Solaris (Turun kaupunginteatteri)

Turun Kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä on tänä syksynä esitetty scifi-näytelmää nimeltä Solaris. Alkuperäisteoksen on kirjoittanut Stanislaw Lem, sen pohjalta käsikirjoituksen on tehnyt David Greig ja suomentanut Aleksi Milonoff. Turkuun näytelmän on ohjannut Ona Korpiranta.

Sara Paasikoski (Kelvin) ja Markus Ilkka Uolevi (Ray).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Solaris on kiehtova, omalaatuinen ja intensiivinen näytelmä. Se sijoittuu avaruusasemalle, lukemani mukaan kaukana tulevaisuudessa - eikä ilmeisesti "in a Galaxy far far away" koska päähenkilöt ovat ihmisiä. Solaris on tarina suureen tuntemattomaan tutustumisesta, mutta myös ihmisyydestä, rakkaudesta ja moninaisista ihmissuhteista.

Kimmo Rasila (Gibarian) ja Sara Paasikoski (Kelvin).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Avaruusaseman henkilöt vaikuttavat paikasta ja työstään huolimatta varsin arkisilta ihmisiltä. Sara Paasikoski Kelvininä tekee tunnepitoisen roolityön onnistuen ilmentämään kummallisessa tilanteessa esiin nousevat moninaiset tuntemukset. Markus Ilkka Uolevi Rayna luo sellaista roolihahmoa, jolle ei esikuvaa ihan hetkessä tule vastaan - onnistuen tekemään uskottavan, inhimillisen henkilökuvan. Kimmo Rasila Gibarianina tuo onnistuneesti esiin tunnetilojaan tuskaisuudesta iloon, löytämisen riemusta hätään. Matti Leino Snow'n roolissa on rento kaveri, joka kuitenkin hänkin ilmaisee monenlaista kun tilanteet siihen ajavat. Kirsi Tarmoinen Sartoriuksena esittää hienosti kylmää, puhtaan tieteellistä lähestymistapaa asioihin - kunnes pääsemme näkemään hänenkin teflonpintansa alle. En tiedä, oliko näkemässämme esityksessä lapsen roolissa vuorossa Aili Kumara vai Anna Räikkönen, mutta hänen läsnäolonsa ja esiintymisensä oli joka tapauksessa hyvin luontevaa.

Sara Paasikoski (Kelvin), Kirsi Tarvainen (Sartorius), Matti Leino (Snow) ja Markus Ilkka Uolevi (Ray).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Kun tapahtumapaikka on tilana erikoinen, lavastuksella on suuri merkitys illuusion luomisessa. Riku Suvitien suunnittelema lavastus on tyylikäs ja hyvin tarinaan sopiva - tavanomaisesta poikkeava mutta ei liioiteltu. Näyttämön lavaelementtejä käytetään kätevästi muovaamaan avaruusaseman tiloja. Suuri näyttöruutu hallitsee lavaa silloin, kun sen annetaan hallita, jyräämättä kuitenkaan liiaksi näyttelijöiden yli.

Sanna Malkavaaran videosuunnittelu ja videot ovatkin hyvin olennainen osa kerrontaa. Erään miehistön jäsenen videopäiväkirjat valottavat menneitä tapahtumia, ja videoilla nähdään myös viitteitä siitä maailmasta, jonka äärellä avaruusasema on.

Sara Paasikoski (Kelvin), Matti Leino (Snow), Kirsi Tarvainen (Sartorius) ja Markus Ilkka Uolevi (Ray).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Lavan ja kerronnan kokonaisuuteen kuuluvat saumattomasti myös Jari Sipilän valosuunnittelu sekä Jari Tengströmin äänisuunnittelu.

Tuomas Lampisen suunnittelema puvustus on realistisen toimiva - asut ovat sellaisia kuin avaruusasemalla voisi kuvitella olevan; yhteneviä, käytännöllisiä ja ainakin sisällä yksinkertaisia.

Matti Leino (Snow) ja Sara Paasikoski (Kelvin).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Solaris jättää loppujen lopuksi paljon enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Tarina on kyllä ehyt, mutta jää sopivasti "vaivaamaan" mieltä - mikä on minusta yksi hyvän tarinan ja hyvän scifin tunnusmerkeistä. Scifi-elokuvien ja -kirjallisuuden suurena ystävänä todella toivoisin, että tällaista hyvää scifiä nähtäisiin enemmänkin myös teatterissa!

Anna Räikkönen.
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Hyvin täydessä katsomossa oli ilahduttavan paljon myös nuorta väkeä - ehkä heitäkin, jotka eivät yleensä teatterissa käy? Loistavaa että monipuolinen ohjelmisto houkuttaa! Loppuaplodit olivat innokkaat ja pitkät - harvemmin kuulee huudettavan "Bravo!", mutta sekin kuultiin muun kannustusulvonnan ohessa.

Markus Ilkka Uolevi (Ray) ja Sara Paasikoski (Kelvin).
Kuva: Otto-Ville Väätäinen

Solariksen esityskausi on lopuillaan, viimeinen esitys on 28.11. Kyseinen näytös on tosin jo melkein loppuunvarattu. Solaris Turun kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---