keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Maailman ihanin tyttö - Valokuva soi

Kuvat. Sanat. Musiikki. Liike.

Viisi naista, monen tytön tarina. Monta tarinaa. Kuvia nykypäivästä, lauluja kuvista. Lauluja mielikuvista. Kertomuksia vuosikymmenten takaa, lastenkodista, lastenkodin hoitajista, lastenkodin lapsista. Soitto, tanssi, laulu. Heti ensimmäisestä kappaleesta tietää, ettei tämä esitys päästä helpolla.

Kuvat.
Herkät, hauraat tytöt. Suuria silmiä, paljaita katseita. Silmissä arkaa toivoa. Silmissä piilevää uhmaa. Väsynyt katse. Katse kohti. Katse ohi. Karun kaunis, jyhkeä luonto. Puu, kivi, vesi. Ujo tyttö. Kaunis tyttö. Kenties nujerrettu ja silti voimakas tyttö. Sielukas tyttö. Ihana tyttö.

Sanat.
Kipeitä sanoja. Yksinäisyyttä. Kohtuutonta kuria. (Kohtuullista kurittomuutta.) Äitiä ikävä. Poissaoleva äiti. Äiti paikalla, äitiys poissa. Rikkinäinen perhe. Rikkinäiset perheenjäsenet. Tarinoita vuosien takaa. Tarinoita aikuiseksi kasvaneesta tytöstä, naisesta jolla on rikottu tyttö aina mukanaan. Kun ei ole lapsena saanut rakkautta, ei osaa aikuisena rakastaa. Ja kuitenkin, jostakin; elämisen voima.

Musiikki.
Susanna Haaviston laulu; lempeä, vahva, herkkä, pehmeä, voimakas ääni. Läsnäolo. Lea Pekkalan sellon hyväilevä, hieman karheanlämmin ääni. Suvi Isotalon piano soi voimakkaasti ja hiljaa. Tarinoita elämästä. Tarinoita tyttöjen elämästä. Kaunista sointia. Elämä soi.

Liike.
Tanssijat; koko kehon kokoista tuskaa, jännittyneisyyttä, jähmeyttä, liikettä. Ja joskus hymyäkin. Marjo Kuusela ja Unna Kitti. Vapautta kulkea tuulen mukaan. Omaa liikettä. Toisen käskyttämää liikettä. Yksinäistä liikettä. Yhteistä liikettä.

"Minä en ole kiltti! Minä en ole kulta! Minä en rauhoitu! Älä. Koske. Minuun!"
Ja silti; syliä, äitiä, isää ikävä.

Pimeyttä. Valoa.

Lopussa kuvien tytöt vielä kerran. Me kaikki katsomme hiljaa, myös naiset lavalla. Kuvissa tyttöjen nimet. Etunimet, omat nimet, ei suvun. Väistämättä miettii, millainen elämä on ollut tähän saakka. Ja millaisia nämä tytöt ovat aikuisena, millaisen elämän kukin itselleen saa ja luo. Ja kuinka monta samanlaista tyttöä on elänyt, elää nyt ja elää vielä tulevassa - jokainen omanlaisensa, yksilö, oman tarinansa ydinhenkilö.

Kuva Maailman ihanin tyttö -valokuvaprojektista.
Kuvaaja: Miina Savolainen


Maailman ihanin tyttö -valokuvaprojektin sivuille tästä linkistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti