Momentum 1900 (TTT)

Tampereen Työväen Teatteri viettää 120-vuotisjuhlaansa ja juhlaesityksenä nähdään musikaali Momentum 1900. Kyseessä on kotimainen kantaesitys. Jo keväällä, kun kuulin ketä kaikkia tekijäkaartissa on, tiesin että tämä on pakko nähdä. Suuresti arvostamani kova viisikko on Peltola - Kontu - Salo - Suosalo - Pulkkinen. Tosin ei sillä, etteikö mukana olisi paljon muitakin kovan luokan tekijöitä. Käsikirjoitus on Heikki Salon ja Sirkku Peltolan. Peltola on myös musikaalin ohjaaja. Sävellykset ovat Eeva Konnun käsialaa, lyriikat Heikki Salon. Lavalla nähdään mm. ilmiömäinen Martti Suosalo sekä Saska Pulkkinen, jonka esiintymiseen olin aivan myyty Hamlet-musikaalissa.

Keskellä Emilia Keskivinkka ja Saska Pulkkinen.
Kuva: Kari Sunnari

Eletään siis vuotta 1900. Suomessa sykkii itsenäistymisen pyrkimys, mutta vielä ollaan tanakasti kiinni Äiti Venäjän helmoissa. Taide muuttaa maailmaa ja Pariisin maailmannäyttelyssä Suomella on mahdollisuus tuoda itseään esiin. Pariisissa rakennetaan sekä konkreettista näyttelyä että unelmia. Mukana on oikeastaan kaksikin kertomusta rakkaudesta. On Romeo ja Julia -henkinen luokkarajat ylittävä romanttinen rakkaustarina, mutta myös koskettava veljesrakkaudesta kertova tarina.

Keskellä Martti Suosalo.
Kuva: Kari Sunnari

Kaikki näyttelijät pääosista ensemblen jäseniin tekevät hyvää työtä. Martti Suosalon ydinrooli Ville Vallgrenina on sekä luonteva että koominen. Sen sijaan Suosalolle asetetut pienet pelleilysivuroolihetket tekivät minusta kokonaisuudesta osin hieman epätasaisen. Mutta toisaalta niissäkin oli hetkensä - kuten urheiluselostajan pajatus - ja yleisön naurusta päätellen niistä yleisesti ottaen pidettiin kovasti. Saska Pulkkinen Eliaksena säteilee sellaista vilpitöntä nuoruuden valoisuutta, että sitä on ilo katsoa. Hänen veljenään Kustaana Jussi-Pekka Parviainen luo kuvan elämän jo enemmän painamasta mutta silti vielä hyvää tavoittelevasta nuoresta miehestä. Naispääosassa Vernana Emilia Keskivinkka on raikas, nuoruuttaan vahvasti elävä ja elämän omiin käsiinsä ottava nuori nainen. Esiintyjistä ei yhtään heikkoa lenkkiä löydy. Eri henkilöt luodaan kukin omiksi persoonikseen pienimpiä rooleja myöten.

Juha-Matti Koskela (vas), Pauliina Saarinen, Mika Honkanen, Petra Ahola, Emilia Keskivinkka, Anne-Mari Alaspää, Martti Suosalo (kesk.), Aimo Räsänen, Saska Pulkkinen, Janne Kallioniemi, Pihla Pohjolainen, Hiski Vihertörmä ja Petra Karjalainen.
Kuva: Kari Sunnari

Eeva Konnun säveltämä ja Heikki Salon sanoittama musiikki on tietenkin musikaalissa hyvin tärkeässä roolissa. Musiikki on monipuolista. En tiedä, onko taustalla ollut jonkinlainen ajatus "Suomen Hamiltonista", mutta ainakaan itse en räppiosuuksille oikein lämmennyt (Hamiltonin olen kyllä nähnyt ja nauttinut). Sen sijaan kohdat, joissa laulu oikeasti soi, se soi todella komeasti niin kuorossa, duettoina kuin sooloinakin! Omaksi suosikikseni nousi ensimmäisellä puoliajalla kuultu Vernan (Emilia Keskivinkka) laulu hengittämisestä toisen puoliajan repriiseineen. Kapellimestari Tony Sikströmin johtama orkesteri soi hienosti, tarkasti ja moniulotteisesti. Pidin kovasti runsaasta jousisoittimien käytöstä musiikissa. Musiikin lisäksi Kalle Nytorpin äänisuunnittelu tuo muhkeutta esityksen kokonaisuuteen.

Etualalla Emilia Keskivinkka.
Kuva: Kari Sunnari

Musiikkinumeroihin liittyvät olennaisesti myös koreografiat, jotka on suunnitellut Petri Kauppinen. Koreografioissa on voimaa ja näyttävyyttä, monenlaista liikettä joka osaltaan kertoo tapahtumista ja tunnelmista.

Etualalla Anne-Mari Alaspää ja Petra Ahola.
Kuva: Kari Sunnari

Visuaalisesti Momentum 1900 on kertakaikkisen upea! Puvut, maskit ja kampaukset, lavastus, valot, projisoinnit, koreografia... Kaikki yhdessä tuottaa hengästyttävän hienon näkymän. Puvustus, maskit ja kampaukset ovat Marjaana Mutasen suunnittelemia. Ajankuva näyttäytyy herraskaisemmissa puvuissa kauniina - hienon vastapainon tälle luovat ensemblen mustat hameasut. Puvustuksessa on myös omaa pientä komiikkaansa kuten työmiesten ylisuuret työrukkaset. Hienosti toteutettuja ovat myös mm. Vallgrenin ateljeen elävät patsaat. Hannu Lindholmin suunnittelema lavastus on monipuolinen ja näyttävä. Lavastuksen kanssa olennaisesti yhteen toimivat Eero Auvisen suunnittelemat valot ja videoprojisoinnit. Kaikki kolme täydentävät toinen toisiaan luoden lavalle todella hienon kokonaisuuden!

Kuva: Kari Sunnari

Eri ihmiset saavat samastakin esityksestä eri asioita irti. Seuranani Momentum 1900 -musikaalia katsomassa oli parisuhdemieheni, joka kommentoi näkemäänsä näin: "Suomen tuolloisessa asemassa oli ajankohtainen liitos siihen, millainen tilanne Ukrainassa on nyt - sitä Venäjän suhtautumista oli mielenkiintoista seurata. Välillä meno oli minusta sekavaa, vaikkakin toisen puoliajan aloitus mertarantoineen oli hyvä - tuollainen kakofonia toimii!" Samassa näytöksessä osui olemaan myös hyvä ystäväni, joka hänkin käy teatterissa paljon. Hän tuumasi omalta osaltaan: "Saska Pulkkisen taidokkaasta liikkumisesta ei saatu irti ihan kaikkea, kun hänet oli laitettu seisoskelemaan näyttämön reunalle. Toki hänen taidoistaan nähtiin hetkittäin väläyksiä. Lavastus oli minusta onnistunut todella hyvin. Kokonaisuutena näkemisen arvoinen esitys."

Tatu Siivonen, Saska Pulkkinen ja Jussi-Pekka Parviainen.
Kuva: Kari Sunnari

Kaiken kaikkiaan Momentum 1900 on hyvin monipuolinen - osin ehkä liiankin runsas. Tapahtumat jylläävät vauhdilla eteenpäin niin, että ihan kaikkea on vaikea ehtiä omaksua (mistä tulee hetkittäin sekava vaikutelma), mutta välillä myös rauhoitutaan tunnelmien äärelle. Anti on voimakasta; aatteen ja kansallishengen voimaa, rakkauden voimaa, väkeviä tunteita, muutosvoimaa. Osa asioista nousee oikeastaan kunnolla esiin vasta jälkeenpäin näkemäänsä miettiessä - tämä ei todellakaan ole esitys, joka häviää mielestä kun teatterin ovet sulkeutuvat! Kaikkiaan monikerroksinen kokonaisuus ihastuttaa, koskettaa, huvittaa, liikuttaa - ja spektaakkelimaisuudessaan myös hengästyttää runsaudellaan. Eikä tätä (lukuisista käyttämistäni sanoista huolimatta) voi sanoilla kattavasti kuvata - kokekaa itse.

Etualalla Janne kallioniemi (vas), keskellä Martti Suosalo ja Aimo Räsänen.
Kuva: Kari Sunnari

Momentum 1900 Tampereen Työväen Teatterin sivuilla (linkki).


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tukkijoella (UIT)

Hobitti (Turun kaupunginteatteri)

Suruttomat (ensi-ilta)