa minulle vielä "toivottavasti päästään ensi-iltaan". Sehän tässä nykyajassa on, että kaikki on niin epävarmaa.

Nytkin on uutisoitu, että Jyväskylässä koronatartuntoja on tapahtunut ennen kaikkea anniskeluravintoloissa ja joissakin urheilupiireissä - ja tämän vuoksi kaupunki on väläyttänyt muun muassa mahdollisuutta sulkea kaupunginteatteri. Logiikka on kerrassaan pettämätön. Vaikka teatterissa koetaan suuria tunteita katsomossa(kin), niitä ei ole tapana ilmaista huutaen niin että pisarat lentävät tai toisia kaulaillen. Turvavälien ja muun korrektin "koronakäytöksen" (sisältäen maskin käytön) ylläpitäminen on teatterissa helppoa.

Todella toivon, että tällä kertaa Sydänmaa saa ensi-iltansa! Että työryhmä pääsee näyttämään hienoa teostaan ja yleisö pääsee sitä katsomaan.

Sydänmaassa vierailevana näyttelijänä nähdään myös Jorma Böök!
Kuva: Jiri Halttunen

Sydänmaan ensi-ilta Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 3. lokakuuta 2020. Sydänmaa teatterin sivuilla (linkki).

---