Cabaret (Turun kaupunginteatteri)

Turun kaupunginteatterin suurella näyttämöllä esitetään klassikkomusikaalia Cabaret. Produktio sai Turussa ensi-iltansa vuonna 2020, mutta sattuneista syistä esityskausi jäi tuolloin kesken. Meidän katsojien onneksi Cabaret palautui ohjelmistoon tänä syksynä. Musikaalin on käsikirjoittanut Joe Masteroff, säveltänyt John Kander ja laulut on sanoittanut Fred Ebb. Se perustuu John van Drutenin näytelmään ja Christopher Isherwoodin tarinaan. Musikaalin tekstin on suomentanut Esko Elstelä, laulut Jukka Virtanen. Produktiossa ohjaajana ja koreografina on Jakob Höglund.

Keskellä Miiko Toiviainen (Seremoniamestari) ja sausafonia soittava Jani Jokinen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Vuosi on 1939, paikka Berliini. Amerikkalainen kirjailija Clifford Bradshaw saapuu kaupunkiin kirjoittaakseen romaania, tutustuu moniin paikallisiin ihmisiin ja rakastuu Kit Kat -klubin tähtiesiintyjä Sally Bowlesiin. Samaan aikaan Saksan politiikassa kuohuu niin, että vaikutukset ylettyvät kaikkialle. Me katsojat nykyajassa tiedämme, mitä on tulossa, mutta näytelmän henkilöt voivat korkeintaan aavistaa. Moni myös mielellään sulkee silmänsä - aivan kuten nykyajassakin.

Sinikka Sokka (Fräulein Schneider, keskellä) ja Kit Kat ensamble.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

"Hieno ja karmea ja vahva." Niin minä tiivistin esityksen viestiin ystävälleni. Vaikka tarina on tuttu - olen nähnyt Cabaret´n kolmasti aiemmin eri produktioina; Jyväskylässä, Kuopiossa ja viimeisimpänä keväällä Lontoossa - joka kerta se riipaisee monella tasolla. Turun kaupunginteatterin produktio on erittäin tyylikäs, tuoden musikaalin monet tasot ja teemat vahvasti esiin. On showbisneksen armottomuus, ystävyyden lämpö mutta myös pettävyys, yllättäviltäkin tahoilta löytyvä ymmärrys, jääkylmä suhtautuminen erilaisuuteen, vilpitön usko parempaan, turhauttava havahtuminen tosiasioiden edessä kun muut eivät näe tai halua nähdä, rakkaus monessa muodossa, oman edun tavoittelu, poliittisen liikkeen mielettömyys...

Otto Rokka (Clifford Bradshaw) ja Anna Victoria Eriksson (Sally Bowles).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Cabaret-musikaalin esiintyjäkaarti on huikea. Vahvoja laulajia, ilmeikkäitä näyttelijöitä, näyttäviä tanssijoita - ja ensemblessäkin lähes jokainen soittaa jotain soitinta. Luonnollisesti lavalla on myös orkesteri - ja nimenomaan lavalla, nähtävillä, osana esitystä. Minusta on aina ilo nähdä myös soittajat, jos se suinkin saadaan järjestymään luontevasti.

Miko Helppi (Victor) ja Alen Nsambu (Fritzie).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Suuren osan ajasta musikaalista huokuu seksuaalinen virittyneisyys. Esiintyjäkaarti heittäytyy itseään säästelemättä karnevalistiseen menoon - ja se näyttää olevan nautinnollista. He tuovat esiin hilpeän röyhkeyden, piittaamattomuuden siitä mitä muut heistä ajattelevat, hedonistisuuden. Mieleen tulee myös se, että ryhmän yhteistyön täytyy olla todella tiivistä ja yhteishengen hyvä, jotta kaikki se yhdessä likeisesti oleminen toimii ilman, että kukaan joutuu venyttämään rajojaan liikaa epämukavuusalueelle.

Keskellä Anna-Victoria Eriksson (Sally Bowles).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Näin Miiko Toiviaisen monologin Kepeä elämäni keväällä 2022 ja viimeistään siitä lähtien olen halunnut nähdä hänet tässä Seremoniamestarin roolissa. Hänen esiintymisensä on kerta kaikkiaan suvereenia; läsnäolo, ilmeikkyys, liikekieli, laulaminen... Toiviainen on Seremoniamestarina todella paljon lavalla; ei läheskään aina itse tapahtumien keskipisteessä, mutta seuraamassa, panemassa merkille, sanattomasti olemuksellaan kommentoimassa tapahtumia. Kontakti yleisöön on runsasta ja luontevaa, kujeilevaa ja flirttailevaa - ja yleisö vastaa lämmöllä, innokkaasti taputtaen ja kiljahdellen. Seksuaalisuudella ja sukupuolisuuden teemoilla leikittelevässä Cabaret'ssa Toiviaisen Seremoniamestari ei ole sukupuolittunut tai sukupuoleton - ennemmin sukukokonainen. Hän on kokonaisvaltainen.

Miiko Toiviainen (Seremoniamestari).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Clifford Bradshaw'n roolissa Otto Rokka luo kuvaa miehestä, joka tulee Berliiniin hieman naiivina, mutta lähtee sieltä monella tavoin elämää kokeneena - myös elämän kolhimana. Kokeneisuus ei tule ilmaiseksi, ja Rokka ilmentää Cliffordin vaiheita luontevasti. Näkemässämme esityksessä Sally Bowlesin roolissa oli Anna Victoria Erikssonin sijaan understudy Linda Hämäläinen. Hän teki oivallista työtä kaikilla osa-alueilla; niin näyttelemisessä, tanssissa kuin liikkeessäkin. Sally toisaalta kurottautuu kohti tavallista elämää, toisaalta KitKat -klubin showmaailma vetää häntä puoleensa - ja siinä välissä on raskasta rimpuilla. Hämäläinen tuo tämän loppua kohti kiristyvän ristiriitaisuuden hyvin esiin.

Santeri Helinheimo, Otto Rokka, Helena Puukka, Joonatan Perälä, Emmi Kangas, Linda Hämäläinen (polvillaan), Katariina Lantto ja Anssi Valikainen. Linda Hämäläinen esitti Sally Bowlesin roolin näkemässämme näytöksessä.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ernst Ludwigin roolissa Stefan Karlsson piirtää kuvan ihan tavallisesta, ystävällisestä miehestä, jolla on tekeillä pientä vilunkia mutta hyvä päämäärä. Rooli tuo hyvin esiin sen, miten läheskään kaikki ei näy päälle. Fräulain Kostin roolissa Minna Hämäläinen tekee rempseän roolityön, jossa erityisen hilpeänä apuna on vaihtuva "sukulaismiesten" kavalkadi.

Fräulein Schneider (Sinikka Sokka) ja herr Schultz (Jukka Aaltonen) ovat kerrassaan koskettava vanhempi pariskunta, joiden hapuilu toisiaan kohti on liikuttavan herkkää. Toisaalta he ovat myös toistensa vastakohdat - siinä missä Sokan Schneider ilmaisee epäluottavaista varovaisuutta ja kyynisyyttäkin, Aaltosen sympaattinen Schultz on vilpitön uskossaan parempaan huomiseen.

Jukka Aaltonen (Herr Schultz).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Cabaret'n musiikki soi voimalla ja tyylillä orkesterin sekä ensemblen soittajien voimin. Musiikin on sovittanut ja harjoittanut Jussi Vahvaselkä, joka myös toimii kapellimestarina vuorotellen Markus Lännen kanssa. Monet musiikkinumerot ovat todellisia klassikoita. Niissä on laidasta laitaan hurjuutta, iloa, tyyneyttä, tummia sävyjä, viettelevyyttä... Äänimaiseman kokonaisuutta täydentää Eero Auvisen äänisuunnittelu. Oikeastaan ainut harmitus koko esityksessä on se, että välillä laulujen sanoista ei oikein tahdo saada selvää.

Keskellä Katariina Lantto (Helga).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Ohjaaja-koreografi Jakob Höglundin mielenkiintoiset koreografiat ovat näyttäviä ja usein vauhdikkaita. Niillä kerrotaan paljon, ja liike on koreografioitua monin kohdin, myös varsinaisten tanssien ulkopuolella.

Cabaret-musikaalin visuaalisuus on harkittu kokonaisuus. Erittäin tyylikäs ratkaisu on värimaailma, jossa ensimmäisellä puoliajalla on kolme väriä - kuten tunnuksessa joka näytelmästä nousee esiin -, toisella puoliajalla enää kaksi; maailmasta on tiettyjen tapahtumien myötä tullut paljon mustavalkoisempi.

Sven Haraldssonin suunnittelema lavastus on yksinkertainen mutta erittäin toimiva. Lavastus tarjoaa tarvittavat konkreettiset elementit, mutta myös runsaasti tilaa liikkua monessa tasossa. Kiinteästi siihen liittyvät valaistusrakenteet, joilla myös kerrotaan paljon. Valaistuksen on suunnitellut Jarmo Esko.

Musikaalin omintakeisen puvustuksen on suunnitellut Heidi Wikar. Naamiointi on alunperin Jessica Rosenbergin käsialaa ja sen on päivittänyt Aki-Matti Kallio. Näillä yhdessä luodaan roolihahmoille yhtenäinen mutta silti kullekin erottuva ulkoasu - orkesteria unohtamatta!

Keskellä Otto Rokka (Clifford Bradshaw).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Saliin todellakin kannattaa tulla ajoissa, sillä ennen varsinaisen esityksen alkua tarjolla on mielenkiintoinen rytminen avausnumero. Väliajalla yleisölämpiössä tarjoillaan väliaikaherkku, jonka jälkeen kannattaa taas siirtyä katsomoon, kun lavalla alkaa jo tapahtua. Tällöin ensemblen yleisökontakti on kaikkein elävimmillään.

Cabaret'ia kanssani oli katsomassa parisuhdemies. Hänen suurimpia suosikkejaan olivat ennen varsinaista esitystä ollut prologinumero, rytmikkään vauhdikas Kickline-numero sekä tasaavana hetkenä Sinikka Sokan herkkä soololaulu.

Vauhdikas kickline-koreografia Kit Kat ensamblen esittämänä.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Maailma voi muuttua hämmentävän nopeasti suuntaan, johon sen ei ikinä uskoisi menevän. Vapaudet ja yhteiskunnan tuen voi menettää hetkessä. Opitaanko historiasta mitään? Ehkä vähäksi aikaa, ehkei sitäkään, ja sukupolvien yli muisti kantaa huonosti. Tapahtumat jotka tuntuvat surullisen, turhauttavan tutuilta myös nykyaikana, vetävät sanattomaksi.

Keskellä Stefan Karlsson (Ernst Ludwig).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Cabaret-musikaalissa on erittäin vahva tunnelma; on kiihkoa, riehakkuutta, mutta paljon myös uhkaa - maailman muutos tuodaan väkevästi esiin. Yleisö eli voimakkaasti mukana tapahtumissa; välillä taputimme ja ulvoimme, välillä nauroimme - ja välillä olimme aivan ääneti. Esityksen loppu veti koko katsomon täysin hiljaiseksi. Kesti tovin ennen kuin yleisö rohkeni alkaa edes taputtaa, ja siinä vaiheessa ei todellakaan kannustuskiljahduksia kuultu. Loppukumarruksissa sitten taas kyllä, innokkaasti ja kiittäen.

Keskellä Miiko Toiviainen (Seremoniamestari), ympärillä Kit Kat ensamble.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Cabaret on Turun kaupunginteatterin ohjelmistossa helmikuun loppupuolelle saakka. Musikaali teatterin sivuilla (linkki).

---