(Hiljaista) iloa musiikista

Pääsin seuraamaan Hiljaista iloa -teoksen musiikkiharjoitusta. Kyseessä on ohjaaja Anssi Valtosen ideoima, käsikirjoittama ja ohjaama teos hänen 25-vuotistaiteilijajuhlansa kunniaksi. Hiljaista iloa -teoksen kantaesitys on 20. tammikuuta 2024 Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä.

Seuraamassani harjoituksessa käytiin läpi useita kappaleita, silti ehkä vain noin kolmasosa koko esityksen musiikista. Musiikki on monipuolista ja vaihtelevasti esitettyä - yhdistävä tekijä on toki esiintymisen taitavuus. Esiintymässä ovat kaupunginteatterin omat näyttelijät - sekä laulamassa että soittamassa -, Gradian muusikko-opiskelijoita sekä Off/Balance -tanssiryhmän tanssijoita.

Harjoituksessa lavalla on suuntaa-antavia lavasteita, osa valmiimpiakin elementtejä. Esiintyjillä on omat vaatteet yllään. Monilla on plarit käytössä.

Ei ihan niin hiljaista iloa! Iloitsemassa laidoilla Off/Balancen tanssijat Katja Sallinen ja Rebecca Laube-Pohto sekä toisesta vasemmalta alkaen Sami Ulmanen, Jussi-Petteri Peräinen, Hegy Tuusvuori, Miika Laakso ja Jouni Salo.

Tällä kertaa harjoitelluissa musiikkinumeroissa on eri solistien laulua; kaunista, riehakasta, haikeaa, iloista, herkkää, jylhää... On erilaisia taustakuoroja, barbershop-laulantaa, kaikkien laulajien yhteislaulua. On musiikillisesti kevyttä leijuntaa, irkkupoljentoa, vahvaa soitantaa, tunnelmointia, shamaanisointia. Musiikki vie mukanaan; monta kertaa huomaan istumajammaavani tai vaikka hitaasti keinahtelevani, aina tunnelman ja rytmin mukaan.

Kappaleet tehneistä artisteista tunnistan - osin Googlen avulla - ainakin Edu Kettusen, Viikatteen, Viitasen Piian ja Antti Aution. Sovitukset on Hiljaista iloa -teosta varten tehnyt Ville Ojanen. Erästä hyvin mielenkiintoista puhetta ja soittoa yhdistelevää musiikkinumeroa en tunnista mitenkään - myöhemmin sitten selviääkin, että se on tehty juuri tätä teosta varten. Sen on Ville Ojasen säveltämä ja Anssi on kirjoittanut tekstin, jossa on hänen oman runonsa lisäksi lainoja Shakespearelta, Tšehovilta ja Lauri Viidalta, kaikkea sekaisin miksattuna. Anssi avasi kohtauksen luomista: "se syntyi karkeasti niin, että Ville lähetti muutamia instrumentaalidemoja omista sävellyksistään kun olin kirjoittamassa käsikirjoitusta. Minä yhdistelin sitten mielessäni niiden tunnelmia kirjoittamieni kohtausten aihioihin. Tämä kohtaus alkoi nopeasti elää mielessäni tiukasti Villen musiikkiin yhdistettynä. Aloin järjestellä tekstin elementtejä Villen demon elementteihin, karsia ja muokata uusiksi molempia. Sitten pidettiin puhelinpalaveri, jossa kerroin Villelle ajatuksiani ja toisessa päässä Ville sovitti musiikkia eteenpäin rakenteeltaan ja tunnelmaltaan tekstiin istuvaksi ja sitä testailtiin. Tätä sovittamista ja tarkentamista on sitten jatkettu harjoituksissa bändin ja näyttelijöiden kanssa. Ja uskon, että siitä tulee vahva kohtaus, kun lisätään vielä ison joukon koreografia ja muut elementit."

Esityksen musiikkinumerot eivät tosiaan ole pelkästään soittoa ja laulua, vaan niissä on myös koreografia. Tässä harjoituksessa koreografia on mukana vasta osassa numeroista. Eräässä koskettavassa kappaleessa nykytanssia esittävän tanssijan keskittynyt läsnäolo on vangitsevaa. Toisessa, hilpeämässä laulussa myös liike on hilpeää. Koreografiat kertovat kappaleiden sanomaa omalta osaltaan. Koreografina toimii Off/Balancen Terhi Kuokkanen.

Yhteen iloiseen kappaleeseen tulee esiintyjiltä ehdotus uudesta koreografiapalasesta. Kun sitä käydään muutaman kerran läpi, riemu tarttuu koko työryhmään ja koreografian onnistuessa nappiin taputamme ja hurraamme kaikki. Anssi hihkuu "Nyt kun mä olen nähnyt tämän, niin mä haluan tämän! Haluan!"

Tämä harjoitus oli siis nimenomaan musatreeni, mutta Hiljaista iloa -teoksessa on myös näytelmällisiä puheosuuksia.

Bändissä Gradian muusikko-opiskelijoita ja kaupunginteatterin näyttelijöitä. Sooloa laulamassa Anna-Maija Oka. Vasemmalla viulua soittamassa esityskapellimestari Tomi Nurmi.

Harjoituksen jälkeen jututan hieman Anssi Valtosta. Anssi kertoo, että Hiljaista iloa -teos sai alkunsa siitä, että hänellä tulee täyteen 25 vuotta taiteilijan ammatissa toimimista - ja parhaitenhan sitä voi juhlistaa tekemällä taidetta. Kaikkiaan Anssi on tehnyt taidetta 35 vuotta. Tämän teoksen tekeminen on eronnut perustyöstä siten, että siinä on ollut tavallista suurempi taiteellinen vapaus. Alunperin noin 2,5 vuotta sitten Anssi oli ehdottanut teatterinjohtaja Marietta Kunnakselle, että saisi muutaman näyttelijän ja pienen näyttämön tehdäkseen "vapaata taidehiippailua". Marietta kannatti ajatusta, mutta kannusti tekemään sen suurelle näyttämölle ja isosti; niinpä esitys paisui kattamaan kaikki talon kokoaikaiset näyttelijät, Gradian muusikko-opiskelijoista koostuvan bändin sekä Off/Balancen tanssijoita. Tekemisessä on kuitenkin ollut johtoajatuksena taiteellinen vapaus.

(Itse bloggaajana välihuomautan, että ainakaan tämän yhden harjoituksen perusteella taiteellinen vapaus ei suinkaan tarkoita mitään vaikeasti käsitettävää korkealentoisuutta, vaan aidosti viihdyttävän nautittavaa taidetta!)

Anssi kertoo edelleen, että alunperin ajatuksena esityksen sisällöstä oli, että "se voi olla mitä vaan, kaikkea mikä kiinnostaa ja vastaan tulee." Hän alkoi kerätä materiaalia liki kolme vuotta ennen tulevaa ensi-iltaa - niinpä materiaalia on kertynyt "hirveä määrä", josta sitten on karsittu ja organisoitu mukaan otettava. Anssi myhäilee tyytyväisenä, että juuri tämä poikkeuksellisen pitkä valmistautuminen ja teoksen työstäminen on sitä taiteilijajuhlaa parhaimmillaan.

Areenalla Saara Jokiaho sekä Off/Balancen tanssijat Ville Oinonen, Rebecca Laube-Pohto ja Katja Sallinen.

Anssihan on kaupunginteatterin kiinnitetty ohjaaja, joten ohjaustöitä häneltä nähdään teatterissa säännöllisesti - viimeisimpinä Poikakoodi ja Hiirenloukku esityskaudella 2022-23. Kysyn hänen aiemmista käsikirjoitustöistään; hänen esikoisnäytelmänsä sai kantaesityksensä vuonna 1994 Ylioppilasteatterissa Helsingissä. Siitä alkaen hän on tehnyt käsikirjoituksia sekä yksin että yhdessä muiden kanssa. Vuonna 1999 Anssi teki yhteistyönä dramaturgin kanssa Teatterikorkeakoulun lopputyön Rovaniemen teatterille. Muutenkin hän on tehnyt käsikirjoituksia eri teattereille. Jyväskylän kaupunginteatterissa on nähty hänen käsikirjoittamanaan muun muassa Elämä on juhla -musiikkiesityksen dramaturgia sekä Kaipuun karuselli -teos. Anssi toteaa, että kaikkiaan hän on tehnyt aika paljon käsikirjoituksia.

Anssin mukaan Hiljaista iloa -teksti on harjoituksissa herännyt elämään hyvin. Tähän mennessä harjoitukset ovat olleet enimmäkseen musaharkkoja. Esityksestäkin "valtaosa ajasta soi"; kokonaisena mukana on 14 jo aiemmin olemassa ollutta kappaletta, lisäksi osia muutamasta muusta sekä Ville Ojasen säveltämää musiikkia. Musiikki on kotimaista, 60-luvulta aina tähän päivään. Anssi sanoo, että teksti ei ole perinteinen juonivetoinen draama, jossa tilanteet rakentuvat usein konfliktien kautta, vaan draaman kaari muodostuu kollaasimaisesti tunnelmasta toiseen etenevänä. "Kaksi tuntia aforismeja", hän naurahtaa, mutta toteaa sitten että ei nyt sentään. Teokseen on myös "kätketty" palasia Anssin teoshistoriasta koko uran varrelta.

Osa toistaiseksi keskeneräistä lavastusta.

Kenen sitten Anssin mielestä kannattaisi tulla katsomaan Hiljaista iloa? Anssi vastaa, että ihmisten, joita kiinnostaa teatteri ja taide, kotimainen hyvä musiikki sekä ihmisyyden pohdiskeleminen.

Sen perusteella, mitä olen tähän mennessä Hiljaista iloa -teoksesta nähnyt ja kuullut, olen ainakin itse todella kiinnostunut näkemään lopputuloksen!

Hiljaista iloa -teoksen kantaesitys on Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä lauantaina 20. tammikuuta klo 15 ja se on teatterin ohjelmistossa 13.4. saakka. Teos teatterin sivuilla (linkki).

---