Pukijan työtä ja Evitaa

Pääsin seuraamaan pukijan työtä Evita-musikaalin näytökseen. Kyseisessä musikaalissahan on kaikki sivuhenkilöt mukaan luettuna hurja määrä henkilöhahmoja, joita esittää iso määrä näyttelijöitä. Erilaisia asujakokonaisuuksia on vähän alle sata ja pukuvaihtoja tulee jatkuvalla syötöllä. Joskus näyttelijällä on hyvää aikaa vaihtaa vaatteet kaikessa rauhassa, joskus taas kyseessä on pikavaihto kohtauksesta heti seuraavaan.

Jututin puvustomestari Outi Kaltiokumpua ja pukija Enni Tullaa. Outi toimi Jyväskylän kaupunginteatterissa pukija-pukuhuoltajana vuosina 2012-2023, kunnes hän lokakuussa sai puvustomestarin paikan. Pukijana Jyväskylän kaupunginteatterissa toimii tällä kaudella myös Veera Anttila.

Pukija Enni Tulla tekemässä pystytyksiä. Lavan takana ja sivuilla eletään hämärässä.

Mitä kaikkea pukijan työ sisältää? Kun työvuorossa on esitys, siihen täytyy tietysti valmistautua. Kaikki pukijan vastuulla olevat vaatteisto, kengät ja korut pitää toimittaa paikoilleen; viedä pukuhuoneisiin tai rekkeihin ja osa pystytetään tuoleille tai muihin tietopaikkoihin näyttämönsivuun. Yleensä pukijat tulevat töihin tuntia ennen esitystä myös siinä tapauksessa, että esitys on pukijan kannalta pienitöinen. Paikalla kannattaa olla ajoissa, jos ilmaantuu jotain pukuihin liittyviä ongelmia. Esityksen aikana pukija tietysti avustaa näyttelijöitä pukuvaihdoissa sekä pitää puvut järjestyksessä. Esityksen jälkeen on "loppuroudaus", jossa pukuhuoneisiin viedään seuraavaa esityskertaa varten vaatteet, jotka näyttelijät pukevat ensimmäisenä, mutta myös tarkistellaan, että mitään ei ole jäänyt lojumaan lavan sivuun.

Harjoituskaudella työ on kuten edellä kuvailtiin, mutta ns. "täydessä kaaoksessa". Siinä vaiheessa, kun vaatteet saadaan mukaan treeneihin ensimmäisiä kertoja, ei esityksen rutiineja ole vielä olemassa. Tällöin riippuu paljon ohjaajasta ja prosessin vaiheesta, kuinka sujuvasti kaikki etenee pukijan näkökulmasta. Samalla neuvotellaan näyttelijöiden kanssa, millä vaihtopaikalla mikäkin vaihto kannattaa tehdä. Tämä vaatii aina ennakkovalmistelua ja suunnittelua. Lavan sivuilla on kolme pääasiallista vaihtopaikkaa. Muita pieniä vaihtopaikkoja rakennetaan tilanteen mukaan juuri sinne, missä niitä tarvitaan. Kolmen valmistavan harjoituksen aikana näytelmä voi vielä muuttua, myös vaihtojen tai asujen suhteen. Pääharjoituksissa, joita myös on kolme, ei muutoksia pitäisi enää tulla, jotta niin näyttelijät kuin pukijat ja muukin tekninen henkilökunta pääsevät kaikki harjoittelemaan omaa tonttiaan lopulliseen muotoonsa. Harjoituskauden aikana pukuihin tehtävät korjaukset ja muutokset tekee ompelimo, ensi-illasta alkaen ne ovat pukijoiden ja pukuhuoltajan vastuulla.

Pystytyksiä tuoleilla ja rekissä. Etummaisena oikealla Agustin Magaldin asu, keskellä ja laidassa upseerien asuja.

Alkuviikosta tehdään vaatteiden huollot; pyykinpesu, silitys, korjaukset ja paikoilleen vienti. Kaikkia vaatteita ei voi pestä, jolloin ne otsonoidaan hajujen poistamiseksi. Jyväskylän kaupunginteatterissa pukuhuoltaja ja pukijat auttavat välillä myös ompelimossa, mutta ompelimon näkökulmasta heillä ei välttämättä ole tähän riittävästi työaikaa käytettävissä. Vakituisia ompelijoita talossa on tällä hetkellä vain kaksi, eivätkä he ehdi ommella kaikkia puvustuksia kahdestaan – usein tarvitaan vielä täysipäiväisen tuntipalkkaisen ompelijan panos teosten saattamiseksi ensi-iltaan.

Tyypillistä työvuoroa pukijoilla ei varsinaisesti ole, sillä päivät ovat hyvin vaihtelevia. Esityksessä toki on tietyt rutiinit, ja näytösvuoron kesto on yleensä neljä tuntia. Työpäivien kesto voi silti joskus olla jopa 12 tuntia, työpäiviä 1-6 viikossa. Työ voi sisältää sekä odottelua että täyttä työtä, sekin vaihtelee. Kertyneitä vapaita pidetään silloin, kun siihen tulee teatterin tuotantoaikataulussa mahdollisuus.

Perónien kannattajia soihtuineen valmiina astelemaan lavalle.

Outi tuumaa, että työnä tämä on vaihtelevaa, "mikä on sekä siunaus että kirous." Työhön pitää olla hyvin sitoutunut. Jos pukijalla olisi joku oma meno, sen toteutumiseksi työvuoroja voidaan yrittää sopia, mutta aina se ei ole mahdollista. Kiireisin työpiikki alkaa harjoituskaudella noin kolme viikkoa ennen ensi-iltaa.

Entä osallistuuko pukija millään tavoin pukujen suunnitteluun? Visuaaliseen päätöksentekoon ei, mutta teknisiin ominaisuuksiin voi vaikuttaa. Näyttelijän ja pukijan kannalta on aivan eri asia, onko esimerkiksi vetoketju vaatteessa edessä vai takana; tarvitseeko näyttelijä apua pukemisessa? Entä jos apua tarvitsevia onkin yhtä aikaa kymmenen? Jos pukuvaihtosuunnitelma ja käytettävissä oleva aika eivät kohtaa, voidaan miettiä pystytäänkö vaihtotilannetta jotenkin nopeuttamaan, voisiko vaatetta muokata tai saisiko ohjauksellisella ratkaisulla lisäaikaa vaihtoon.

Eva Duartesin kodissa tapahtuva kohtaus lavan sivusta nähtynä.

Mitkä ovat pukijan työn parhaat ja haastavimmat puolet? Ennin mielestä parhaita puolia on monipuolisuus; samanlaisia päiviä ei ole, joskin tietyn produktion esitysten sisällä muodostuu oma rutiininsa. Työ on hyvin hektistä, mutta kun rutiinin oppii, siinä on hyvä draivi. Reagointiherkkyys pitää silti säilyttää. Ennin mielestä ripeätahtinen työ on ihanaa, vaikka haastavaa. Rutiinin hioutuminen sujuvaksi tuo ikään kuin lisää aikaa omaan työhön. Outi toteaa, että sekä tuotannot että työryhmät ovat erilaisia ja kunkin näytelmän fiilis tuntuu myös pukijoiden työssä. Hienoa on se, kun "mahdottoman" saa onnistumaan. Hankalammalla tavalla haastaviin puoliin työssä kuuluu Outin mielestä työaikojen vaihtelevuus ja ennakoimattomuus sekä se, että itsensä pitää siirtää sivuun, omat tarpeet jäävät toissijaiseksi. Tauot pidetään harjoituksen tai esityksen ehdoilla, sillä tietyt tehtävät on vain pakko tehdä ja saada valmiiksi tietyssä ajassa. Enni kertoo, että haasteita tulee jos joku on poissa; näyttelijöiden osalta pitää käydä koko "verkko" läpi; mihin kaikkeen yhden poissaolo vaikuttaa, kuka paikkaa ketäkin, tekeekö joku "pelkkää" paikkausta vai samalla osin myös omaa alkuperäistä rooliaan. Jonkun vaatteen tai tavaran rikkoutuminen kesken esityksen voi myös olla hankalaa.

Mitä pukijan työ vaatii koulutuksen näkökulmasta tai henkilökohtaisina ominaisuuksina? Outi kertoo, että Suomessa pukijan työhön ei ole koulutusta - hän mainitsee sivumennen, että esimerkiksi Ranskassa työhön on kaksivuotinen koulutus, mikä selvisi kun Outi aikoinaan sai ohjattavakseen työharjoittelijan Ranskasta. Pukijalla tulee olla perushyvät ompelutaidot pienten korjausten, napin ompeluiden ym. tekemiseksi, mutta itse työ opettaa kun ongelmat ratkotaan käytännössä, usein nopeassa aikataulussa. Henkilökohtaisista ominaisuuksista mainittakoon kova paineensietokyky; pitää olla hyvät hermot, jos jotain onkin pielessä, tulee pikaisia muutoksia tms. Enni muistuttaa, että myös fyysisesti on oltava kunnossa sikäli, että työhön kuuluu paljon ravaamista lavan takana, vaatteiden kantamista isoinakin kuormina, ahtaissa paikoissa liikkumista ja jalkeilla oloa. Outi lisää vielä, että pukijalla tulee olla herkkyyttä siihen, mitä näyttelijä viestii, miten vaihto menisi luontevimmin. Pukijalla täytyy myös olla oivallusta hahmottaa, miten sekä vaatteet että ihmiset käyttäytyvät - havainnoida tilanteita ja olla avuksi.

Seteleitä sataa -kohtaus nähtynä lavan sivusta.

Miten Enni ja Outi päätyivät tähän työhön? Enni kertoo, hänellä oli harrastajateatteritaustan myötä kiinnostus teatterityöskentelyyn. Lukion jälkeen hän lähti opiskelemaan ensin vaatetusartesaaniksi, sitten vaatturiksi. Vaatturivuotenaan hän pääsi teatterille työharjoitteluun silloisen puvustonhoitaja-vaatturi Pirjo Järven opastukseen. Outi valmistui ammattikorkeakoulusta teatteripukusuunnittelijaksi, minkä jälkeen hän pääsi työvoimatoimiston työharjoittelun kautta tuntipukijaksi vuonna 2012. Hän toimi pitkään pukija-pukuhuoltajana, kunnes hänet valittiin teatterin puvustomestariksi edeltäjänsä Pirjon jäätyä eläkkeelle.

Ehtiikö esimerkiksi Evitassa nauttia musiikista työn lomassa? Harjoituksissa ehkä, työssä ei varsinaisesti. Mutta toisaalta musiikin myötä tietää helposti, eteneekö oma työ ajallaan tai onko toiminta myöhässä. On helppo ennakoida, milloin näyttelijä täsmälleen tulee seuraavaan vaihtoon. Koska Evita on "läpisävelletty" eli musiikki soi miltei koko ajan, on esityksen aikataulu käytännössä kapellimestari Lasse Hirven käsissä. Kaikki toiminta pysyy tahdissa musiikin mukaan.

Onko Evita jotenkin erityinen pukijan kannalta? Se on todella työläs, tekemistä riittää, mutta näytös on silti mahdollista tehdä yhdellä pukijalla. Musikaaleissa noin yleensä ottaen on ryhmävaihtoja ja pikaisia vaihtoja numerosta toiseen. Valmiiksi aseteltavia vaatteita on Evitassa paljon, ja vaikka moni ehtii vaihtaa itse, tarvitaan muutamissa ryhmävaihdoissa esimerkiksi kampaamon apua vetoketjujen kanssa.

Upseeristoa valmiina marssimaan lavalle.

Millainen on vaativin vaihto, joka Evitassa tehdään? Outi ja Enni nimeävät muutaman. Yksi on lähes täysin pimeässä tapahtuva Evitan takin vaihto. Toinen on Sami Ulmasen vaihto kansalaisesta upseeriksi; yleensä viimeisiä nappeja pannaan kiinni Samin jo kävellessä kohti lavaa. Evitan rintaliivien olkaimen kiinnittäminen ei voi olla epävarmaa näpertämistä, kun aikaa on sekunteja. Seitsemän valkoisen kauluspaidan kanssa pitää olla tarkkana, että jokaisen vaatesettiin laitetaan pikavauhdilla oikea paita. Evitassa ei niinkään ole teknisesti haastavia vaihtoja, mutta välillä aikaa on hyvinkin vähän ja lukumääräisesti vaihtoja on paljon.

Haastattelun lisäksi pääsin siis seuraamaan pukija Ennin työtä tositoimissa Evitan näytöksessä. Mukana oli myös Outi, sillä ketään kokematonta ei voi päästää lavan taakse seikkailemaan yksinään. Pitää tietää tarkasti, missä milloinkin voi liikkua tai olla; isoja, painavia lavasteita saatetaan tuoda lavan sivuun hyvinkin vauhdilla ja alle ei kannata jäädä. Samoin näyttelijöitä tulee ja menee joskus juosten isoinakin ryhminä. Lavan sivuissa tapahtuu välillä hyvinkin paljon, eikä siinä todellakaan saa olla tiellä. Minusta pidettiin kyllä hyvää huolta.

Outi esitteli minulle listoja, joissa on eriteltynä kaikki, mitä pukijan tulee tehdä, milloin pukujen pitää olla missäkin valmiina ym. Evitassa nuo listat ovat aika huimia verrattuna muihin näytelmiin. Listat toimivat tarkastuslistana vakituisellekin pukijalle, mutta niiden myötä myös mahdollisen tuuraajan, joka tekee näytöksiä harvemmin, on mahdollista onnistua. Jos pukijaa ei saataisi paikalle, esitys jouduttaisiin perumaan - niin työläs teos on.

Evitan pukijan tarkistuslistat, "nuotit".

Puvunvaihtopaikkojen seinällä on niin sanotut "lakanat" eli isot printatut taulukot, joihin on listattu jokainen näyttelijä ja jokainen kohtaus kronologisesti. Niistä näkee, milloin kukakin on lavalla ja missä vaatteissa. Siten niistä näkee myös, millaisia vaihtoja missäkin vaiheessa on, kuinka monelle, kuinka kiireesti ym.

"Lakana", josta näkee kaikki kohtaukset ja kaikki näyttelijät.

Outi kertoi, että jos pukijalle tulee harjoituksessa tai esityksessä kömmähdys, niin se säikäyttää sen verran, että yleensä vastaavaa ei tapahdu enää ikinä.

Hyvissä ajoin ennen esityksen alkua Enni teki pystytyksiä eli laittoi vaatteita esille niin, että näyttelijän on mahdollisimman helppo ja nopea pukea ne päälleen. Osa vaatteista on rekeissä; sieltä ne voi ottaa kiireettömissä vaihdoissa. Tuoleille tehtävissä pystytyksissä vaatteet asetellaan tuolille pukemisjärjestyksessä. Olennaista on tietysti myös se, että vaatteet ovat esillä niin päin, että ne ovat mahdollisimman helposti puettavissa. Yksi Evitalle tehtävä pystytys tehdään mallinuken päälle - tämä nukke nähdään Pukijoiden laulu -kohtauksessa. Kohtauksessa lavalla Evitan ympärillä häärivät pukijat ovat siis näyttelijöitä, eivät aitoja ammattipukijoita. Kohtaus on kuitenkin harjoiteltu tarkasti pukijan vinkkien ja opastuksen avulla.

Pukijoiden laulu -kohtaus lavalla. Kuvassa vas. Sami Ulmanen, Anna-Maija Oka (Evita), Toni Kerttula ja Jussi-Petteri Peräinen.
Kuva: Jiri Halttunen

Evita-musikaalissa tulee olla erityisen tarkkana vielä sikälikin, että päälle ollaan aina pukemassa oikean Evitan vaatteet - nimirooliahan tekevät vuorotellen Saara Jokiaho ja Anna-Maija Oka. Saara ja Ammi ovat kohtuullisen samankokoiset, mutta kukaan ei halua kokeilla lennosta, sopivatko toisen vaatteet tai kengät toiselle.

Ennin tehdessä pystytyksiä ennen näytöstä yksi ensemblen näyttelijöistä tuli ilmoittamaan, että hänen mekostaan irtosi vetoketjun vedin. Tähän pulmaan ratkaisuksi keksittiin sattumalta valmiina ollut varamekko. Outi kertoi, että yllättäviä tilanteita tulee eteen myös kesken esityksen, ja silloin ratkaisut vaihtelevat useimmiten hakaneuloista pariin minuuttiin ompelukoneella, tai kuumaliimasta ”jesariin”.

Pukuvaihdot tapahtuvat tilanteesta riippuen eri tavoin. Näyttelijä voi vaihtaa vaatteet kokonaan itse, tai muuten itse mutta häntä autetaan esimerkiksi selkäpuolella olevan vetoketjun kanssa. Pukija voi tarvittaessa myös todellakin pukea näyttelijän, vaikka näyttelijä tekee itse samalla minkä ehtii. Tässä ollaan sananmukaisesti näyttelijän iholla, joten arkailemattomuus, tilannetaju ja hyvät sosiaaliset taidot ovat pukijalle oleellisia. Evita-musikaalissa erikoisuutena on tuo aiemminkin mainittu pukijakohtaus, jossa Evita puetaan lavalla.

Näkymä lavalle lavan sivusta ja monitorista (oikealla ylhäällä). Monitorit ovat tärkeitä, jotta myös muutoin kuin lavalle katsomalla näkee, missä ollaan menossa ja sujuuhan kaikki kuten pitää. Juan Perónin ja Eva Duartesin lemmekäs kohtaus menossa. Tuotuaan sängyn lavalle näyttämötyöntekijä odottaa piilossa päädyn takana viedäkseen sängyn taas pois.

Outi ja Enni kertovat, että hyvin pikaisissa vaihdoissa kampaajan, maskeeraajan ja pukijan työskentely on kuin yhteinen koreografia näyttelijän ympärillä - kukin tekee omaa osaansa parhaansa mukaan vauhdilla, mutta jokainen osaa myös antaa toinen toisilleen tilaa juuri oikealla hetkellä. Tätä pääsin todistamaan kun Anna-Maija Oka (Evitan nimiroolissa) tuli vaihtoon, jossa muuttuivat niin vaatteet, meikki kuin kampauskin.

Olin aina kuvitellut, että Evita-musikaalissa upseerien "pyrkyrilaulun" väliosana kuultava Evitan lauluosuus tulee tallenteena, mutta ei. Kesken ko. numeron aikana tehtävän vaihdon Ammi nousi ylös meikkaus-/kampaustuolista, esitti lauluosuutensa "verholauluna" eli lavan sivussa, yleisölle näkymättömissä laulaen ja palasi tuoliin. Tässäkin kaiken muun hektisen toiminnan keskellä pitää olla todella tarkkana, että hän lavan takanakin on täsmälleen oikeassa ajassa laulamassa.

Anna-Maija Oka Evitan rooliasussa vaihdossa Suvi Taipaleen meikattavana.

Kun joukko näyttelijöitä tuli yhtä aikaa vaihtoon, tuoleilla oli siististi lajiteltuna kansan asuja. Tällä kertaa upseeripuvuissa tulevat näyttelijät vaihtoivat vaatteet niin että sutina kävi ja lähtivät takaisin lavalle seuraavaan numeroon. Jäljelle jäi sekalaisia myttykasoja, jotka pukija oikoi, tarkisti että jokaiselle on oikeat vaatteet ja pystytti ne uudelleen. Tämä toistui monta kertaa eri vaihdoissa esityksen aikana.

Pukija Enni Tulla täydessä vauhdissa setvimässä vaatekasoja vaihdon jälkeen.

Enni on saanut upseeriston asut taas pystytettyä seuraavaa vaihtoa varten.

Seurasin ainakin paria pikavaihtoa hahmosta toiseksi. Tällöin vaihtopaikka on mahdollisimman lähellä sitä kohtaa, jossa näyttelijä tulee lavalta lavan sivuun. Kaikki on niin valmiina kuin suinkin; pukijalla takki käsissä niin, että sen voi auttaa päälle heti kun mahdollista. Pukijan tehdessä vaatevaihtoa maskeeraaja saattaa samanaikaisesti kiinnittää näyttelijälle vaikkapa viiksiä.

Kaiken kaikkiaan lavan takana ja sivuissa oli tehokas ja valpas mutta silti rento tunnelma. Lavan takana ja sivuissa työskennellään hämärässä, mikä luo vielä oman sävynsä. Huomasin, että aika usein koko joukkio - kampaajia, maskeeraajia, pukija, vuoroaan odottavia näyttelijöitä - liikehti musiikin mukaan; välillä laulettiinkin. Itsekin jammailin kuin huomaamatta. Työryhmässä henki ja vireys pysyivät hyvin yllä ja kun näyttelijä sitten saapui vaihtoon, kaikki tarvittavat olivat heti hänen "kimpussaan". Välillä saattoi olla aikaa jutustella niitä näitä, mutta ihan kaikesta huomasi, että esityksen onnistuminen on kaikkien ykkösasia. Outi totesikin, että hauskanpidolle on paikkansa, mutta vaativien vaihtojen ajaksi kaikki vakavoituvat keskittyen työtehtävään ja koko teatterissa ammattiylpeys sekä työmoraali ovat kovat; työ tehdään aina laadulla.

Tällä kertaa esityksen jälkeen mitään ei tarvinnut viedä pois, sillä seuraavakin suurella näyttämöllä esitettävä näytelmä on Evita-musikaali. Jos seuraavaksi vuorossa olisi ollut joku muu näytelmä, olisi tehty "loppupurku", jolloin pukija pakkaa teoksen puvustuksen ja roudaa pois näyttämönsivusta. Nyt pukija saattoi helpottaa omaa työtään sillä, että ainakin osan seuraavan esityksen pystytyksistä saattoi tehdä esityksen jälkeen jo valmiiksi.

Näyttämötyöntekijät valmiina liikuttamaan suuria lavasteita, joiden "kyydissä" on myös näyttelijöitä.

Kyselin sähköpostitse tässä näytöksessä Evitaa esittäneeltä Anna-Maija Okalta, miten hän näyttelijänä kokee toimimisen pukijoiden kanssa, millaista yhteistyötä hän toivoo ym. Ammi vastasi näin:

"Erinomainen pukija on tottakai ripeä ja varmaotteinen. Tietynlainen rauha on kuitenkin myös tärkeää - etenkin minun tapauksessani - koska näyttelijänä saatan hermoilla tulevaa kohtausta ja ihan jo vaihtoa itseään, varsinkin kun puhutaan niin sanotusta pikavaihdosta. Sanoisin, että mitä hektisempi vaihto, sitä kylmempi pää on pukijalla hyvä olla. On myös mahdollista, että kaikkea sattuu, esimerkiksi että vetoketju ei toimi - ja silti siitäkin luovitaan eteenpäin ja tehdään hätäratkaisuja, jos tarvis. Pukijan pitää siis myös kyetä reagoimaan muuttuviin tilanteisiin, vaikka vaihto periaatteessa muodostuukin nopeasti rutiininomaiseksi.

Pukija kertoo yleensä mitä on tekemässä ja myös antaa rauhallisia ohjeita siitä, mitä toivoo minun tekevän, esimerkiksi "laitatko korvikset kun ehit". Jos käyn verholaulamassa vaihdon aikana, kuten Evitassa teen, hän antaa rauhan sen ajaksi ja jatkaa sitten pukemista.

Keskustelemme harjoituskauden aikana vaihtojen tekniikasta, eli teemme ikään kuin suunnitelman siitä, missä järjestyksessä vaatteet ja korut vaihtuvat ja kuka tekee mitä - yhteistyökuvion koreografia pitää ulottaa myös kampaaja-maskeeraajan tehtäviin, kun ne sulautuvat samaan vaihtoon.

Jos esitysten välillä on ollut taukoa, pukija voi myös muistuttaa minua siitä, mikä vaate lähtee ensimmäisenä ja niin edelleen.

Nämä vaihtotekniset havainnot liittyvät nyt erityisesti tämän kauden teoksiin Evita, Älä pukeudu päivälliselle ja Hiljaista iloa, joissa olen mukana. Kaikki vaihdot eivät kuitenkaan ole välttämättä kauhean monimutkaisia ja hektisiä, mutta koska sellaisiakin nyt näissä teoksissa on, toin esiin juuri näiden vaihtojen dramaturgian omasta näkökulmastani."

* * * * * * * *

Evita-musikaali Jyväskylän kaupunginteatterin ohjelmistossa 13.4.2024 saakka. Evita teatterin sivuilla (linkki).

Muista myös teatterin säkenöivä lipputarjous, joka on voimassa kuluvan kevätkauden loppuun saakka! (Linkki tarjoukseen.)

---