Katsojien silmissä Hiljaista iloa

Tällä kertaa katsojakyselyn aiheena on musiikillinen teos Hiljaista iloa, jota esitetään Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Jakelin kyselyt torstaina 8.2. iltanäytöksessä. Kaikki viisi kyselyn vastaanottanutta myös vastasivat - lämmin kiitos heille! Vastaajat ovat Karoliina (63 v.), Tarzan (51), Ipu (60), Rhy (73) ja Kati (40+). Vastaukset ovat jälleen muuten aivan suoraan vastaajien muotoilemia, mutta tarvittaessa olen lisännyt näyttelijöiden nimiä hakasulkuihin.

Kuva: Jiri Halttunen

Mitä he sitten pitivät esityksestä yleisesti ottaen Karoliina kertoi: "Ensimmäisenä tulee mieleeni visuaalisuus. Näköaisti taitaa olla tärkein aistini, joten nautin näytelmän estetiikasta ja sen luomasta tunnelmasta valtavasti. Se sai irroittautumaan arjesta. Myös se, että esityksessä ei ollut suuremmin juonta, oli virkistävää ja poikkeavaa." Tarzan vastasi: "Värikäs, lavalla tapahtui paljon, löytyi paljon katsottavaa ja moni asia jäi ehkä huomaamatta, kun keskittyi johonkin tapahtumaan /ihmiseen, niin kaikkea ei pystynyt rekisteröimään, mutta se ihan positiivinen 'ongelma'." Ipu totesi: "outo, synkkä." Rhy kommentoi: "Esitys oli kaiken kaikkiaan virkistävän erilainen." Kati ihasteli: "Mykistävän huikea! Huikeita talentteja: tanssiesityksiä, laulua, musiikkia kokonaisuudessaan. Käsittämättömän komea puvustus & ihanan pikkutarkka lavastus! Yksityiskohtien määrä ja lavalla tapahtuva näytteleminen - ehkä parasta Jyväskylän lavalla! <3 "

Kuva: Jiri Halttunen

Oliko esityksessä jotain, mistä vastaajat pitivät aivan erityisesti? Ipu kiteytti: "Trapetsiverhoilla taiteilija tyttö, soitti myös viulua. [Saara Jokiaho] Steppaaja. [Sami Ulmanen]" Karoliina kertoi: "Poikkitaiteellisuus. Pidän vähintään yhtä paljon tanssista, musiikista ja visuaalisesta ilmeestä (valoineen, väreineen, lavasteineen, pukuineen) kuin sanataiteesta ja näyttelemisestä. Mieleenpainuva yksityiskohta oli liikkeen jatkumo pitkin näyttämön kehoja." Rhy vastasi: "Musiikki, laulut lavastus, hahmot. Sekä Gradian opiskelijat että soittavat näyttelijät." Kati analysoi: "Rytmisesti taidokas kudelma: steppiesitys räjäytti tajunnan, ilma-akrobatianumero oli uskomaton taidannäyte Saara Jokiaholta. Näyttelijöiden täydellisesti valitut roolitukset. Viitteet Charlie Chapliniin ja Banksyn ilmapalloihin. Voisin katsoa heti uudestaan!"

Sere (Jukka-Pekka Mikkonen). Kuva: Jiri Halttunen

Entä oliko vastaajilla jotain kritisoitavaa? Tarzan ei vastannut mitään. Ipu sanoi: "Juoni puuttui." Kati totesi: "Täydellinen tällaisenaan, ei lisättävää." Rhy vastasi: "En koe, että haluaisin kritisoida, otin vastaan avoimin mielin." Karoliina kertoi: "Puoliajan jälkeistä osuutta olisi voinut hiukan tiivistää. Arkkuunmenokohtausta olisi voinut ehkä joillain efekteillä vielä nostaa, kun se jäi jostain syystä ainakin itselleni jotenkin huomaamattomaksi. Asetta en olisi halunnut nähdä ollenkaan. Tuo vaan mieleen esim. kouluampumiset ja muun väkivallan. Ymmärrän toki, että tämä kuuluu teatterin ja sirkuksen tematiikkaan."

Kuva: Jiri Halttunen

Jäikö vastaajille joku tietty roolisuoritus erityisesti mieleen? Kati kertoi: "Saara Jokiahon ilma-akrobatiasoolo & trapetsikohtaus. Sami Ulmanen: steppisoolo. Off/Balancen tanssijat - Hoplaa!" Ipu sanoi: "Trapetsiverhotyttö. Steppaajan steppiosuus." Tarzan vastasi: "Tanssija (akrobaatti). Kulje ohi -kappale oli myös vaikuttava." Rhy kommentoi: "Elo, veitsenheittäjä [Paavo Honkimäki]. Valo, enkeli [Anneli Karppinen]. Kaiho, tunteellinen klovni [Anna-Maija Oka]. Tähti, artisti, laulaja [Sami Ulmanen]. Liinalla taiteileva akrobaatti [Saara Jokiaho]." Karoliina kirjoitti: "Näyttelijä, jolla oli tumma suurilierinen hattu, liikehti alussa tosi arvoituksellisesti ja tanssi upeasti. Olikohan nimi Sami Ulmanen. Saara Jokiaho muistutti, millaisia moniosaajia teatteriväki on (viulullaan ja akrobatiallaan). Anneli Karppinen oli jälleen upea ja tällä kertaa eteerinen. Monia hienoja roolisuorituksia..."

Eeri (Rebecca Laube-Pohto), Outa (Asko Vaarala) ja Venni (Katja Sallinen). Kuva: Jiri Halttunen

Herättikö Hiljaista iloa vastaajissa jotain ajatuksia? Rhy kertoi: "Aforismit. Tämän tyyppisiä esityksiä voisi olla ohjelmassa silloin tällöin, ei liian usein, ettei kulu." Ipu totesi: "Pelotti hieman." Tarzan sanoi: "Iloisia ajatuksia. Elämä on sirkusta. Sirkus on elämää. Iloa, surua, täyteläistä eloa." Karoliina vastasi: "Eksistentialiset kysymykset saivat vastakaikua mielessäni. Uusi ajatus tuli yhden laulun myötä, jossa taisi olla, että olenko vierellä kulkeva varjo tai jotain sen tapaista. Esityksessä oli hyviä ajatuksia siitä, että kaikilla on oikeus elämään riippumatta kyseisen olion ominaisuuksista." Kati kommentoi: "Toivoin Poets of the Fallin 'Carnival of Rust' -fiilistä ja sitä sain sydämen ja sielun täydeltä. Tavoitti liikkeen ja rytmin kautta sellaisia tunteen syvätasoja, joita teatteri ei läheskään aina tavoita. Kiitos taitavista tanssijoista. <3"

Kuva: Jiri Halttunen

Millaisia näytelmiä vastaajat yleensä valitsevat katsottavikseen? Tarzan kertoi: "Kaikenlaisia esityksiä on tullut katsottua. Näytelmä valikoituu esim, ystävien suosituksista, arvioista. Joskus tarina kiinnostaa tai puhuttelee. Tanssillisuus on aina plussaa. Joskus joku roolisuoritus kiinnostaa. Joskus pelkkä oikea ajankohta on syy lähteä teatteriin." Rhy vastasi: "Enemmän vauhdikkaita, musiikkipitoisia/musikaaleja. En niinkään puhtaita puhennäytelmiä." Ipu sanoi: "Iloisia. (Tämä ei ollut, vaikka sirkus viittasi iloon.) Maailma kun on tänä päivänä synkkä/paha, tarvii vastapainoa." Kati kommentoi: "Olen pyrkinyt ehtiä katsoa jokaisen kauden 'pääteokset'. Erityisesti klassikot täytyy katsoa/kokea. Mutta 'Hiljaista iloa' -tyyliset 'out-of-the-box' -kokemukset kiinnostavat aina. Tanssitaide kiinnostaa aina." Karoliina valotti: "Edellä mainittu visuaalisuus on tärkeää. Musikaalit on aina nähtävä. Lapsille suunnatut näytelmät on usein kiehtovia erilaisten mielenkiintoisten efektien ja ratkaisujen takia. Suosittelisin tätä näytelmää erityisesti nuorille ja nuorille aikuisille, koska tässä oli monipuolista elämän pohdintaa."

Eeri (Rebecca Laube-Pohto), Auvo (Miika Laakso) ja Venni (Katja Sallinen). Kuva: Jiri Halttunen

Miksi vastaajat valitsivat nähtäväkseen juuri Hiljaista iloa -teoksen? Tarzan: "Ystävä pyysi seurakseen." Rhy: "Oli ennakkoajatus, että voisi olla erilainen." Ipu: "Luulin iloiseksi musiikkinäytelmäksi." Kati: "Seuraan Jyväskylän kaupunginteatteria Instagramissa, olin nähnyt siellä mainoksia." Karoliina: "Heti kun näin Aaltoja-lehden etukannen, päätin mennä katsomaan ihan kuvan riemullisuuden takia. Pitkään talvikauteen kaipaan elämyksellisiä ilon hetkiä."

Paju (Saara Jokiaho) ja Hilpi (Hegy Tuusvuori). Kuva: Jiri Halttunen

Hiljaista iloa on Jyväskylän kaupunginteatterin ohjelmistossa 13.4.2024 saakka. Teos teatterin sivuilla (linkki).

Muista myös teatterin iloinen lipputarjous, joka on voimassa kuluvan kevätkauden loppuun saakka! (Linkki tarjoukseen.)

---