2:22 A Ghost Story (Helsingin kaupunginteatteri)

Helsingin kaupunginteatteri esittää Arena-näyttämöllä näytelmää 2:22 A Ghost Story. Sen on kirjoittanut Danny Robins ja ohjannut Paavo Westerberg.

Tämä on siitä erityinen näytelmä, että näin bloggaajana toisaalta tekisi mieli analysoida ja pohtia vaikka kuinka, ja toisaalta en missään nimessä halua spoilata yhtään mitään keneltäkään. Niinpä täytyy hillitä itsensä ja tyytyä siinä mielessä ylimalkaisempaan tekstiin, etten vihjaile mistään. Jännityksen lisäksi hämmennys ja oivaltaminen ovat suuria tekijöitä tässä näytelmässä.

Sanna-June Hyde, Sauli Suonpää, Pia Andersson ja Lauri Tilkanen. Kuva: Tuomo Manninen

Westerbergin ohjauksessa jännitteen luominen alkaa heti alusta, ja vaikka näytelmässä on rennompiakin aikoja, pohjavire on hellittämätön. Tästä pitää osaltaan huolen punaisin numeroin hehkuva kello, jonka vuoksi katsoja ei pääse hetkeksikään unohtamaan ajan vääjäämätöntä kulua. Henkilöiden välinen ilmapiiri on luotu hyvin onnistuneesti, samoin kuin heidän erilaiset suhteensa - ja vaikutuksensa - toinen toisiinsa.

Sauli Suonpää, Pia Andersson, Lauri Tilkanen ja Sanna-June Hyde. Kuva: Tuomo Manninen

Pääasiallinen näyttelijänelikko tekeekin oivallista työtä. Lauri Tilkasen Sam on jokseenkin ylenkatseellinen muita kohtaan ja kovin varma itsestään. Hänen vaimonaan Jennynä Pia Andersson luo kuvan haavoittuvammasta hahmosta, naisesta joka kuitenkin pyrkii pitämään kiinni omista käsityksistään ja tahdostaan. Sanna-June Hyden Lauren tarjoaa erilaisen naiskuvan; itsevarmemman mutta ei mitenkään säröttömän. Sauli Suonpään Ben on maanläheisempi jokamies, joka ymmärtää ihmistä paremmin ihmisyyden kuin tieteen kautta. Pienemmissä rooleissaan Matti Rasila ja Leena Rapola ovat juuri sopivan vähäeleisiä ja uskottavia.

Sauli Suonpää ja Pia Andersson. Kuva: Tuomo Manninen

Näytelmän esillepano on toimiva kokonaisuus. Antti Mattilan suunnittelema lavastus on realistinen otos nuoren perheen kodista. Laura Dammertin suunnittelemat puvut sekä Maija Sillanpään suunnittelema naamiointi luovat osaltaan henkilöhahmojen olemusta, osoittaen sopivasti myös yhteiskuntaluokkaa. Aleksi Sauran sävellykset ja äänisuunnittelu luovat tunnelmia ja osaltaan kuljettavat tarinaa. Petteri Heiskasen valosuunnittelu on oma lukunsa - valojen käyttö on hyvin olennainen osa tätä näytelmää.

Pia Andersson ja Lauri Tilkanen. Kuva: Tuomo Manninen

Yleisö eli tiiviisti näytelmän jännitteessä mukana. Ajoittain pilkahtelevalle huumorille naurettiin ilahtuneesti. Välillä tiheän jännityksen saattoi todella aistia.

Seuranani esityksessä oli parisuhdemies, joka totesi, että "tämä oli yksi kovimpia ikinä!" Jälkeenpäin juttelimme monista tapahtumista, yksityiskohdista ym - sekä yhteen ääneen äimistelimme hienoa tarinaa ja toimivaa toteutusta.

Pia Andersson ja Lauri Tilkanen. Kuva: Tuomo Manninen

2:22 A Ghost Story oli erittäin mieleenpainuva kokemus! Intensiivinen, vangitseva tarina hienosti esitettynä imi mukaansa niin, että sitä seuratessa ei vähimmässäkään määrin tullut ajateltua yhtään mitään muuta. Sinänsä harmittaa, että spoilaamisen pelossa en voi hehkuttaa tarkemmin, mutta uskokaa kun sanon, että jos jännitys, kauhun vivahteet, intensiteetti, psykologinen kierteisyys sekä joidenkin asioiden selittämättömyys kiehtovat, tämä todella kannattaa nähdä! Tällaista ei kovin usein pääse kokemaan.

Sauli Suonpää ja Sanna-June Hyde. Kuva: Tuomo Manninen

2:22 A Ghost Story Helsingin Kaupunginteatterin sivuilla (linkki).

---