Täydellinen lauantai (Tampereen Teatteri)

Tampereen Teatteri esittää Frenckell-näyttämöllään komediaa Täydellinen lauantai. Levynkeräilijä on lopultakin löytänyt kauan etsimänsä levyn ja haluaa kuunnella sen rauhassa. Vaan kuinkas sitten käykään...?

Näytelmän on käsikirjoittanut Florian Zeller, jonka tuotannosta aiemmin olen nähnyt erittäin toisentyyppisen näytelmän Isä. Olen nähnyt sen sekä Turun kaupunginteatterin että Tampereen työväenteatterin versioina, ynnä elokuvana. On ihailtavaa, että käsikirjoittaja pystyy tekemään sekä niin voimakasta draamaa että toisaalta näin hersyvää komediaa.

Komedian ohjaaminen on hyvin tarkkaa työtä. Marika Vapaavuori pitää näytelmän osuvassa rytmissä, tiiviinä ja vauhdikkaana. Myös henkilöohjaus on luontevaa ja elävää.

Mari Turunen, Aimo Räsänen ja Eeva Hakulinen.
Kuva: Heikki Järvinen / Tampereen Teatteri

Ensimmäinen puoliaika on todella toimivaa komediaa ja naurattaa monet kerrat hyvin aidosti. Toinenkin puoliaika hauskuttaa, mutta ajoittain meno on jo sen verran ylilyövää, että huumorin ihan paras terä kärsii hieman.

Aimo Räsänen päähenkilö Markuksena on luonnollisesti erittäin tärkeä henkilöhahmo. Räsänen tekee roolinsa loistavasti ollen sopivan uskottava sekä ilahduttavan naurattava. Markuksen vaimoa, Helenaa, näyttelevä Mari Turunen tekee hahmonsa niin, että vastaava henkilö voisi tulla vastaan missä tahansa. Juuri tämä luonnollisuus ja liioittelemattomuus toimii loistavasti. Erityisesti mieleen jäi myös remonttimies Leo (Arttu Ratinen), joka kaikessa vakavuudessaan herättää hilpeyttä. Hahmot ovat hyvin uskottavia - lukuun ottamatta kenties Sebastiania (Ville Mikkonen), josta on ilmeisen tarkoituksellisesti tehty vahvasti karrikoitu. Siinäkin näyttelijä pitää hahmon kasassa ja hyvin tasalaatuisena. Kaikki näyttelijät tekevät rooleissaan hyvää työtä ja porukka toimii dynaamisesti yhteen.

Arttu Ratinen.
Kuva: Heikki Järvinen  / Tampereen Teatteri

Puvustus (Mari Pajula), maskeeraus (Kirsi Rintala) ja lavastuksen (Mikko Saastamoinen) päänäkymä ovat realistisia. Valaistus (Mika Hiltunen) jatkaa samaa linjaa. Lavastuksen helmi on muovisuojuksen takana takaa näkyvä, pikkuhiljaa muuttuva kaistale remonttityömaata. Kaikki nämä tarjoavat hyvän kehyksen näyttelijäntyölle. Äänisuunnittelu (Opa Pyysing) täydentää kokonaisuutta ollen tiettyinä hetkinä hyvinkin olennaisen kertovaa.

Seuranani oli parisuhdemieheni, joka itse on antaumuksellinen levynkeräilijä. Niinpä hän oli aivan erityisen otettu tämän näytelmän päähenkilön intohimosta levyihin sekä edesottamuksista etenkin niiden suhteen. Muutenkin parisuhdemies kyllä piti komediasta kovasti - kuten minäkin!

Aimo Räsänen ja Ville Mikkonen.
Kuva: Maria Atosuo / Tampereen Teatteri

Yleisestikin yleisö tuntui arvostavan näkemäänsä ja viihtyvän hyvin, päätellen runsaasta naureskelusta ja reippaista loppuaplodeista. Täydellisen lauantain näytökset ovat tämän vuoden osalta lähes kaikki loppuunmyytyjä, ja tammikuullekin osa on jo täyttymässä, joten jos tämän haluaa nähdä  - mitä suosittelen - kannattaa ryhdistäytyä ripeäksi lippujen hankinnassa!

Täydellinen lauantai Tampereen Teatterin sivuilla (linkki).

---