Laulavat sadepisarat (Tampereen Teatteri)

Tampereen Teatteri esittää varsinaista klassikkojen klassikkoa musikaalien alalta; tarjolla on aivan ihastuttava Laulavat sadepisarat, joka lienee monille tuttu myös englanninkielisellä nimellään Singing in the Rain. Musikaalin ovat käsikirjoittaneet Betty Comden ja Adolph Green, laulut sanoittanut Arthur Freed ja sävellyksen on tehnyt Nacio Herb Brown. Käsikirjoituksen ja laulut on suomentanut Hanna Kaila. Tämä tuotannon on ohjannut Hilkka-Liisa Iivanainen.

Iivanaisen ohjauksessa on syntynyt oivallinen vanhan ajan tunnelma ja esitys, jonka katsomisesta tulee kertakaikkiaan hyvälle mielelle. Katsoja on onnellinen siitä, että saa nähdä jotain näin hyvin ja taitavasti tehtyä, hauskaa, loisteliasta... Myös henkilöhahmot on ohjattu juuri rooleihinsa sopiviksi.

Tuukka Raitala, Emmi Nieminen ja Miikka Wallin.
Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Musikaalin koreografina on toiminut Chris Whittaker, jonka töitä olen nähnyt ennenkin sekä Suomessa että Lontoossa. Whittaker on vaativa koreografi, jonka kädenjälkeä on todella ilo katsoa, kun esiintyjät sen toteuttavat näin upeasti! Nopeat stepit, lennokkaat hypyt, hyvin klassiset tanssilliset temput - kaikki sulassa sovussa näyttävässä, oivaltavassa kokonaisuudessa.

Paljosta on tietysti kiittäminen esiintyjiä, jotka tämän kaiken näyttämöllä tekevät. Tuukka Raitala Don Lockwoodin roolissa on juuri oikeanlainen hurmuri, joka laulaa, tanssii ja näyttelee niin, etten parempaa voisi kuvitellakaan. Emmi Nieminen enemmän jalat maassa (vain kuvainnollisesti, ei liikkeen puolesta!) olevana Kathy Seldeninä on aivan ihana niin laulajana, tanssijana kuin näyttelijänäkin.

Omaksi suosikkihahmokseni nousi kuitenkin Miikka Wallinin Cosmo Brown, tuo elastisen letkeä Donin ja sittemmin myös Kathyn ystävä. Yksi suurimpia suosikkinumeroitani koko musikaalissa onkin Cosmon Nauramaan kaikki saa - todellista fyysisen huumorin juhlaa niin taitavan tanssillisesti ja laulullisesti esitettynä!

Elina Rintala, Tuukka Raitala ja Pia Piltz.
Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Pia Piltz tekee roolihahmostaan Lina Lamontista osaavasti ärsyttävän ja ylimielisen. Vaatii myös osuvaa äänenkäyttöä kuulostaa koko ajan niin korviariipivältä! Muista rooleista pidin erityisesti Arttu Soilumon esittämästä Roscoe Dexteristä, hilpeän myrteästä ohjaajasta, joka yrittää selviytyä tähtiensä ja kaiken muun kanssa.

Edessä: Arttu Soilumo.
Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Tämän musikaalin musiikki - etenkin nimikappale - on suorastaan ikonista. Kapellimestari Henri Lyysaari johtaa orkesteria, jonka soittoa on erittäin suuri ilo kuulla. Minusta on aina mukava nähdä myös orkesteri, ja tässä musikaalissa se saadaan tuotua luontevasti esiin yleisölle. Ja vinkki: ei kannata kiirehtiä salista ulos liian hätäisesti viimeisen tanssi-/laulunumeron loputtua!

Jo mainitun Nauramaan kaikki saa -numeron lisäksi omia suuria suosikkejani olivat Cosmon (Wallin) ja Donin (Raitala) vauhdikas ja iloinen Mooses sekä heidän ja Kathyn (Nieminen) kolmestaan esittämä Huomenta, jossa on riemukasta keveyttä. Varsinainen nimikappale, jonka suomenkielinen nimi tässä on Käyn laulain sateeseen, on tosin vielä ihan omaa luokkaansa. Tuukka Raitala Donina laulaa ja tanssii valloittavasti huikealta näyttävässä sateessa. Hurmaava on myös saman sävellyksen englanninkielinen esitys isolla joukolla musikaalin lopussa.

Tuukka Raitala ja Miikka Wallin.
Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Näyttävän, monipuolisen lavastuksen on suunnitellut Teppo Järvinen. Tapahtumapaikkoja on useita, vaihdot rullaavat jouheasti. Lavastukset ovat yhtä aikaa huolellisen yksityiskohtaisia mutta silti avaria niin, että liikkeelle jää runsaasti tilaa. Ja eihän tässäkään voi olla mainitsematta sitä sadetta!

Olennainen osa näyttämön näyttävyyttä on myös Toni Haarasen ja Matias Ojasen videosuunnittelu. Videoita käytetään paitsi taustalla, myös hyvin olennaisena osana kerrontaa - ja ne tuovatkin ilmeikästä elävyyttä näkymiin. Musikaalissahan kerrotaan osaltaan elokuvan tekemisestä, joten videopätkät ovat siinä enemmän kuin paikallaan!

Elina Rintala, Katriina Lilienkampf, Toni Harjajärvi, Emil Virtanen, Helena Rängman, Lasse Viitamäki, Nea-Maria Alanko ja Elina Haikka.
Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Luonnollisesti isossa osassa tunnelmien luomisessa ja tunnekuljetuksessa on valaistus, jonka on suunnitellut Raimo Salmi. Samoin Jan-Mikael Träskelinin suunnittelema äänimaailma on olennainen osa kokonaisuutta.

Roolihahmojen ulkoista olemusta luovat paljolti osaltaan Sanna Levon suunnittelema puvustus sekä Jonna Lindströmin suunnittelema naamiointi. Molemmissa on sekä viehättävää ajankuvaa että show-maailmaan soveltuvaa näyttävyyttä. Erityisesti Pia Piltz ja Emmi Nieminen saavat ajoittain kantaakseen hyvinkin näyttäviä pukuja.

Edessä: Nea-Maria Alanko, Emmi Nieminen, Helena Rängman, Eryka Saksa, Elina Haikka ja Ella Niinistö.
Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Kaiken kaikkiaan Laulavat sadepisarat on aivan huikeaa, suurenmoista musikaaliherkkua! Tätä mieltä tuntui olevan loppuunmyydyn salin yleisökin; musiikkinumerot saivat poikkeuksetta väliaplodit ja lopussa kiitettiin innokkain taputuksin ja huudahteluin. Ja mikäpä on kiittäessä; jokainen osa-alue tarjoaa parastaan, ja klassiseen juoneen sisältyy niin jännitystä, romantiikkaa kuin huumoriakin.  Kerrassaan täydellinen teatterielämys, jonka äärelle mahdollisimman monen soisi pääsevän!

Tuukka Raitala.
Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Laulavat sadepisarat Tampereen Teatterin sivuilla (linkki).

---